156cm / yli 60kg – ELI TASAN SOPIVAN PAINOINEN

Sopivan painoinen? Paino tuntuu olevan valtaosalle naisista yllättävän suuri asia. Päivä voisi pamahtaa käyntiin aivan täydellisesti ja peilistä saattaisi tuijotella takaisin aivan upea ilmestys. Bad hair daystä ei ole tietoakaan ja lempifarkut tuntuvat korostavan pakaraa kuin valettu. Kunnes. Nainen menee ja astuu vaa’alle. Kilon verran lisää. Ei jumankekka ja jumalan pyssyt. Siinä on piru irti samantien, ja se upea peilikuva pirstaloituu karmeaksi manaatiksi sekunnin sadasosassa. Vatsassa asti tuntuu muljahdus, kun digitaalinäytön ruuduille pamahtaa se pahin painajainen.
Miten voin painaa näin paljon?
Itsekin olen hämmästellyt viime aikoina painoani. Se kun tuntuu olevan suhteellisen korkea, jota se on kyllä aina ollut kisakausien ulkopuolellakin. Siinä ei siis mitään uutta. Kuitenkin se, mitä peilistä takaisin katsoo ja miten vaatteet käyttäytyvät hipiäni pinnassa on kuitenkin tähän suhteutettuna hieman hämmentävää. Miten pituuteensa (sata-viiskyt-kuus) nähden näin painava nainen voi näyttää tältä, kun ei se ennen ole samalta näyttänyt

Toki vuosi vuodelta se on urheilun myötä muuttunut, mutta jopa vuoden takaiseen se tuntuu olevan melkoisen eri luokkaa. Onko muutos sitten mielessäni, vai onko sitä kehitystä tullut siitäkin huolimatta sen verran, vaikka treenivuosia on alkaa olemaan jo takataskussa ja välissä on painettu vielä aika alhaisissa rasvoissa. Never know, mutta mitäpä sillä toisaalta väliä.

Itse aikoinaan kun sain ensimmäisen nimenomaan lihaskasvuun (ei siis kiristelyyn) tähtäävän ravinto- ja treeniohjelman, kävi siinä niinkin hassusti, että paino pomppasi parissa kuukaudessa ylöspäin pattiarallaa 4-5 kiloa. Jännä juttu siinä kuitenkin oli, että ensimmäistä kertaa esiin pamahti myös pyöristyvä olkalihas ja sikspäkki alkoi nousta pintaan. Toki olisin voinut ignorettaa peilikuvan, ja hukuttaa itseni ja henkilövaakani katkeriin kyyneliin, mutta itsehän olen aina omistanut siinä mielessä kieroutuneen mielen, että riittävä (ja jopa kasvava) paino on etenkin urheilijalle ylivoimaa.
On oikeasti siistiä painaa paljon!
Jo yläasteella olin fiilareissani siitä, että painoin enemmän kuin päätä pidemmät luokka- ja joukkuetoverini. Tällöin ei myöskään oltu kuultu fitnessistä, kukaan ei tavoitellut netistä kotitreeniohjelmilla pyöreää pakaraa eikä naisia juuri nähty kasvattamassa pyöreitä olkapäitä kuntosalin puolella. Ei nähty minuakaan. Halusin vain olla hiton kova urheilija omassa kasvattilajissani.

Näkemystäni ulkonäöstäni saati itsestäni ei silloin määritellyt kehoni rasvan määrä, ja esimerkiksi seiskaluokan alusta kasiluokan alkuun olin vetäissyt vaa’an päälle arviolta noin kahdeksan kiloa ilman, että vertikaalisuunnassa puiden latvoja (saati edes niitä alimpia oksia) kohti kurkotettu juuri yhtään tehokkaammin. Musta tämä oli vain ihan älyttömän siistiä huolimatta siitä, että paino toi mukanaan myös sitä rehellistä laardia ennen niin rääpälemäiseen pikku-Piiaan. Väliäkös sillä, kun urheilupuolella tulosta paukkui niin taitojen kuin ominaisuuksienkin puolella. Olin siis juuri sopivan painoinen. Silloinkin.

