”Kehtaako tätä nyt edes tunnustaa?”, pohdin, mutta sitten ymmärsin, ettei pärjäämistä tarvitse hävetä

Eilen olin eräissä kuvauksissa ja valokuvaaja kysyi, miten korona on vaikuttanut työhöni. Itseasiassa aika moni on kysellyt samaa viimeaikoina. Tiedän, että keväällä monen, varsinkin yrittäjän työt ovat loppuneet kuin seinään. Lisäksi monessa perheessä on koettu lomautuksia ja irtisanomisiakin. Aika on ollut monelle äärettömän vaikea.

Siksi tuntuu jopa vähän nololta myöntää kyselijöille, että oma työtilanteeni on ollut koko kevään oikein hyvä. Itseasiassa töitä on ollut jopa enemmän kuin ennen koronaa. En ole tarpeettomasti halunnut hehkuttaa omaa hyvää tilannettani. Pohdin, että kehtaako tätä asiaa nyt edes tunnustaa? Mutta sitten ymmärsin, että ei sitä tarvitse hävetä, että pärjää.

Minut pelastivat lonkerot

Oman tilanteeni pelasti varmasti se, että työelämässä lonkeroni ulottuvat moneen suuntaan. Olen opettaja, valmentaja, jumppaohjaaja ja sisällön tuottaja. Vaikka yksi lonkero katkaistiin, jatkoivat muut osa-alueet silti sähäkkää sätkimistä.

Opettajien työmäärä lisääntyi keväällä reilusti. Yllättävä digiloikka ja opetuksen siirtäminen nettiin kävi nopeasti, mutta vaati paljon extratöitä. Etälivetuntien valmistelu ja pitäminen vaati harjoittelua ja lisääntyneet esseiden palautukset kuluttivat perslihaksia puutumiseen asti. Samaan syssyyn sattuivat ylioppilaskirjoitukset ja niiden korjaaminen, ja tietysti kotikoulun pitäminen lapsille. Huh, huh, pohdin säntäillessäni asiasta toiseen!

Kriisi synnytti jotain aivan uutta

Vaikka ulkotreenini loppuivat heti, kun valtiovalta oli asettanut kokoontumisrajoitukset, alkoi yhtiökumppanini Tiina Veijosen ideoima MyBnB Live -Livetreeniyhteisö työllistää minua välittömästi. Vedin jumppaa usean kerran viikossa olohuoneestamme satapäiselle liveyleisölle. Livetreenien lisäksi tuotin yhteistyökumppaneiden sisältöä somekanaviini ja pidin Lounasliveä, Hyvän olon liveä ja Välipalaliveä. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia.

Ymmärsin, miten suuri merkitys tarjoamillamme ilmaisilla livetreeneillä oli ihmisille, joilta oli viety harrastus- ja liikkumismahdollisuudet. Tämä työ oli ja on valtavan tyydyttävää, ja ihmisiltä tuli satoja kiitollisia viestejä, kun he pääsivät jumppaamaan, joogaamaan ja tanssimaan. Moni treenasi ensimmäistä kertaa kotona ja innostui. Toivottaasti innostus tuli jäädäkseen!

Kun koulun lukuvuosi saatiin päätökseen ja arvosanat oli saatu annettua, pystyi hieman hengähtämään (onneksi arviointiin oli annettu lisäaikaa. Minäkin sain numerot annettua vasta pitkästi kesäkuun puolella). Jumpat sen sijaan jatkuivat samoin videointi, valokuvaus, kirjoittaminen ja sometyö.

Hankin työkalupakin

Tiedän, että olen onnekas, koska koronatilanne ei vaikuttanut negatiivisesti työtilanteeseeni ja olen asiasta kiitollinen. Oma pelastukseni oli se, ettei kaikki työelämässäni ollut yhden kortin varassa tässä tilanteessa.

Saman ilmiön liikunnan suhteen, kylläkin käänteisenä, huomasin myös silloin, kun juoksin jalkani rikki 10 vuotta sitten. Kun juoksu vietiin minulta, olin aivan pohjalla: Mitä minä nyt teen? Minulla ei ollut mitään muuta tapaa liikkua, purkaa stressiä, käsitellä tunteita ja tuulettaa ajatuksia.

Opin, että minun on oltava monipuolisempi! Minulla on oltava kokonainen työkalupakki hallintakeinoja esimerkiksi erilaisten tunteiden varalle, ja nykyään omaankin useita keinoja hallita stressiä ja käsitellä vaikeita elämäntilanteita. En turvaa vain yhteen, joka aiemmin oli juokseminen.

On totta, että elämässä on hyvä olla useampia tukipilareita. Esimerkiksi omaa minuuttaan ei kannata sitoa tiukasti vain yhden roolin ympärille (esimerkiksi vain äidiksi tai vaimoksi). Jos jokin elämänalue romahtaa, tulee vaikka ero, on todennäköisempää selvitä, jos elämässä on muutakin, josta ammentaa: ystävät, sukulaiset, työ, harrastukset jne.

Idolit innostavat

Kaikilla ei tietenkään voi olla montaa työtä, kuten minulla, mutta täytyy nostaa myös hattua Tiinalle, MyBnB:n perustajalle. Hän jäi koronan myötä täysin tyhjän päälle: Espoon uusi treenistudio ammotti tyhjyyttään ja hän joutui perumaan yli 50 hengen hyvinvointimatkan Italiaan (ja otti tietysti niskaansa raskaat taloudelliset tappiot).

Tiina ei kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan asiaa pitkäksi aikaa, vaan loi tyhjästä MyBnB Live Livetreeni-verkoston Facebookiin ja kasvatti sen jäsenmäärän muutamassa viikossa kymmeniin tuhansiin, ja kehitti vielä kaiken lisäksi ansaintamallin, jolla pystyi maksamaan useille valmentajille kunnon palkkaa koko korona-ajan, minä mukaan lukien. Tiina onkin monessa suhteessa innoittajani ja esikuvani siinä, miten vaikeuksistakin voi nousta, ja vieläpä voittoon.

Nyt kuitenkin huomaan, että alan olla keväästä aika puhki, ja olen loman ja tauon tarpeessa. Heinäkuuhun ei onneksi ole enää pitkä aika.

Onko lukijoissani muita, joiden työt ovat keväällä pysyneet samoina tai jopa lisääntyneet?

<3 Anna

Kaikki kuvat MBnB -livelähetyksistä kevään ajalta

Lue myös edellinen postaukseni: Koira – Miksi? Miksi ei?

Tuu someen @ansaivo

Kommentit (5)
  1. Perhepäivähoitajan työt pysyneet koko ajan samana. Tosin huolehdittu tarkemmin hygieniasta ja kodin siivouksesta.

  2. Sairaanhoitajana työni on jatkunut ennallaan. Koska teen nyt poliklinikkatyötä ei korona hirveästi vaikuttanut työhöni. Mieheni on lukion opettaja, niin hänen työhönsä se vaikutti kuten Annan. Onneksi meidän aikuinen poika sai pitää työnsä mitä hän tekee opiskelun ohella. Kiitos Anna ihanista jumpista ja treeni vinkeistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *