MITEN YHDISTÄÄ URHEILU JA OPISKELU?
Urheilu ja opiskelu? Onko tämä mahdollista? No on! Itsehän viimeistelen parasta aikaa tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkintoa Tampereen Teknillisessä Yliopistossa jälleen yhden kisavalmistautumisen ohessa, joten kokemusta löytyy. Snäpin puolella ja blogin kommenteissa on tullut sellainen määrä toiveita koskien opiskelun ja urheilun yhdistämistä, dippainssin tutkintoa sekä TTY:tä, ja aihe onkin hakuajan puolesta erittäin ajankohtainen. Nyt tulee vastauksia omakohtaisiin kokemuksiini heijasten niin, että paukkuu!
Miten urheilu ja opiskelu yhdistelmänä onnistuu?
Juuri erään ystäväni kanssa keskusteltiin, että yliopisto-opintojen ohella kilpaurheilu on vastoin yleistä käsitystä oikeasti ihan todella näppärää. Oman kokemukseni mukaan se on jopa otollisinta aikaa sille, ja kokemusta on, sillä ensimmäiset yliopistovuodet menivät aktiivisesti kasvattilajini kilpacheerleadingin parissa. Loput ovatkin kulkeneet sitten vapaaohjelmafitnessin pyörteissä kansainvälisiä kilpakenttiä kyntäessä. Yliopistoissa pääsääntöisesti vallitsee akateeminen vapaus, eli olet itse vastuussa omasta edistymisestä. Ainakaan TTY:llä läsnäolopakkoja on äärimmäisen harvoin, ja muutenkin lähiopetus on joustavaa ja päivät suhteellisen lyhyitä verrattuna vaikkapa lukioon. Lähiopetuksen ulkopuolisen itseopiskelun ajan voi siten itse valita, eikä kisareissuille tai leirityksille kesken opintoviikon lähteminen ole ollut millään tasolla nihkeää. Urheilu ja opiskelu on siis todella osuva kombo!
Kilpaurheilijan ja aktiivitreenaajan näkökulmasta TTY on ollut ihan totta aika ihanteellinen kampus, joten urheilu ja opiskelu on toiminut saumattomasti yhteen. Yliopistolla on aivan järkyttävän hyvä liikuntatilat, ja pari vuotta sitten laajennetulta kokonaan urheilulle omistetulta Tamppi Areenalta löytyy aivan kaikki. Itselleni tuttu rundi onkin ollut, että ensin luennolle ja siitä suoraan salille. Tamppi Areenan treenitiloissa treenaamalla olen minäkin kaksi Suomenmestaruutta ja ammattilaiskortin lajissani saanut taottua, eli ei ole ollut ainakaan puitteista kiinni. En todellakaan ole myöskään ainut TTY:n Tamppi Areenan levytankoa liikkeelle laittanut fitness-lavoilla kisannut ja menestynyt urheilija ja muutkin voimailulajit ovat täällä aika kovassa suosiossa.
Kampukselta löytyy kaksi kuntosalia, ja 2014 avatusta uudesta kuntosalista täytyy mainita, että pienestä koostaan huolimatta se on ihan todella tykki. Tuo parempi puoliskoni on ollut mukana tätä suunnittelemassa, eli sisältö on monelta kantilta huolella mietitty. TTY:llä tarjotaan myös laajalti ihan todella laadukasta ja monipuolista ryhmäliikuntaa, sekä todella aktiivisia lajijaostoja täältä löytyy aina jääkiekosta ja sirkuksesta purjehdukseen ja ratsastukseen.
Sisätiloista löytyvät myös mm. palloiluhalli, skeittirampit, painonnostolavat, kiipeilyseinät sekä kamppailutatamit, joita viimeisintä olen hyödyntänyt vapaaohjelmani treenaamisessa aika ahkeraan. Myös Tamppi Areenan valtavan peilisalissa on painettu menemään, ja täällä törmääkin usein omatoimisesti harjoitteleviin tanssijoihin ryhmäliikuntatuntien ulkopuolella. Liikuntakursseista olen ottanyt myös vapaaohjelmaani kaiken mahdollisen irti osallistumalla kursseille mm. aikuisbaletissa, trikkauksessa, joogassa sekä Bollywood-tanssissa. Opintojen ohessa työskentelin aiemmin myös asiakaspalvelussa Tamppi Areenalla iltaisin ja viikonloppusin, eli itselläni oli työpaikka, monipuoliset treenipuitteet ja opinahjo samassa paketissa.
DI-tutkinnon plussat?
Jos lähdetään liikkeelle hakuvaiheesta, pääsykoeprosessi on suhteellisen suotuisa verrattuna moniin muihin yliopistotutkintoihin. Pääsykokeisiin ei tarvitse päntätä yhtään ylimääräistä opusta, ja niissä voi pärjätä erittäin hyvin, jos lukiossa on ollut hallussa pitkä matikka sekä joko (linjasta riippuen) kemia tai fysiikka, ja jos olet ne juuri ylioppilaskokeissa riipaissut mallikkaasti, niin homman pitäisi olla suhteellisen helppo nakki. Itse rehellisesti luulin pääsykokeita ja sisäänpääsyrajoja huomattavasti haastavimmiksi, ja tämän vuoksi kokeilin alkuun tietotekniikan linjaa (tuntui alkuun kiinnostavalta), jonne epäilin pääseväni paperihaussa sisään ilman pääsykokeita.
Ensimmäisen vuoden jälkeen koin kuitenkin kutsumukseni olevan enemmän tuotantotalouden puolella, ja nyt sitten niillä pääsykokeella mentiin paukkuen sisään. Huiman viikon pitkän matikan ja kemian oppimäärän satunnaisella selailulla virkistin lukion oppimäärän muistia ja sisällä oltiin. Nämä ovat tietty yksilöllisiä asioita, mutta sitä pääsykoetta ei kannata alkuun liikaa pelätä, kuten itse alunperin tein. Pääsykokeisiin kannattaa ehdottomasti panostaa, ja vanhoja pääsykokeita selaamalla huomaat kyllä hyvin pian, missä oma lukutarpeesi menee. Ensimmäisen vuoden perusopinnot kun ovat lähes kaikilla hyvin pitkälle samat, niin ensimmäinen lukuvuosi ei mene hukkaan, vaikka “virhevalinnan” tekisikin tai joutuisi tyytymään “kakkosvaihtoehtoon”. Nuorempana muutenkin kaikki päätökset tuntuvat niin suurilta ja lopullisilta, niin uskokaa pois, ne eivät todellakaan sitä ole. 😀
Lisäksi omakohtaisen ja lähipiirin kokemuksien perusteella työelämässä tunnutaan arvostavan tätä tutkintoa todella paljon oli kyse sitten “oman alan” duunista tai tutkinnon luovasta hyödyntämisestä muillakin kuin tekniikan ja teollisuuden aloilla. Tähän vaikuttaa myös suuresti se, millaisiin opintokokonaisuuksiin itse haluat suuntautua. Itse esimerkiksi kirjoitin kandidaatin työnti aiheesta “johtajuuden vaikutus työhyvinvointiin ja stressinhallintaan” ja diplomityöni käsittelee sponsoriurheilijoiden hyödyntämistä brändin markkinoinnissa.
Itse olen yhdistänyt siis omat kiinnostuksen kohteeni sekä vahvimmat osaamisalueeni opintoihini. Täytyy sanoa, että takataskussa alkaa olemaan aika kattava paketti ja laajaa kokonaiskuvan ymmärrystä vaikka ja mistä. DI-tutkinnossa on siis ihan linjastakin riippumatta mahdollista rakentaa omanlainen palettinsa ja sivuainevaihtoehtoja on pilvin pimein. Myös keskustan yliopistolta on mahdollista valita kursseja, jos TTY:n laaja tarjotin ei riitä oman tiedonjanon sammuttamiseen.
Mihin diplomi-insinöörin koulutuksella voi työllistyä?
Itselläkin oli hyvin pitkään vielä opiskeluaikanakin aikamoisia harhaluuloja diplomi-insinöörien työmahdollisuuksista. Fakta on kuitenkin se, että diplomi-insinöörit ovat työmarkkinoilla tilastojenkin valossa aika kuumaa kamaa. Todella monelle tarjotaan jo töitä ennen valmistumista, kun kesätyöt ja usein yrityksille tehtävät diplomityöt jättävät aika loistavan “käyntikortin”. Käytännössä DI-tutkinnon hyödyntämisellä on vain mielikuvitus rajana, ja omakin tuttavapiiri on työllistynyt vaikka ja mihin tehtäviin.
Esimerkiksi tuo oma parempi puoliskoni on tässä kevään aikana valmistumassa TTY:ltä dippainssiksi ympäristötekniikan linjalta pääaineenaan turvallisuustekniikka, mutta työelämän kuuma kysyntä kerkesi jo viedä tämän erään suomalaisen elintarvikeyrityksen tuotepäälliköksi ylentyen nopeasti brand manageriksi asti. Eli jos joku tykkää Nix- ja Nax-prodepatukoista, niin nämä ovat olleet tuon teekkarimieheni käsialaa, vaikkei tämän proteiinikeisarin koulutustaustasta uskoisikaan. 😉
Ja jos nyt lopuksi vielä vastattaisiin kysymykseen jotain konkreettista ja “asiallista”, niin epäakateemisesti Wikipediasta lunttaamalla selvitin, että diplomi-insinöörit työllistyvät usein asiantuntija- tai johtotehtäviin, mutta myös myynti-, koulutus-, ja tutkimustyöt ovat kuulemma tavallisia. Henkilökohtaisesti tiedän myös useita DI-tutkinnon suorittaneita yrittäjiä.
Mitä itse aion koulutuksella tehdä? Olisinko valinnut toisin?
Itselläni tämän hetken suunnitelmat on valmistumisen jälkeen jatkaa yrittäjänä hieman syvemmin. Tarkoituksena on mahdollisesti laajentaa omaa markkinointiosaamistani (ja ehkä myös valmennusosaamista), jossa tällä hetkellä oma poltteeni humisee. En itsekään tiedä vielä minne päädyn, mutta en ikimaailmassa vaihtaisi pois tätä tutkintoa, enkä olisi valinnut mitään muuta yliopistoa tämän tutkinnon suorittamiseen. Tästä tutkinnosta olen saanut niin paljon irti omiin yrityskuvioihini, ja olen oppinut katsomaan eri asioita huomattavasti laajemmalla kokonaiskuvalla ja eri kanteilta.
Tässä matkan varrella olen oppinut, että tulevaisuutta ei todellakaan tarvitse tietää etukäteen. Kyllä se elämä kuljettaa sinne minne pitääkin, jos vain tekee elämällään edes jotain. Oppiminen ja itsensä jatkuva kehittäminen (edes jossain määrin) on se kaiken A ja O, ja omiin intohimoihin panostaminen voi kaikessa järjettömyyden tunteessaan olla loppupeleissä aika kannattaavakin. Jotenkin sitä luulin, että valmistumisvaiheessa elämä olisi jotenkin muutenkin valmis ja tulevaisuus täysin selkeä, mutta nyt täytyy sanoa, että onneksi ei ole! 😀
Omat ennakkoluulot, teekkarikulttuuri ja opiskelukaverit
Muistan, kuinka kaverit kuittailivat mulle, että sinne minä lähden TTY:lle nörttipoikien sekaan. Noh, vihkoon meni, sillä kyllä täältä löytyy jengiä aivan laidasta laitaan ihan kuten mistä tahansa muualtakin. Kyllähän tämä on toki miesvoittoinen ala, mutta ei täällä naisena ole yhtään sen hassummat oltavat ja kyllä täältä tyttöjäkin löytyy ja paljon.
Tänne tullessaan ei todellakaan tarvitse pelätä jäävänsä yksin, sillä fuksivuosi on rakennettu niin loistavaksi paketiksi fuksiryhmineen, tutoreineen, tapahtumineen ja yhteishenkineen, että kyllä saat eristäytymällä eristäytyä, jos et halua opiskelukavereita saada. Eikä niissä bileissäkään tarvitse ravata, jos ei siltä tunnu, ja jos joku sitä alkoholin käyttöä pohtii, niin on tullut omakohtaisesti testattua myös se fuksivuosien satunnainen rellestys sekä selväpäisen urheilijan linja. Rehellisesti sanottuna kumpikin toimii aivan täydellisesti! Urheilu ja opiskelu toimii myös tässäkin suhteessa!
Teekkarikulttuurista täytyy myös sanoa, että sehän on aivan omaa luokkaansa ja vertaansa vailla. On jäynäkisoja, teekkarisaunoja, teekkarikastetta, salaseuroja (kellareista löytyy kaikenlaisia) ja kiltahuoneita. Benji-hyppyä, peräkärrysaunoja, mielettömiä opiskelutapahtumia, hulvattomia ekskursioita tosille yliopistoille, kuumia paljuja, teekkarihymniä puolilta öin, kahden viikon Wappuja ja ihan hulvatonta teekkarihuumoria, jota kyllä viljellään. Olen meinaan viettänyt niin järkyttävän hauskoja hetkiä täällä opiskellessa ja päätynyt mitä hämmentävimpiin tilanteisiin. Ja ei täällä nyt joka päivä pelkkää juhlaa ole, mutta viimeisen päälle olevat opiskelupuitteet lähes kokonaan uudistetulla kampuksella buustaavat mukavasti ihan niitä tavallisiakin arkipäiviä. On lukuisia opiskelijaravintoloita, kahviloita, moderneja vapaakäyttöisiä työskentelytiloja ja hengailualueita, niin kyllä täällä viihtyy.
Tämän postauksen kirjoitin TTY:n leppoisissa työtiloissa käyden välillä hakemassa kahvia ja löhöämässä sohvalla. Piti tämän jälkeen kirjoittaa vielä diplomityötäkin, mutta kello näytti huristaneen niin lujaa, että taidankin suunnata treenin kimppuun. Heittäkäähän kommenttikenttään rohkeasti kysymyksiä opinnoistani, Tampereen teknillisestä yliopistosta tai miten yhdistää urheilu ja opiskelu, jos niitä nousee mielen päälle! Minä kyllä vastaan! 😉
Kurkkaa myös TTY:n minusta kirjoittama juttu täältä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.
Motivoitunutta viikkoa niin opiskelijoille, treenajille, yrittäjille kuin työelämän sankareille!
Edellinen juttuni: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!
♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
On se niin rankkaa opiskelijoilla! Puoli ilmaiseksi pääsee treenaamaan salille ja käymään ties missä ryhmäliikunnoissa. Vaikeintahan yliopisto-opiskelun ja urheilun yhdistämisessä on se, että miten ehtii urheilemaan kun alkoholin juonti vie niin paljon aikaa. Ja kun ei darrassakaan kannata treenata.
Se nimenomaan ei olekaan rankkaa, vaan kulta-aikaa urheilulle, jos vain malttaa tosiaan pitää sen pullonkorkin kiinni, haha! 😀
Hah, sehän on silkkaa typeryyttä olla urheilematta opintojen aikana 😀 Sillon sitä aikaa oli, harmi, että se oma laji löyty vasta opintojen loppuvaiheessa. Mutta mummovuorot salilla ja uimahalleissa tuli tutuiksi, samoin yliopistoliikunnan jumpat, zumba (kukaan ei koskaan usko ku sanon, että mä ihan oikeesti tykkäsin zumbasta :D), juoksutapahtumat ja rakkaimpana törkeän hyvän vetäjän vetämä jooga.
Ja siis ihan DI:ksi valmistuin, mutta Espoosta. Pakko tosta pääsykokeikken helppoudesta sanoa, että joskus itekki toitotin, että voiku se oli helppoa ja voiku noi opinnotki meni vähän vasemmalla kädelle. Nykyään sitä on tajunnu, että mä oon vaan onnekas, että mulla on matikkapäätä ja muutenkin akateemiseen maailmaan soveltuvat aivot. Kaikilla ei ole ja toisille ne kokeet ois sula mahottomuus. Nää ihmiset voiki sitte olla maailman parhaita taiteilijoita, sun lapsen tulevaisuuden rakkain tarhatäti tai jotain muuta yhtä hienoa! Mutta ei niitä pääsykokeita kannata vähätellä, mutta ei toki liioitellakkaan! 🙂
Opiskeluvuodet ovat kyllä urheilun kulta-aikaa! 😉
Itseasiassa tarkensin tuohon tekstiin hieman tuota pääsykoeosiota. Hyvällä matikkapäällä sisään pääsee heittämällä, mutta jos petrattavaa on, niin laskemalla sitä oppii ja vanhoja pääsykokeita laskemalla saa kyllä hyvin kiinni siitä, kuinka paljon tekemistä vielä on. Itse vain tein noista pääsykoerajoista itselleni aivan liian ison mörön, enkä alkuun uskaltanut hakea halutuimmille linjoille sitten laisinkaan, koska olin ihan varma, ettei mulla ole sinne mitään asiaa. 😀
Parasta DI-tutkinnon hakuprosessissa kuitenkin on, ettei ylimääräisiä opuksia tarvitse lähteä lukemaan, vaan laskemalla ja kertaamalla lukion kurssien yo-kertauskirjoja pääsee riittävän pitkälle. Mutta tuo on kyllä totta, ettei kaikista meistä tarvitse eikä kuulukkaan tulla diplomi-insinöörejä, ja jokaiselle tässä maailmassa on se oma juttunsa. Mikään juttu ei ole toista parempi, eikä koulutus tai titteli tee kenestäkään parempaa ihmistä. 😉