Tilanne on ympäristön puolesta muuttunut jonkin verran nykypäivään mennessä, mutta se ei ole muuttunut mihinkään, että musta on edelleen siistiä “painaa paljon”. Muutama vuosi taaksepäin jopa yritin kisakauden ulkopuolella huvikseni saada 65 kiloa rikki, mutta piru vie, kun jäi puolesta kilosta kiinni. Toki kauemmaksi tämä jäi Joonaksen ja mun vedosta, että kumpi rikkoo markan rajan (100kg, muahahahaa) eka, ja otin myös tässä sitäkin karvaamman tappion. Ehkä ihan hyvä niin. 😀
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää
Tähän väliin haluan vielä nostaa esiin yhden ulkonäöllisen esimerkin alla olevien kuvien avulla. Sama hetki, eri asento. Toisessa paistavat vatsalihakset, ja ekassa havaittavissa jopa orastavaa alavatsapömppöä (vatsakontrolli, omg). Toisessa korostuvat keskivartalon kaaret, ja ensimmäisessä ei juurikaan. Ylemmästä voi bongata kaikkien naisten vihaaman kainalomakkaran (siis ääks!) ja toisessa taas ei. Molemmista kuvista tykkään ihan älyttömästi, mutta tiedän, etteivät todellakaan kaikki naiset (ihan saletti) kelpuuttaisi näistä ylempää. Mulle kyllä kelpaa, koska se yhtä lailla aito minä.
Painoa ei voi lukita.
Paino ei kerro sinusta mitään. Usko pois. Vaakalukema ei ole vakava asia, vaan sen nousu (etenkin urheilevalla) voi olla toisinaan jopa oikeasti todella mahtava juttu. Siis kuinka helmeä, että kun on pistetty treenirintamalla ranttaliksi, niin saavutettu lisäpainohan on ihan ykköstä! Toki kaikissa urheilulajeissa liika kehonpaino voi näyttäytyä suorituksen puolella heikentävänä tekijänä ymmärrettävästi, mutta monilla sopiva positiivinen massan nosto voi taas kompensoida suorituskykyä muuta kautta, jolloin (lajissa mitattava ja ratkaiseva) tulos kuitenkin jää vain ja ainoastaan plussan puolelle. Onhan näitä hei nähty ja kuultu, ja joukostakin eroava urheilija voi olla juuri sopivan painoinen omassa lajissaan.

Pakko myös korostaa, että paino ei ole millään tavalla verrannollinen asia toisten ihmisolentojen kesken. Yli 60 kiloa ei minusta ole naisihmisellä yleisesti ottaen todellakaan paljon ja varsinkaan yhtään tätä 156 senttistä kääpiötä pidemmille, vaikka tuo 60 kilon raja tuntuu pituudesta huolimatta olevan monille suorastaan silmiä verestävän punainen vaate. Häh, miksi sen pitäisi olla? Paina sen verran kuin painat ja vaikka sen 80 kiloa, ja that’s it.

Vuosia sitten yli 60 kiloa olisi ollut minulle suorastaan utopistinen tila, ja luulin rikkovani sen ensimmäisen kerran vasta jonain päivänä siunatussa tilassa. Tässähän kävi kuin kävikin toisin, ja onhan se vaan hiton siistiä kerryttää painoa. Kaikki kerryttämäni ei to-del-la-kaan ole ollut siis pelkkää pihviä, vaan kyllähän sitä laardiakin on rohmuttu aina säännöllisin väliajoin, ja olen rehellisesti ylpeä jokaisesta rasvasolusta ja venyneestä persposkieni neliösentistä.

Tiivistettäköön agendani ytimekkäästi loppuun: Jos olet pidät itsestäsi huolta ja voit hyvin, niin olet melko saletisti juuri sopivan painoinen. Boom!

Painokasta keskiviikkoa!

Tsekkaa myös:
Tavoitteena painoindeksi: lievästi liikalihava
& Voiko olla fit, vaikka kropassa olisi läskiä?
Edellinen juttuni:
Sukunimeni nyt? Vihkisormus ja hääpukuni?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram