Miten saada itsensä tuonne pimeään?

Viideltä se tulee. Pimeys. Ei tee YHTÄÄN mieli lähteä ulos märkään, pimeään ja kylmään.

Silti joinain päivinä vain lähden, ja niinä päivinä en ole koskaan katunut sitä, että sain vedettyä kamat niskaan ja paineltua ulos. Toisina päivinä jään suosiolla sisälle ja katson mustaa vesisadetta ikkunan läpi. Sekin on ihan ok.

Mutta mikä minut saa liikkeelle? Lähtemään juoksu- tai kävelylenkille, vaikka ulkona vihmoo räntää eikä vastaantulevien ihmisten kasvoja erota metrinkään säteellä?

Mikä minut motivoi ulos

1.Ajatus ulkoilun jälkeisestä olosta. Se nimittäin on taivaallinen. Mitä kamalampi ilma, sen parempi olo. No ei aina tietenkään, mutta happirikas ilma ja fiilis siitä, että sain kun sainkin itsestäni irti, on vain todella korvaamaton.

2. Teen itselleni jotain toimitettavaa. Päätän käydä lähikaupassa, koska tarvitaan jugurttia/leipää tms, jota ei nyt ihan välttämättä tarvita, mutta syy siinäkin. (ja sitten kävelenkin pidemmän kautta, kun oli tarkoitus). Ulos on helpompi lähteä, kun siinä on jokin missio tai tehtävä toimitettavana. Vaikka sitten turhanpäiväinenkin juttu, mutta tuleepahan lähdettyä. Tänään esimerkiksi noudin illalla erään avaimen toiselta puoleta kaupungin keskustaa ja samalla tuli käveltyä neljä kilsaa.

3. Säälin koiranomistajia. Jos hekin ulkoiluttavat karvapallonsa monta kertaa päivässä, säällä kuin säällä, ja sitten vielä puhdistavat koirat ravasta, niin kyllä nyt minäkin siihen pystyn. Lapsenikaan eivät ole enää kurahousuiässä, joten minähän pääsen suorastaan helpolla.

4. Se on vaatetuskysymys. Kyllä on! Oikeilla kamoilla mikään ilma ei ole huono. Sitäpaitsi ei ole mitään väliä mitä päällä on, kun kumminkaan kukaan ei näe mitään. Paitsi HEIJASTIMET!

5. Päätän lenkistä jo aamulla. Työpäivän jälkeen on vaikea motivoitua, mutta jos olen päätökseni jo pirtsakassa mielentilassa aamulla tehnyt, niin harvemmin enää luistan siitä. Varsinkin jos lenkkikamat nököttävät jossain näkyvillä ja olen uhonnut asiasta jo miehellenkin. Sitten on vaan mentävä.

6. Leikin Rockya. Ihan oikeesti. Eye of the Tiger kuulokkeisiin ja tuulta päin. Kingi olo taattu!

7. Haluan luopua jokaisesta mukavuuden rippeestä eli vetää tuplakauhistuksen: aamulenkin pimeimpään aikaan. Ei houkuttele ei, mutta minulla on varmaan jokin epämukavuusgeeni, koska hakeudun tarkoituksella tilanteisiin, jotka noin alkujatuksena ovat mahdollisimman kammottavia. Kuka nyt heräisi tarkoituksella ennen kuin oikeasti tarvitsee ja lähtisi aamulla kuuden aikaan pinkomaan pitkin tyhjiä ja märkiä katuja. Minä!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: En tiennyt tällaisesta Kanariasta!