Mitä muut näkevät, kun sinä astut huoneeseen?

Kun sinä astut huoneeseen, mitä muut näkevät? Oletko koskaan miettinyt tätä? Mitä tuot ja kannat mukanasi vaikkapa astuessasi työpalaveriin tai kotiovesta sisään?

Minulle tämä kysymys muodostui erittäin tärkeäksi tällä viikolla. Oikeastaan aloin ensimmäistä kertaa pohtia kunnolla koko asiaa, osallistuttuani turkulaisen Elämyspuun workshoppiin, jossa käsiteltiin tunteiden johtamista.

Tunnistin tilanteita omasta elämästäni, jolloin olen pöllähtänyt paikalle, ominen negatiivisine asenteineni ja tunteineni, ja saanut muutkin ärtymään. Valitettavan usein ovi, jonka olen näissä tilanteissa avannut, on ollut oma kotioveni. Olen esimerkiksi alkanut ensimmäisenä valittaa eteiseen hujan hajan jätetyistä koulurepuista, vaikka tosiasiassa negatiiviset fiilikset ovat kummunneet jostain aivan muualta. Kärsijöiksi ovat joutuneet rakkaimmat läheiseni.

Yksi mätä omena pilaa koko korin

Kaikki me tunnemme ihmisiä, jotka tulevat palavereihin puuskuttaen tai huokaillen. Jotkut taas eivät sano mitään, eivätkä katso silmiin. Ja sitten on heitä, jotka viestivät kehonkielellään, että heillä on kauhea kiire, ja he olisivat kyllä mieluummin jossain muualla kuin täällä.

Näistä ihmisistä näkee jo heti ovella, että heillä on hyvät mahdollisuudet myrkyttää koko tilanteen tunneilmapiiri omilla negatiivisilla asenteillaan. Tunteet kun tarttuvat ihmisestä toiseen, myös ihan huomaamattamme. Mukana kantamamme tunnetila välittyy muille ja voi virittää tilannetta negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan. Tämä taas voi vaikeuttaa vuorovaikutusta, tai vaikkapa tehokasta työskentelyä ja päätöksentekoa.

Kun astut huoneeseen, näkevät muut uuden neuleesi lisäksi myös muuta. He näkevät ryhtisi, kasvojesi ilmeet ja sen, miten päiväsi on sujunut. Tuot mukanasi palan omaa elämääsi, jopa historiaasi. Ne tunteet, jotka tuot mukanasi, eivät vaikuta vain sinuun, vaan kaikkiin paikalla olijoihin, olipa kyseessä sitten työpaikan perjantaipalaveri tai kotisohva.

Myös ilo ja myönteisyys tarttuvat. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin se, että omaan väsymykseen saa imettyä energiaa tarmokkaalta, hymyilevältä ja innostuneelta tyypiltä, joka jo huoneeseen astellessaan säteilee luottamusta, avoimuutta ja uteliaisuutta.

Pysähdy ennen kuin avaat oven

Aloin pohtia, miten pelkästään oman tunnetilan tunnistaminen ja nimeäminen, voivat jo auttaa. On ihan ok olla joskus ahdistunut tai vihainen, mutta tämän voi vaikka kertoa mieluummin ääneen, kuin tahtomattaan myrkyttää kaikkien muidenkin mielet. Itsensä voi myös rauhoittaa ennen uutta kohtaamista, esimerkiksi hengittämällä syvään muutaman kerran, varsinkin jos on kiihdyksissä. Voimme todella vaikuttaa ajatustemme kautta omiin tunteisiimme ja sitä kautta toimintaamme.

Jatkossa, ennen kuin astun ovesta sisään, aion pysähtyä ja hetken miettiä, mitä minä haluan oven toiselle puolelle viedä. Minkä tunteen haluan välittää eteenpäin? Minulla on petrattavaa erityisesti sen kotioven kanssa.

Uskon, että voin siinä hetkessä päättää, mitä muut oven toislla puolella näkevät. He voivat nähdä levollisen ja elämäänsä tyytyväisen naisen. He voivat nähdä päättäväistä valoa ja läsnäolevan hymyn.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: KUN PAINO HIIPII HUOMAAMATTA YLÖSPÄIN

Tuu myös instaan: @ansaivo

Postauksen kuvat: Jenni Virta, kirjaan Vartti riittää (2020, Tammi)

Kommentit (7)
  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Tekstisi sai minut miettimään, miksi tartutamme niin herkästi omia tunnetilojamme muihin ja miksi nappaamme tunnetartuntoja itseemme kuin flunssaviruksia. Vaarallisinta on tietysti, jos viha alkaa tarttua epidemiaksi asti. Minä olen ollut aina oikea tunnemagneetti: jos jollakin läheiselläni on paha olla, olen minäkin hetken kuluttua ahdistunut. Jos joku työkaveri on huonotuulinen, minuakin ärsyttää kohta kaikki turhatkin asiat. Jos lapseni ovat iloisia, minäkin olen. Olen tietoisesti pyrkinyt pois tästä magneettikentästä ajattelemalla, että toisen tunteet eivät ole minun vaan vain hänen. Minulla on oikeus olla iloinen ja positiivinen, vaikka toinen itkisi vieressä. Jaksan paremmin olla tukena toiselle, kun en heittäydy tunnemyrskyyn mukaan. Empatiankykyni ei ole hävinnyt mihinkään, päinvastoin. Oivallus on ollut henkisesti vapauttavaa ja auttanut minua suuresti hallitsemaan omia ahdistus- ja pelkotilojani. Uskon, että aika moni meistä elää toisten ihmisten tunteiden kautta ja siksi esim. jää huonoon parisuhteeseen tai lietsoo negatiivisuutta ympärilleen tahtomattaankin.

    1. annasaivosalmi
      17.11.2019, 20:38

      Kiitos Mimosa! Totta, tunteet tarttuvat kuin flunssavirukset.Eivät ole toisten tunteet sinun tunteitasi. Välillä tuntuu, että omistakin tunteista olisi hyvä ”etääntyä”. Tunteet kun tulevat ja menevät, ei niihin kannata jäädä likoamaan, varsinkaan negatiivisiin. Ja kyllä se raskaaksi käy, jos vahvasti lähtee aina toisten tunteita myötäelämään. Fiksu ajatus, että jaksaa olla paremmin toiselle tukena, kun pysyy itse positiivisena. Mulla tuli tätä kirjoittaessani useita esimerkkejä mieleen siitä, miten olen tartuttanut pahaa oloani muihin, ja ihan turhaan. Varsinkin kun olen tyyppinä helposti kiihtyvä. Kun olen itse jo leppynyt, niin muut vasta keräävät kunnon kierroksia. Ei kiva. Siksi on ehkä hyvä ohje minulle pysähtyä ennen kuin astun siitä ovesta sisään.

      Tuo viimeinen lause, jonka kirjoitit. Luin sen moneen kertaan. Todella hienosti sanottu.

  2. Elina Smålannin metsistä
    17.11.2019, 12:05

    On niin helppo unohtaa jonkun ihmisen nimi, mutta mitä tunteita kyseinen ihminen herättää, sitä ei unohda koskaan.

    Hyvä kirjoitus Anna 🙂

    1. annasaivosalmi
      17.11.2019, 20:40

      Upeasti sanottu Elina! Minulle tuli heti monta tilannetta ja ihmistä mieleen. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *