9 x PINTTYNEITÄ AJATUSMALLEJA RUUASTA JA RAVINNOSTA

Herkuttelu? Terveellinen ruoka? Aterioiden sisältö? Moni ajatusmalli tai tapa toimia on jähmettynyt ihmismieliin niin tiukkaan, ettei osata edes kyseenalaistaa, miksi ja mistä syistä tietyllä tapaa syömisestä ajattelee ja toimii kuten toimii. Mun mielestä terve kyseenalaistaminen on monissa tapauksissa oikein hieno juttu, ja tällä voi välttää omalta osalta monia sudenkuoppia ravintoon liittyen.

Ja hei. Ei ole tyhmä, jos hairahtuu tieltä, ja tuntuu, että pää on aivan pyörällä syömisestä ja ravintoasioista. Informaation ristituli kun on tämän aihepiirin kohdalla toisinaan ihan todella hurjaa (ja radikaalia), niin ei ihme, että kuuppa on toisinaan sekaisin kun seinäkello. Lisäksi ympäristöstä ja kulttuurista opimme väkisinkin tiettyjä malleja ja kaavoja ihan huomaamatta.

Tässä siis erilaisia ilmiöitä ja ajatuksia, joihin ravintoasioiden parissa usein saa törmätä, ja joille ei välttämättä löydy järjellistä perustetta, mutta niiden mukaan vain monet ovat tottuneet toimimaan.

Ja disclaimerina: Nämä ovat tarkoitettu ainoastaan ajatuksien herättämiseen. Ei kertomaan, mikä on oikein tai väärin saati tyhmää tai viisasta.

PINTTYNEITÄ AJATUSMALLEJA RUUASTA & RAVINNOSTA

Herkkuttelu tarkoittaa epäterveellistä elämää

Ei tarkoita. Herkuttelu voi aivan täydellisesti kuulua terveelliseen, urheilulliseen ja tasapainoiseen elämään. Kun syö edes jossain määrin monipuolisesti ja vähänkään sinne päin, niin länsimaalaisesta ruokavaliosta saa hyvin helposti lähes kaikki tarvittavat suojaravinteet, hivenaineet ja vitamiinit. Kun kokonaiskuva on kunnossa, niin kyllä sinne sekaan mahtuu vähän puhdasta nautintoakin, ja myös henkinen hyvinvointi on osa hyvinvointia ja terveyttä, joka usein unohtuu tästä yhtälössä.

Aamupalalla pitää syödä “aamupalamaista” ruokaa

Aamupalalla voi syödä vaikka spagettia jauhelihakastikkeella, jos se itselle maistuu. Ei aamupalan tarvitse olla kaurapuuroa marjoilla, smoothie tai munakas. Se voi olla ihan mitä vain maan, taivaan ja jääkaapin sisällön väliltä. Olemme vain oppineet ympäristöstä ja kulttuurimme myötä, mitä aamupalalla “kuuluisi syödä”. Yhtälailla lounaaksi voi syödä kaurapuuroa marjoilla tai aamupalapöydästä enemmän tuttuja voileipiä, jos siltä tuntuu.

Herkuista kieltäytyvät tai tarkemmin syövät ovat omituisia tai ravinnon suhteen häiriintyneitä

No ei. Se mikä saattaa näyttää toiselle nipotukselta, hullujen hommalta tai jopa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä voi olla toiselle oikein toimiva ja tasapainoinen. Ulospäin samalta toimintamallilta näyttävä voi olla yhdelle ahdistava, neuroottinen ja haitallinen kun taas toiselle se voi olla hyvin luonnollinen, stressitön ja innostava elämäntyyli.

Ei kaikkien tarvitse toisten tapaa ja tarkoitusperiä ymmärtää, mutta olisi hyvä antaa toisille myös “ruokarauha”. Tuntuisiko itsestäsi kivalta, jos joku kommentoisi toistuvasti ruuistasi ja syömisistäsi? Taasko syöt tota ruokaa? Eikö sua yhtään kyllästytä?   Etkö nyt vähän voisi tätä ottaa? Ketään tuskin hetkauttaa, jos kieltäytyy sellerimehusta, niin miksi siitä pitäisi tehdä numero, jos ei halua syödä tarjolla olevaa kermakakkua? Eikä sekään kiinnosta ympäristössä juuri ketään, jos syö joka päivä kasapäin eineksiä ja lautaselta ei juuri koskaan löydy kasviksia, mutta auta armias, jos kannat joka päivä “tuota samaa ruokaa” työpaikan taukohuoneeseen.

Huom. Vaikka itse puhunkin paljon ravinnon joustavuudesta ja kyseenalaistan dieettien tai tiukkojen ruokavalioiden tarvetta, niin meitä on silti moneen junaan. Toisen joustava ja rento voi olla toisen tiukka ja rajoitettu, ja se ratkaisee, mikä mentaliteetti siellä taustalla on. Sitä ajatusmaailmaa, henkistä tasapainoa ja suhdetta ravintoon ei voi yksinomaan lautasta (tai eväsrasiaa) katsomalla lukea eikä aina puheistakaan päätellä. Annetaan siis kaikille ruokarauha, ja toisille syömisistä jatkuvasti huomattelemalla tekee lähinnä vain itsestään todella ärsyttävän ihmisen, vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää.

Tarkalla ruokavaliolla kehityn varmasti paremmin

Urheilullisessa kehittymisessä ravinnon riittävyys on yleisesti ottaen merkittävin asia. Kun ravintoa on riittävästi, niin laatua voidaan alkaa tarkastelemaan, ja usein myös päällisin puolin tarkastelu voi tehdä jo riittävän isoja vaikutuksia kokonaisuuteen. Kehosi ei kuitenkaan tarvitse täsmälleen optimoitua kaavamaista syömistä päivästä toiseen kehittyäkseen tai toimiakseen optimaalisesti. Kehittyäksesi et tarvitse täsmälleen määriteltyä proteiinin, hiilarin ja rasvan määrää.

Jos ravintoasiat ovat kuitenkin ihan retuperällä, niin ruokavaliosta ja selkeämmistä konkreettisista ohjeista voi olla isoakin jeesiä. Kuitenkaan ruokavalion noudattaminen ei ole ainut tai yksinoikoisesti kaikille paras tie koviin tuloksiin treenirintamalla.

Tarkka ruokavalio voi heikentää oman kehon signaalien kuuntelemista, ja aivan liian usein olen törmännyt “syön ruokavaliolla, että söisin varmasti riittävästi”-perustelun kohdalla pohjimmiltaan siihen, ettei ruokaa ja etenkään hiilihydraatteja siltikään saada riittävissä määrin, tai ruokavaliota noudatetaan alitajuisesti lopulta silti siksi, koska ei osata olla ilman ja pelätään mitä ilman tapahtuisi (lihominen, tulosten heikentyminen, elämätapa ei tarpeeksi omistautunut). Kaikilla ei todellakaan ole näin, mutta tätä on hyvä välillä pysähtyä itsensä kanssa rehellisesti miettimään.

Pätkäpaastolla tai ketoosidieetillä rasva palaa parhaiten.

Jos halutaan pudottaa painoa ja polttaa kehosta rasvaa, niin se vaatii miinuskalorit (syödään vähemmän kuin kulutetaan). Millä ruokavaliolla miinuskalorit haluaa toteuttaa on ihan itsestä kiinni, mutta mikään ruokavalio ei ole ylivoimainen rasvanpolttoa ajatellen, sillä negatiivinen energiatasapaino ratkaisee. Ei se, että mitä ruoka-aineita ruokavalio sisältää (tai ei sisällä) tai mihin kellon aikaan syö ja ei syö.

Herkut pitää syödä vain erillisinä herkkupäivinä

Jollekin voi toimia, jollekin ei. Kuitenkin liialla rajoittamisella on todettu olevan yhteyttä heikompaan ruokasuhteeseen ja selkeämpiin ylilyönteihin ravinnon parissa. Veikkaan, että ainakin osalle on tuttua se, kun herkkuhimoja on pantattu oikein olan takaa, ja kun se “sallittu päivä” vihdoin saapuu, niin piru on irti.

Ei siinä ole mitään väärää, jos ottaa Runebergin tortun keskellä viikkoa liputuspäivänä tai tiistaina pullan työkaverin synttäreiden kunniaksi tarjolle tuoduista taukohuoneen juhlatarjoiluista. Ei sen tarvitse tarkoittaa “sortumista”, “heikkoutta” tai “epäterveellistä elämää”. Kyllä jokainen ihminen varmasti itsekin huomaa, jos homma lähtee käsistä, ja joka toinen päivä vetää pussillisen pullaa, seuraavana päivänä hakee noutopitsan ja koko viikon ruokavalio alkaa muodostumaan upporasvassa paistetuista mättömäjäyksistä.

Mitä eroa sillä on, että syökö pitsan, puolikkaan jäätelöpaketin ja karkkipussin lauantai-iltana ähkyyn asti kiskoen, kun että tämän ripottelisi viikon varrelle? Ihan vain yleiseti mietin. Ja kyllä, entinen “herkkupäivämättäjä” ja “mättöterminaattori” täällä puhuu, ja nykyään pärjään ihan hyvin esimerkiksi 80g irttaripussilla leffassa. 😀

Treenaan heti aamusta aamupalan voimin, mutta ennen töitä aamutreenin jälkeen ei kuitenkaan kana ja riisi tahdo maistua. Help!

Tässä ensimmäinen ajatus ainakin itselläni on, että miksi kanaa ja riisiä pitäisi ylipäätään edes syödä treenin jälkeen oli kellon aika mikä tahansa? Ja siis jos siitä tykkää, niin näiden ympärillehän saa ihan oivan aterian, mutta jos ei se maistu aamulla tai illallakaan, niin on paljon vaihtoehtoja.

