MIKSI NORMAALIPAINOISET DIEETTAAVAT ENITEN?

Pari kiloa kun saisi kropasta pois. Jos nyt söisin vähän kevyemmin, että kilot pysyisivät kurissa. Nämä höllyvät jos saisi kiristeltyä veks, niin olisin tyytyväinen. Miten monesti tuntuu, että normaalipainoiset ovat niitä rasvanpoltosta eniten kiinnostuneita ja aina valmiina etsimään niitä tehokkaita tapoja polttaa sitä silavaa? Miten tähän on päädytty?

En todellakaan sano, että kehon muokkaaminen ja sen ehostamiseen pyrkiminen ravinnon ja treenin avulla olisi väärin tai typerää. Eihän se sitä ole. Parhaimmillaan itseensä ja ulkoiseen habitukseensa panostaminen voi olla merkki siitä, että haluaa kehittää itseään kokonaisuutena ja pitää itseään arvossa. Toki tähän on monta muutakin tapaa, mutta joillakin se väylä ilmaista asiaa on tämä oman fyysisen ulkonäkönsä ehostaminen treenaamalla oikein ja syöden itseään huolta pitäen. Pienenä aasin siltana heitettäköön vielä tähän väliin, että “itsestään huolta pitäminen” ja itsestään oikeasti huolta pitäminen on kaksi vissisti eri asiaa, ja tässä on helppo yrittää kusettaa jopa omaa itseään. Mutta takaisin aiheeseen.

Kaikki mulle heti nyt

Puhun nyt ihan suoraan. Suurimmassa osassa tapauksista, jossa törmään ihmisen valittavan siitä, että pitäisi saada tätäkin löllykkää, ylimääräistä ja höllyvää pois, ei todellakaan ole ensisijaisesti ratkaistavissa sillä, että lähdettäisiin dieettaamaan ja kiristelemään kehoa. Tämä dieettaaminen on yleensä normaalipainoisille lähinnä vain pikalaastari, jolla ei saada aikaiseksi lasta eikä paskaa, ja vuoden päästä ollaan samoilla metodeilla edelleen samassa tai jopa heikommassa tilanteessa.

Kun lähdetään vain fokusoitumaan siihen, että rasva pitäisi saada tietyistä paikoista pois, niin tehdään usein suorastaan typeriä itselleen haitallisia ratkaisuita. Ja onhan se tutkimuksissa laajalti todettukin, että normaalipainoisilla laihduttaminen johtaa pitkällä aikajänteellä enemmänkin lihomiseen ja aiheuttaa muita ikäviä lieveilmiöitä terveydelle. Ja plaa plaa. Mutku haluisin silti tätä rasvaa pois NYT, ja huominen on huomenna, eikä mulle niin käy. Niinpä niin. Huoh.

Keskity kokonaiskuvaan

Mitä oma kehonmuokkaukseen ja pitkäjänteiseen treenaamiseen sattuneista syistä harjaantunut silmäni bongaa on usein se, että ensinnäkin ollaan fokusoitu aivan liian pieniin yksityiskohtiin ja unohdetaan kropaan ja ulkonäön kokonaiskuva. Enemmänkin siihen kokonaiskuvaan pitkäjänteisesti keskittymällä voitaisiin saada huomattavasti merkittävämpää muutosta aikaiseksi, kuin elämän (ja usein hyvinvoinnin ja terveyden) pistämiseksi risaiseksi parin yksittäisen muhkuran ja makkaran takia.

Kehonmuokkausta tavoiteltaessa en suosittelisi lähes kenellekään normaalipainoiselle ensisijaisesti dieettaamista, vaan keskittyisin lähinnä kropan muokkaamiseen lihasmassan avulla. Kun pyöreyttä ja ulottuvuutta tulee oikeisiin paikkoihin, niin ne pienet epäkohdat usein uppoavat näiden väliin ja lopulta unohtuvat. Kun ihon alle tulee pinkeyttä ja ryhtiä sisältä päin lihaksiston puolesta, niin se todellakin näkyy huomattavasti paremmin kuin se ainainen itsensä “tyhjentäminen” dieettaamisella ja ravinnosta ronskisti nipistämällä. Usein vielä ihaillaan niitä sporttisia vartaloita, ja oletetaan, että samankaltaiseen tilanteeseen päästään rasvaa vähentämällä. Väärin. Se sporttisuus niihin vartaloihin tulee usein sieltä lihaksiston ja ryhdikkyyden puolelta. Usein myös niissä tapauksissa, joilla se lihasmassa ei hyppää edes ensimmäisenä silmille.

Mitä lihasmassan hankinta oikeasti tarkoittaa?

