Miksen jakaisi?

”Anna itsestäsi, saat itse.” Kulunut lausahdus, kliseinenkin. Itsekeskeisessä nykymaailmassa varmasti joidenkin mielestä jo loppuun kulunut. Tai jos antaa jotain, odottaa ainakin jonkinlaista sopivaa korvausta tai vastapalvelusta. Itse ihailen antajia ja jakajia, joilta homma sujuu ilman marttyyrinviittaa tai pyhimyksen renkaita. Uskon, että tällaiset ihmiset ovat saaneet paljon ja siten omistavat paljon. He ovat kaikin puolin rikkaita.

Itse haluaisin ajatella, että apuaan, osaamistaan, läheisyyttä tai hymyä on turha pihdata, jos sen voi antaa toiselle. Ensinnäkin, pienellä eleellä tai teolla voi pelastaa jonkun päivän, tuoda iloa ja jopa sisältöä toisen ihmisen elämään. Toiseksi, antajat tuntuvat olevan sinut itsensä kanssa  ja niin tyytyväisiä elämäänsä, etteivät pelkää antaa omastaan.

Silti, esimerkiksi pyyteetön, vastapalveluksia odottamaton antaminen tuntuu nykyaikana jopa hämmentävältä. Siihen ei oikein osata suhtautua, varsinkin jos apuaan menee tarjoamaan tuntemattomalle. Kuitenkin, antamalla itsestään, voi saada paljonkin. Usein silloin saa eniten.

Antamalla itsestään avoimesti vaikkapa ihmissuhteessa, voi löytää kahden ihmisen välisen luottamuksen. Olen joskus ihmetellyt juteltuani jonkun kanssa, että hetkinen, mitäköhän tälle ihmiselle ihan aidosti kuuluu. Hän kun ei tuntunut antaneen keskustelussa itsestään mitään, vaikka sanoja oli vaihdettu paljonkin. Hyvässä keskustelussa uskaltautuu avaamaan myös omaa maailmaansa. Tämä tuo keskustelukumppanille mahdollisuuden samaistua tai myötäelää.

Meillä ihmisillä on kyky empatiaan. Taito myötäelää toisen tunteita vuorovaikutussuhteissamme kuten parisuhteessa. Tämä tuo mukanaan kyvyn huomata ja ymmärtää, milloin toinen on vaikkapa oman ajan tarpeessa. Parisuhteen ei pitäisi olla puolisoiden välistä kilpailua siitä, kumpi saa enemmän omaa aikaa, käydä treenissä, juhlimassa tai töissä. Parisuhteen tulisi olla tiimi, jossa antamalla toiselle, kokee saavansa myös itse.

Jakaa voi myös sellaista taitoa tai tietoa, jossa kokee itse olevansa haka, ja jota muut ehkä vielä vasta harjoittelevat. Itse saan tämän tyyppisestä jakamisesta valtavasti tyydytystä, niin opetustyössä, kuin vaikkapa treenivideoita ja vinkkejä instagramissa jakaessani. Instatilini (@ansaivo) treenisisältö pitää sitäpaitsi minutkin liikkeessä ja motivoi minua jatkuvasti kehittymään ja luomaan aktiivisesti uutta jaettavaa. 

Tämä on hyvän kierre, joten miksen siis jakaisi? Tuntemani ihmiset, joka saavat nautintoa antamisesta, ovat itse saaneet elämässään paljon, lapsuudesta saakka. Heille on muodostunut vahva käsitys siitä, ettei omastaan luopuminen ole itseltä tai itsestä pois.

Kummasta sinä saat enemmän nautintoa: lahjan saamisesta vai antamisesta? Minun täytyy myöntää, etten ole ihan varma.

Kuvat meidän tämän päivän lenkiltä. Kävimme matkan varrella katsomassa Taidegalleria Joellassa Anu Halmesmaan Life in Circle -näyttelyn. Voin suositella. Poikkesimme myös parilla pihakirppiksellä ja pidimme sadetta Turun Tuomiokirkossa. Ihana sunnuntai!

<3 Anna

Lue myös: Tyttö naiseksi ja Elän palautteista. Hengitän kehuja.