Aamutreenin jälkeen voi huitaista pukkarissa huiviin vaikka aamulla mukaan tehdyn smoothien, joka monille saattaa helposti upota myös aamutuimaan ja treenin perään. Myös esimerkiksi karjalanpiirakat, hedelmät, eväsleivät tai riisifrutit tulevan näin nopeasti mieleen ja proteiinia voi heittää huiviin kanan sijasta esimerkiksi juotavista proteiinijuomista, proteiinivanukkaista (useat säilyvät myös lämpimässä) tai vaikka heraproteiinisheikistä. Kehityksesi ei kuitenkaan valu viemäristä alas, jos joskus aamutreenin jälkeen et saisikaan proteiinia kuin vasta lounaalla.

Kun syön säännöllisesti herkkuja, niin treeni kulkee paremmin, olo on parempi ja kroppakin tuntuu tiiviimmältä. Miten saisin herkut silti pois?

En nyt suorilta käsin keksi perustelua, miksi herkut pitäisi saada kokonaan pois, jos niistä kuitenkin tykkää ja homma niiden kanssa pelittää? Toki, jos tämä aiheuttaa terveydellisiä ongelmia (taustalla olevat sairaudet/yliherkkyydet tms.), niin silloin luultavasti kannattaisi keskittyä syömään enemmän ruokaa aterioilla ja välipaloilla. Jos kerran herkkujen kanssa treenit kulkevat paremmin, jaksaminen on parempaa ja kroppakin näyttää tykkäävän, niin todennäköisesti herkut nostavat sulla energiansaannin riittävälle tasolle, ja herkuttomuuden jättämä energiavaje on hyvä paikata muualta.

Mikäli syöt arjessa nyt pääsääntöisesti monipuolisesti ja ravinto pohjautuu “oikeaan ruokaan” eikä herkuista seuraa ongelmia (ylipaino, verensokerin heittelyt, tukkoinen olo tms.), niin ei niitä ole pakko eikä välttämättä erityisen perusteltua edes jättää pois. Silläkin uhalla, että elämäntyylisi ei vaikuttaisi itsellesi tai ulospäin niin urheilulliselta, mutta oikea urheilullisuus ja omistautuminen tekemiseen on ihan muuta kuin herkuttomuutta.

Herkuksi aina proteiinipatukka ennemmin kuin suklaapatukka

Jos oikeasti proteiinipatukka maistuu sinusta paremmalta niin go for it, ja nykypäivän prodepatukathan alkavat olla aika kaukana männävuosien sahanpurupötköistä, hah!

Usein “ravintotietoiset” ihmiset syövät varsin riittävästi proteiinia, ja ilmiönä etenkin aktiivisten (nuorten) naisten parissa on, ettei hiilihydraattia saada kulutukseen ja tarpeisiin nähden riittävästi. Extraherkuksi siis mieluummin söisin rehellisen suklaapatukan, jonka hiilihydraateista voisi saada keholle tarpeellisempaa potkua kuin lisäproteiinista, kun proteiinia on usein syöty hyvä satsi jo 4-5:llä aterialla päivässä (suomeksi: riittävästi).

Ja jos sokeri ja lihominen pelottaa, niin yhtälailla syödyt kalorit menevät vyötäisille proteiinipatukasta kuin suklaapatukastakin, jos energiasaanti sattuu ylittämään kulutuksen kokonaiskuvassa. Kalorimäärät eivät näissä tuotteissa välttämättä juurikaan eroa. Kuitenkin hiilihydraatilla (myös sokeri) on hieno ominaisuus myös varastoitua lihaksiin glykokeenin muodossa, josta voi saada hyvää buustia omiin treeneihin ja palautumiseen varsinkin, jos hiilarin saanti on jo nykyisellään “vähän siinä rajoilla”.

Protskupatukka voi kuitenkin pitää yksittäisenä välipalana nälkää paremmin kuin suklaapatukka, ja jos se helpottaa toisinaan sinun päiviäsi ja syömisiäsi tai tuntuu muuten vaan hyvältä, niin prodepatukkaa huuleen vaan, ja itsekin näitä tykkään silloin tällöin syödä hyvänmakuisena ja näppäränä välipalana. Omnom. Mutta jos mietit ottavasi hyvän aterian perään jälkkäriksi jotain herkkua (ja proteiininsaantisi on kaiken kukkuraksi varsin hyvillä uomilla), niin se rehellinen marssilaispatukka on ihan yhtä fine.

Reebok-äitiystrikoot: *TÄÄLTÄ

Löytyykö sulta joitakin pinttyneitä ajatuksia syömiseen liittyen, joiden kanssa painiskelet? Tai oletko tehnyt itse oivalluksia ravinnosta ja syömisestä matkan varrella?

Tortturikasta Runebergin päivää!

LUE MYÖS:
Hyvinvointi- ja treenivaikuttajan tunnustuksia

EDELLINEN JUTTUNI:
Surusta ja ikävästä

VALMENNUKSET:
Prove by Piia-valmennukset