Ja ei. Kaikkien ei tarvitse eikä kuulukaan näyttää bodarilta tai omistaa jalkapallon muotoista pystyhanuria. Lihaksen kasvattaminen ei todellakaan tarkoita sitä, että haettaisiin kehonrakentaja-lookkia hauis hihansuusta pilkottaen tai pyrittäisiin takomaan vain mojova pallohanuri tyhjänkaikuisia IG-tykkäyksiä varten. Ei todellakaan.

Lihasmassan kasvattaminen kohtuullisissa määrin tuo usein lähinnä sitä jäntevyyttä ja ryhtiä sekä positiivisina lieveilmiöinä saa aika hyvän läjäyksen muita terveyshyötyjä. Parempaa kuntoa, energiatasojen kasvua, vähentyneitä kehonkolotuksia ja kohentuneempaa elämänlaatua näin muutamia mainitakseni. Kehonmuokkausta ei aina kannata ajatella niin suppeasti ja pinnallisesti, ja lihasmassan ja voiman kehittämisestä ja ylläpitämisestä on huikean paljon ja laajalti positiivista tutkimusdataa.

Kun saadaan edes vähän sporttista ryhtiä ylävartaloon ja jerkkua kinttuihin, niin kappas vain kun vyötärö tuntuu kaventuneen peilin edessä joka suunnasta katsottuna. Sitä kapeampaa ja sirompaa keskivartaloa voi siis hankkia itseään näännyttämällä tai ihan vain sillä, että syö hyvin ja nauttii tavoitteellisesta treenaamisesta. Samalla ryhti paranee tukilihasten ja kropan hallinnan kehittyessä, mikä kaventaa sitä aiemmin tasapaksua ja ryhditöntä keskivartaloa entisestään.

Lisäksi treenaaminen raskailla kuormilla on usein todella tehokas väline siihen rasvanpolttoon ja sen tuoma kulutus voi jopa ohessa pistää vähän silavaakin tirisemään pitkällä aikajänteellä. Boom. Ja kun sitä lihasta on siellä alla, niin rasvapolttokin on usein huomattavasti helpompaa ja tuo tyydyttävämmän lopputuloksen, kuin itsensä näivettäminen kokonaan kasaan. Kumpi vaihtoehto sinusta vaikuttaisi fiksummalta, kestävämmältä ja terveemmältä?

Realismia kehiin ja tavoitteet kohdalleen

Mitä itseeni tulee, niin en ole vieläkään onnistunut poistamaan hanuritatinaani, loppujakaan vatsamakkaroita tai topin suusta toisinaan tursuavaa “kainalovaginaa”. Hell no. En itseasiassa ole koskaan tätä edes yrittänyt, enkä tule koskaan yrittämäänkään. Ne nyt vain ovat siellä. Tiettyjä yksityiskohtia ei vaan voi poistaa, mutta niiden merkittävyyttä kokonaiskuvassa voi onnistua vähentämään. Mun keskivartalo ei ainakaan ole kaventunut vuosien varrella eikä rasvaprosenttini ole erityisesti pienentynyt, ja silti omaan makuuni näytän paremmalta kuin koskaan. Se on toki vain minun mielipiteeni itsestäni, mutta toisaalta kenenkään muun mielipiteellä ei pitäisi edes olla väliä.

Toki ulkonäkö ei ole ollut itselläni kovinkaan kantava motivaattori, vaikka onhan sillä oma selkeä siivunsa ollut ainakin näin myöhemmällä iällä. Turha siis lähteä tästä minun(kaan) jeesustelemaan. Se ei vaan ole itselläni ole ollut koskaan riittävä syy treenata tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti, vaan polte on tullut ihan sieltä itsensä jatkuvan kehittämisen ja arvostamisen kautta kanavoituna. Samalla olen parhaimmassa ja monipuolisimmassa fyysisessä iskussa koskaan, ja se vasta voimaannuttaakin. Huomattavasti enemmän kuin mikään ulkonäkötekijä.

Älä siis erehdy hakemaan helppoja ratkaisuja sen “nopeimman” kautta, vaan pyri ajattelemaan aina kokonaiskuvaa. Se meinaan usein kannattaa oli kyse sitten kehonmuokkauksesta, työstä, ihmissuhteista tai elämästä yleensä. Pelisilmää, pitkäjänteisyyttä ja itsensä arvostusta kehiin. Ne ovat jokainen aika kovaa valuuttaa ja yhdistettynä tuovat vieläkin järeämpiä ässiä hihaan.

Vahvaa viikonloppua just sulle!

VILKAISE MYÖS:
Tuhoatko itsesi “hyvinvoinnilla”?
& Puoli vuotta ilman ruokavaakaa – Miten kävi?
EDELLINEN JUTTUNI:
Kuinka ison osan työ muodostaa sinusta?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram