Elämäni numeroina

Havahduin tuossa yhtenä päivänä numeroihin. Seuraan askelia, unta, kelloa ja treenitimeria, vaikken ole yhtään numeroihminen, en siis yhtään!

Numerot määrittävät elämääni monella tavalla – vaikka se hassulta tuntuukin -, sillä en haluaisi missään nimessä hahmottaa päiviäni tai elämäni laatua numeroiden kautta. Ajatelkaa, jos vielä laskisi kaloreita, makroja tai tarkkailisi painoaan, niin eihän sitä muuta tekisikään, kuin tuijottaisi numeroita. Yhdistän numerot mittaamiseen, ja kaiken mittaaminen ahdistaa minua.

Päätin silti, tai ehkä juuri siksi koota tähän postaukseen elämäni numeroina. Melko randomeja juttuja, mutta kaikki täyttä totta.

Elämäni numeroina 1 – 10

  1. Olen juossut elämässäni yhden täyspitkän marathonin. Tämä tapahtui vuonna 2005 Tukholmassa.
  2. Minulla on kaksi lasta. En ollut nuorempana varma, saanko tai haluanko ainoatakaan, mutta nyt on nämä kaksi, ja ovathan ne hienointa, mitä olen aikaiseksi saanut.
  3. Maratoneista puheen ollen. Olen juossut kolme puolimarathonia, siis kilpailuissa. Paras aika on vuodelta 2011, jolloin juoksin Ruissalossa puolikkaan aikaan 1:30. Nykyään olen huomattavasti hitaampi ja juoksenkin paljon vähemmän. Tuon vuoden 2011 puolikkaan jälkeen jalkateräni rasitusvamma sitäpaitsi äityi niin pahaksi, että olin juoksematta lähes 2,5 vuotta, joten en tiedä oliko tuo kaikki sen arvoista.
  4. Lapsuudessa perheeseeni kuului neljä henkilöä: äiti, isä, isoveli ja minä. Nytkin tämä neljä perhekokona tuntuu tosi hyvältä!
  5. Olen ollut opettajana viidessä eri koulussa. Aloitin urani Luostarivuoren lukiossa. Siitä siirryin Nousiaisten lukioon, siitä Henrikin yläkouluun Nousiaisiin. Sitten sain vakipaikan Turusta Aurajoen lukiosta, josta siirryin koulujen yhdistymisen seurauksena Kerttulin lukioon, jossa opetan edelleen.
  6. Olen asunut Jaakon kanssa kuudessa eri osoitteessa. Viisi näistä on Turussa, yksi Vaasassa. Kaikki Turun kotimme ovat sijainneet lähes samalla asuinalueella, nykyinenkin.
  7. Haluaisin treenata viikossa 6-7 tuntia, mutta käytännössä tämä ei toteudu juuri koskaan. Treeniä kertyy yleensä 2-4 tuntia viikkoon. Treenimäärä koostuu joskus hyvinkin lyhyistä treenirupeamista, varteista.
  8. Nukun yössä 8 tuntia. Vähintään! Tähän pyrin niin arkena, kuin viikonloppuisinkin. Seuraan unen määrää ja laatua urheilukellostani. Menen aikaisin nukkumaan ja uni on hyvinvointini ehdottomasti tärkein peruspilari. En suostu tinkimään unestani helpolla. Siksi käyn harvoin viikonloppuisin ulkona tai kukun myöhään.
  9. Olin 9 -vuotias, kun jäin kotimme lähellä auton alle. En muista onnettomuudesta mitään. Muistikuvia on vasta sairaalasta. Olin tulossa koripallotreeneistä, kun auto ajoi suojatiellä minun ja ystäväni yli. Olin ruhjeilla ja solisluuni meni poikki. Poliisi ja lääkärit olivat sitä mieltä, että matkassa oli roppakaupalla onnea. Olisi kuulemma voinut käydä paljon pahemmin, koska auton vauhti oli ollut niin kova. Samaisessa risteyksessä jäi parin viikon päästä omasta onnettomuudestani pikkupoika rekan alle, ja menehtyi. Nykyään lapseni kulkevat tuota samaa reittiä, ja varoittelen heitä liiankin kanssa liikenteen vaaroista. Oma koripallourani jäi muuten tuohon tapahtumaan.
  10.  En ole koskaan ollut kympin tyttö, vaan sellainen keskitasoinen niin koulussa, jalkapallossa, äitinä, puolisona ja ihmisenäkin. Ja se on ihan ok.

Elämäni satunnaiset numerot

23. Vuodet, jotka olen ollut yhdessä Jaakon kanssa, eli yli puolet elämästäni. Tapasimme vuonna 1997 klassisesti baarissa. Olin siellä alaikäisenä kavereideni kanssa.

10 000. Seuraan urheilukellostani askeleitani. Tavoitteeni on 10 000 askelta päivässä. Yleensä tämä tulee täyteen pelkistä työmatkoista. Kävelen koululle ja siitä liikuntatunnille ja mahdollisesti vielä treeneihin.

40/20 yleisimmin käyttämäni ajastus treeneissäni. 40 sekuntia työtä, 20 sekuntia lepoa, jonka aikana siirtyminen seuraavaan liikkeeseen. Olen ehdollistunut timerini piippauksille, kun treenaan.

174/68/41 Ihan hyvät mitat ja ikä. Tyytyväinen tähän hetkeen ja olotilaan.

18 – Onnennumeroni. Tai ehkä sittenkin 13. Tai 2. En minä tiedä. Nuo kaikki ovat pelinumeroitani siltä ajalta, kun pelasin vielä futista.

Siinäpä ne. Sateista ja loskaista keskiviikkoa! Mä taidan käpertyä nyt peiton alle ja Netflixin pariin. Tällä hetkellä on vielä yksi jakso katsomatta norjalaista Twin-sarjaa (kiitos vaan suosituksesta, Tuula!) *EDIT Twin löytyy tietysti YLE Areenasta, eikä Netflixistä! Tyttären kanssa taas katsomme Gilmore Girls:ejä.

Jäikö tästä muuten jokin luku pois, joka kiinnostaa?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaus: Luomuviljeltyä arganöljyä iholle! – Kolme käyttötapaa

Tuu instaan: @ansaivo

Postauksen kuvat: Jenni Virta kirjassa Vartti Riittää (Tammi, 2020)

Kommentit (3)
  1. Heip! Kiva postaus! Miten keskitasoinen sitten määritelläänkään, minusta olet kuitenkin ihan huippu ja valtavan hyvä esikuva ja inspiraation lähde! ✨✨

    1. annasaivosalmi
      4.3.2020, 21:09

      Moikka! Kiitos Tuija 🙂 Mä sympatiseerasin ja ajattelin tuota kymppikohtaa kirjoittaessani erityisesti opiskelijoitani, joilla tuntuu olevan nykypäivänä monella todella kovat paineet ja vaatimukset (itseään kohtaan). Ehkä halusin viestittää, että ei tarvitse olla ”kympin tyyppi” ja silti elämässä voi pärjätä oikein hyvin <3

  2. ”En ole koskaan ollut kympin tyttö, vaan sellainen keskitasoinen niin koulussa, jalkapallossa, äitinä, puolisona ja ihmisenäkin. Ja se on ihan ok.”

    Tämä kolahti täälläkin niin, että itku tuli. Kummasti aina huomaa maksimoimaan kaiken. Syön terveellisesti, liikun vähintään suositusten mukaan, herkuttelen joskus, koska sekin kuulemma on myös terveellistä. Kaiken teen sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Huoh…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *