Introvertti haluaa aikaa yksinoloon

Nuorempana luulin, että onnellisen perhe-elämän ytimessä on kokoontuminen isolla porukalla ruokapöydän ääreen viettämään iltaa. Jossain vaiheessa ymmärsin, että tämä kuva päässäni on jonkun muun ajatus ihanasta ja täydellisestä illasta, mutta ei minun. Pidän kyllä syömisestä. Ja ystävien ja läheisten tapaamisesta. Mutta mieluummin pienemmässä kuin isossa porukassa. Olen toki ollut useissa illanvietoissa, joissa on ollut paljon ihmisiä ja ilta on ollut upea. Jälkeenpäin saatan kuitenkin huomata, että jumituin keskustelemaan yhden tai kahden ihmisen kanssa koko illaksi. Tämä tapahtuu usein täysin vahingossa, koska isossa seurueessa keskustelu ei ole itselleni kovin luontevaa.

En edes ihan ymmärtänyt, että tietyt tapani ja toisaalta kauhistukseni johtuvat siitä, että luonteenpiirteeni on kallellaan introverttiin suuntaan. Ymmärsin tämän, kun samaistuin moneen kohtaan Linus Jonkmanin kirjassa Introvertit.

Juttelin eräänä päivänä puolitutun kanssa. Täytämme kumpikin tänä vuonna pyöreitä. Hän kyseli, olinko ajatellut pitää juhlia ja kertoi samalla ystävänsä yllätyskekkereistä. Kerroin, että en aikonut pitää isoja juhlien, koska en ole isojen juhlien ihminen. En edes viitsinyt sanoa, mitä oikeasti olin päässäni suunnitellut juhlapäiväksi. Haluan nimittäin olla yksin. Ehkä matkustaa toiseen kaupunkiin ja ottaa mukavasta hotellista huoneen yöksi.  Ajatella, lukea, kirjoittaa. Tai tehdä ihan sitä mitä huvittaa.  Ei stressiä juhlista, pelkkää vapaata olemista eli luksusta. Tämän haaveen voi ehkä ymmärtää vain toinen introvertti.

Jonkman kirjoittaa kirjassaan, että ehkä suurin väärinymmärrys, jota introverteista kuvitellaan on, että he eivät haluaisi olla toisten ihmisten kanssa. Se tosissaan on täyttä shaibakkaa, sillä rakastan viettää aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, ja tutustun myös erittäin mielelläni uusiin ihmisiin. Ero introvertin ja ekstrovertin suhteen on ehkä siinä, että ekstrovertilla voi olla sata kaveria, mutta introvertilla viisi. Nämä viisi suhdetta ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Introvertit myös tarvitsevat aikaa yksinoloon.

Introversio (sisäänpäinsuuntautuneisuus) ja ekstroversio (ulospäinsuuntautuneisuus) ovat temperamenttipiirteitä. Kuten muissakin temperamenttipiirteissä, myös introversion ja ekstroversion voi kuvitella janalle. Meissä on jokaisessa yksilöllinen määrä näitä piirteitä, joten introvertikotkin ovat keskenään erilaisia. Toisilla on niin saman verran introvertikon ja ekstrovertikon piirteitä, että he pystyvät samaistumaan kumpaankin ryhmään. Introversio tai ekstroversio ei määrää sitä, miten meidän tulisi toimia. Mutta koska introversio/ekstroversio on synnynnäinen piirre, täysin sitä vastaan toimimalla voi uuvuttaa itsensä. Psykologi Katherine Benzigerin mukaan loppuunpalaminen töissä johtuu usein persoonallisuustyypin ja ammattiroolin ristiriidasta eli esimerkiksi siitä, että introvertti joutuu työssään jatkuvasti sosiaalisten tilanteiden keskiöön.

Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että maailma ja työelämä tarvitsee ihan yhtä lailla introvertteja kuin ekstroverttejakin. Olin kerran eräässä projektissa, jossa kollegani oli ekstrovertti. Vaikka jouduimme aluksi hieman keskustelemaan työtavoista, lopulta täydensimme toisiamme oikein hyvin. Kumpikin sai käyttää vahvuuksiaan ja lopputulos oli hyvä. Sanomattakin on ehkä selvää, että avokonttori on introvertin kauhistus ainakin silloin, kun se on suunniteltu niin, että melu ja toiset ihmiset ovat koko ajan näkö- ja kuuloaistin ulottuvissa. Sosiaalisilla taidoilla taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko introvertti vai ekstrovertti. Kumpi tahansa voi olla käytöstavaton moukka tai sosiaalisesti taitava. Introvertit eivät kuitenkaan kaipaa seurallisuutta siinä määrin kuin ekstrovertit. Meillä on mukavaa yksinkin.

Tässä joitain Linus Jonkmanin luettelemia introvertin piirteitä:

• Pitää itsenäisestä työtä. Pystyy toimimaan pitkiäkin aikoja yksin kaipaamatta muiden seuraa.
• Huomioi yksityiskohdat ja arvostaa laatua.
• Haluaa analysoida ja pohtia asioita.
• Työteho on parhaimmillaan aamupäivällä.
• Viihtyy yksin. Sosiaalinen tarve ei ole kovin suuri.
• Sanojen visualisoiminen on helppoa. Introvertit ajattelevat kuvallisesti.
• Taitava kuuntelemaan. Keskusteluissa panee merkille paitsi sen mitä sanotaan myös sen, mitä oikeasti tarkoitetaan.
• Haluaa ajatella ennen kuin avaa suunsa.
• Työskentelee huonommin paineessa.
• Itsenäinen. Trendit ja ryhmäajattelu ei juurikaan vaikuta. Ei identifioi itseään voimakkaasti ryhmiin.

Lopuksi voisin todeta, että jokaisen on hyödyllistä tarkastella, onko vahvasti kallellaan introversion tai ekstroversion suuntaan. Sen jälkeen asia kannatta hyväksyä ja toimia elämässään niin, että voi käyttää omaa synnynnäistä olemustaan vahvuutena.

Lähde: Jonkman. Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous.

Kuva.