Ostin motivaatiota palkkaamalla siivoojan

 

 

Kotonamme kävi tällä viikolla toimittaja valokuvaajan kanssa tekemässä juttua sisustuslehteen. Toimittaja oli bongannut kotimme instagramissa (@ansaivo) olevista kotitreenivideoistani ja kiinnostunut näkemästään. Kuvaan paljon treenejäni kotonamme. Kameran linssi tallentaa kuvaa olohuoneesta, keittiöstä tai portaikosta. Kaikki näyttää siistiltä ja täydelliseltä. Tavarat ovat paikoillaan, lattia kiiltää, maljakossa on kukkia. Mitä jää kuvan ulkopuolelle? Sitä ei kukaan tiedä. Voi vain arvailla. No miltä lapsiperheen koti noin keskimäärin näyttää? Mitä luulet?

Sisustustoimittajan yhteydenoton jälkeen alkoi kodissamme hirvittävä huseeraus. Tiedättekö, vähän samanlainen reaktio, kun on kutsuttu vieraita kylään ja kämppä pitää saada edes jonkinmoiseen kuosiin, jotta sinne kehtaa ketään perheen ulkopuolista päästää sisälle. Meillä tämä siivous/huseerausoperaatio sai kuitenkin vielä vähän isommat mittasuhteet. Ja hyvä niin!

Toiset meistä puuhailevat jatkuvasti kotonaan huolehtien siitä, että ympärillä on siistiä: tavarat ovat järjestyksessä ja on puhdasta. He jopa kokevat, ettei kotona voi rentoutua, jos ympärillä ei näy järjestystä. Siivous voi olla heille kuin terapiaa tai rentoutumiskeino. Moni saa kuitenkin siivottua kunnolla vasta jonkin pakottavan syyn kannustamana. Siivous on välttämätön paha. Olen itse hyvä sietämään ympärilläni jopa kaaosta, eikä siivoaminen käy minulta luonnostaan. Siihen ei vain löydy tarpeeksi motivaatiota. Siivoan vasta, kun on ihan pakko. Siksi niitä vieraita olisikin hyvä kutsua säännöllisesti kylään. Ei sillä, ettenkö nauttisi siivotusta kodista, mutta…

Toisaalta esimerkiksi motivaatio liikuntaan minulla syntyy kuin itsestään. Sitä ei tarvitse herätellä ja vaikkei treeni aina niin herkkua olisikaan, tai sinne lähteminen olisi vaikeaa, palkitsee harjoituksen jälkeinen olo niin paljon, että se saa minut liikkeelle kerta toisensa jälkeen. Kaikilla näin ei ole. Liikunta on välttämätön paha ja itseään voi olla erittäin vaikea potkia ylös sohvalta. Liikkeelle lähdetään joskus vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri toteaa, että jotain tarvitsisi tehdä, jos meinaa elää terveenä vielä seuraavat 20 vuotta. Minulla on ollut asiakkaita ja ystäviä, jotka sanovat, että he kyllä tietävät, että pitäisi liikkua, mutta motivaatiota liikuntaan ei tahdo löytyä. Kyllä, minä ymmärrän heitä! Koen juuri samanlaisia tunteita siivousta kohtaan!

Siksi otin meille muutama vuosi sitten siivoojan. Hän käy kotonamme kerran kahdessa viikossa. Se on kannattanut. Kun siivooja on käynyt, muistan taas, miten ihanaa on olla ja elää puhtaassa kodissa, jossa tavarat ovat siellä missä pitääkin. Siivooja on saanut minut itsekin siivoamaan enemmän. Toki edellisenä iltana, ennen siivoojan tuloa, tulee laitettua tavarat paikoilleen, mutta myös siivoojan mentyä, haluaa säilyttää kodin siistinä niin kauan kuin vain mahdollista. Siivooja motivoi minua siis siivoamaan!

