MILTÄ URHEILULLISEN NAISEN KUULUISI NÄYTTÄÄ?

Unelmana saavuttaa sporttinen kroppa. Sikspäkki, kireä hanuri, pyöreät kauniit lihakset eikä makkaroista tietoakaan. Mistään ei tursua kurtun kurttua saati löysää, eikä paikat hylly vaikka kuinka heiluttelisi. Tältä näyttää treenattu nainen ja tämän urheilullinen vartalo. Eikun hetkinen. Vain näyttääkö sittenkään? Mistä nämä mielikuvat ovat pulpahtaneet päähän? Eihän lähes missään lajissa sitä ulkokuorta arvostella, vaan sitä paremmuutta mitataan yleensä ihan muilla mittareilla, joten miksi urheilullisen kropan kriteerit muodostuisivat ylipäätään näistä.

Kyllähän urheilu tekijäänsä muokkaa. Se on selvä. Mutta miten se muokkaa ja millä tavoin? Otan tähän esimerkiksi netissä jo pari vuotta taaksepäin kulovalkean lailla kiertäneen kuvasarjan eri urheilulajien huipuista. Tänään en siis tarjoa mitään uutta ja innovatiivistä, mutta välillä on hyvä nostaa kissaa uudelleen pöydälle ja pari unohdettua tosiasiaa takaisin mieliin, ettei lähdettäisi juoksemaan vahingossa pää edellä seinään. Ilman jarruja. Ja monta kertaa peräkkäin.

Miltä urheilijat oikeasti näyttävät?

Tässä pientä pähkinää jokaisen verkkokalvoille eri lajien edustajista, jotka kaikki näyttävät urheilijoilta. Ai miksi? No koska he ovat sitä. Katselkaa ja nauttikaa. Aika upeaa minusta.

Huomaisitteko toistuvia yhtäläisyyksiä? Jep. En minäkään. On paksua reittä, ja sirompia kinttuja. On pitkää sekä pätkää. On muhkeita käsivarsia ja niitä pikkuruisiakin. Osalla paistavat lihakset, mutta suurimma osalla ei. Ja jos jalkafetissiin päästään, niin kuinka monelta löytyy pyöreää lihasta uhkuvat tiukkaakin tiukemmat teräsreidet? Taisi jäädä vähemistölle ne. Yksi merkittävä huomion arvoinen asia on myös, että montako sixpäkkiä tuolla näkyi. Niinpä. On se vaan jännä, miksi joka toinen “tavallinen tallaaja” tuntuu tätä sporttista pyykkilautavatsaa tavoittelevan, kun sellaista huippu-urheilujoiltakaan ei kovin monelta löydy.

Realismia kehiin, joohan?

Tässä siis ehkä ripaus sitä kuuluisaa realismia. Maailman huipullakaan kilpaurheileva nainen ei automaattisesti ole todellakaan viulunkireä lihaspakkaus vailla jenkkiksiä tai “ylimääräistä” (lue: täysin normaalia) rasvakerrosta. Miksi sinun siis kuuluisi olla sellainen tavoitellessasi “sporttisia muotoja”? Nyt siis viimeistään niitä valoja päälle siinä oman kropan muokkaamisessa. Toki netti on pullollaan sairaan upeita ja ihka aitoja viimeisen päälle minttiin hiottuja vartaloita, mutta on täysin eri asia, onko se jokaisen kohdalla realistista saati järkevää.

Itseensä ja ulkonäköönsä toki saa sekä monesti kannattaakin panostaa, sillä se saattaa onnistuessaan olla oikein voimaannuttavaa ja heijastua useille eri elämän osa-alueille. Kehottaisin kuitenkin pitämään vähän sitä realismia mukana ja ainakin suhteuttamaan tavoitteet sekä etenkin sen toteutuspuolen oman elämän resursseihin nähden järkeväksi. Urheilijoilla tuo arki on nimittäin usein pyörinyt pienestä asti merkittävänä osana elämää, ja jostain muista muille itsestään selvyyksistä on hyvillä mielin tingitty. Tällaiseen elämäntyyliin on kasvettu, ja se monesti jää osaksi elämää. Vaikka sitä sikspäkkiä ja kireää hanuria ei heiltäkään löytyisi.

Sinun ei siis tarvitse pystyä välttämättä samaan kuin kilpaurheilijat tai aikanaan vaatia sitä itseltäsi. Eivät ne hurjimmat kilpaurheilijatkaan monesti pysty puolestaan niihin asioihin, joihin sinä panostat ja käytät isoimman osan ajastasi ja panoksestasi. Ja muista, että urheilullinen vartalo on tasan sellainen, jolla urheilua ja nousujohteista fyysistä harjoittelua toteutetaan. Haetaan kehitystä ja nautitaan syntyvistä tuloksista sekä pystyväisyyden tunteesta. Siinä on se juttu.

Urheilullista alkuvuotta!

Vilkaise myös:
Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!
& Lähtikö syöminen taas lapasesta?

Edellinen juttuni:
Harhaluuloja treenistä – Missä mennään metsään?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram