“Kyllä minä jotenkin arvasin..”

Kyykkyhyppyjä, punnerruksia, soutuja, vatsaliikkeitä, selkäliikkeitä, yleisliikkeitä ja pieniä, muutaman metrin spurtteja. Kaikkia näitä teimme treeniryhmieni naisten kanssa eilisissä sunnuntaitreeneissä. Tai siis he tekivät, minä kannustin ja ohjasin. Kuten yleensäkin, postasin instastooriini treeneistä muutaman videon. Ihan vaan siksi, koska treeneissä on aina niin hyvä meininki.

Tänään sain eräältä seuraajaltani viestin: “Kyllä minä jotenkin arvasin, että ei pelkällä kotitreenillä saa noin upeaa kehoa..”. En ihan ymmärtänyt kommentoijan pointtia, mutta koska kommentti oli osoitettu treeniryhmästäni ottamaan videoon, tulin siihen tulokseen, että sen kirjoittaja oli jotenkin pettynyt tai yllättynyt: “eihän tuo tyyppi pelkkää kotitreeniä teekään”. Vaikka tässä tapauksessa ei kyllä edes ollut kyse omasta treenistäni, vaan ohjaamistani ryhmätreeneistä. Saatoin toki ymmärtää kommentin väärinkin.

Ja ihan totta: En kyllä teekään pelkkää kotitreeniä. Minusta mitkään liikuntamuodot eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin, täydentävät toisiaan. Käyn ja kävisin mielelläni enemmänkin ohjatuilla tunneilla,  jos siihen vaan on, ja olisi, aikaa. Kun aikaa ei ole, tai ei huvita lähteä, treenaan kotona. Ja viimeaikoina koti on ollut treenipaikkani useammin, kuin usein. Enää kyse ei edes ole ajasta tai sen puutteesta, vaan yksinkertaisesti nautin kotona treenaamisesta.

Eilisissä treeneissä, tehtiin muuten aivan samoja liikkeitä, joita teen omissa kotitreeneissänikin. Ainoa ero oli siinä, että olimme ryhmäliikuntatilassa (koska ryhmässäni on 15 naista). Näin kaikki mahtuvat harjoittelemaan. Suurimman osan vuodestahan treenaamme ulkona. Mutta saman treenin olisi voinut tehdä aivan yhtä hyvin omassa olkkarissa (paitsi ehkä viivajuoksut).

Harmi, jos tuotin lukijalleni pettymyksen, mutta harvemmin yksi asia (kuten kotitreeni tai treeni ylipäätään) tekee kenenkään kehosta upean (mikä nyt kenenkin mielestä on upeaa). Minusta upea keho on sitäpaitsi monen asian lopputulos: monipuolisen liikunnan, terveellisen ravinnon ja sopivien stressitasojen, levon sekä tietysti geenien ansiota. Mikään asia ei näistä ei yksistään riitä, ainakaan minun iässäni.

En ole koskaan väittänyt treenaavani vain ja ainoastaan kotona. Kerron siitä vaikka tässä suht tuoreessa postauksessa. Minulle liikkuminen on rutiini ja elämäntapa, mutta tapani liikkua ovat muuttuneet eri elämäntilanteiden mukaan. Pyrin liikkumaan säännöllisesti ja monipuolisesti: juoksen, kävelen, pyöräilen, bodaan, hyötyliikun ja tietysti treenaan kotona. Aika usein vartin kotitreeni riittää mainiosti.

Minusta kyse on enemmänkin asenteesta huomata treenimahdollisuudet sillonkin, kun voisi ajatella, ettei niitä ole. Itse aloitin kotitreenauksen elämänvaiheessa, jolloin lapset olivat pieniä, eikä muita treenimahdollisuuksia ei ollut. Halusin  silti liikkua ja siihen kotitreeni on loistava ratkaisu. Elän taas tällä hetkellä aika kiireistä elämänvaihetta, ja kotona treenaaminen on esimerkiksi tällä viikolla useampana päivänä se ainoa vaihtoehto.

Minusta aktiivinen keho on sitäpaitsi upea keho. On aivan sama, miten liikkuu ja missä liikkuu, kunhan löytää itselleen parhaan tavan. Tärkeää on huomata tilaisuudet liikkua, myös sellaisessa arjessa, jossa ei tunnu olevan mahdollisuuksia tuntien mittaisille treeneille tai matkoihin jumppasalille ja takaisin.

Tällaisessa tilanteessa vartin kotitreenikin on kotiinpäin ja riittää oikein mainiosti!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Lapset ovat tekosyy lihoa – ja syy alkaa pitämään itsestään parempaa huolta!