Eikö personal trainer -palveluiden ostaminen ole hieman sama asia? Jos motivaatiota ei itseltä löydy lenkille tai salille lähtöön, auttavat treffit oman valmentajan kanssa raivaamaan kalenteriin tilaa ja lähtemään liikkeelle. Säännölliset yhteistreenit voivat saada aidon liikunta-innon heräämään, melkein kuin itsestään. Kaikki eivät halua tai voi ottaa personal traineria. Silloin esimerkiksi pienryhmävalmennus oman tutun porukan kanssa ajaa saman asian, mutta kustannustehokkaammin. Moni myös kaipaa treenaamiseen yhteisöllisyyttä ja muiden tsemppiä. Itse olen valmentanut useita treeniryhmiä, joissa yhdistyy säännöllinen liikunta ja ystävien tapaaminen. Lenkkitreffit kaverin kanssa voivat myös toimia motivaattorina silloin, kun itse jäisi mieluummin sohvalle.

Takaisin (hyvin onnistuneisiin) sisustuskuvauksiimme. Saimme ennen kuvauksia melko lyhyessä ajassa käytyä mieheni kanssa läpi lastenhuoneen lelukoreja, joista löytyi vielä vauvaleluja (lapsemme ovat koululaisia..), raivattua kaappeja, järjesteltyä säilytystiloja käytännöllisemmin ja puunattua pihaa. Naputtelimme paikalleen puuttuvia listoja (olemme asuneet talossamme jo kuusi vuotta) ja vaihdoimme verhoja. Nämä kaikkia asiat olisivat todennäköisesti jääneet tekemättä, ellei meitä olisi motivoinut pian koittavat kuvaukset. Vaikka toimittaja mainitsi, ettei kuvauksia varten tarvinnut sen enempää puleerata, tuli nyt kuitenkin tehtyä paljon sellaista, mitä on aina vaan, vuodesta toiseen lykännyt eteenpäin. Ja hyvä niin! Huomasin myös, miten yhdessä touhuaminen ja siivoaminen voivat parantaa parisuhdetta! Joskus motivaatio on ulkoista, mutta mitä sitten? Se voi tuoda mukanaan myönteisiä elämyksiä ja herättää uinuvan sisäisen motivaation. Uskon, että sisäinen motivaatio niin kodin siistinä pitämiseen kuin liikuntaankin voi löytyä, vaikka aluksi liikkumaan tai siivoamaan olisikin lähdetty täysin ulkoisten tekijöiden kannustamana tai ulkopuolisen avun turvin.

 

Kirjoitan tätä juttua kodissa, joka on puhdas ja siisti. Pinnoilla ei näy pölyä ja maljakossa on kukkia. Meillä on kaunista. Yritän painaa mieleeni tämän hetken, koska se on palkitseva. Toivon, että siitä tulisi yhtä palkitseva, kuin treenin jälkeisestä endorfiiniryöpystä. Meillä käy jatkossakin siivooja. Maksan mielelläni siitä, että joku saa minut tekemään asioita, jotka muuten jättäisin tekemättä tai suorittaisin hampaat irvessä. Siivooja pitää myös yllä mielenterveyttäni ja perhesopua, mutta niin pitää myös säännöllinen liikuntaharrastus. Olen alkanut viihtyä paremmin siistissä, kuin sotkuisessa kodissa, samaan tapaan kuten moni on sanonut, muutaman valmennustapaamisen jälkeen: ”Olen alkanut viihtyä paremmin liikunnallisessa kehossani, vaikkeivat treenit aina niin hyvältä tuntuisikaan”.

<3 Anna

Kuvat tähän juttuun (paitsi alla oleva perhekuvan) otin itse. Siivooja oli juuri käynyt, eikä mysteerikasoja(tiedättehän mitä ne ovat?) ollut joka paikassa. Näihin kuviin taidan palata, kun motivaatio kodin siistinä pitämiseen on taas kadoksissa.