Miksi joogata, kun voi juosta?

Kysymys olisi ollut minulle ihan relevantti vielä muutamia vuosia sitten. Minulle kaikki lempeämmät liikuntamuodot, kuten jooga tai pilates edustivat ajan tuhlausta. Miksi venyttää ja pitkästyttää itseään hitaalla joogatunnilla, kun saman ajan voi käyttää tehokkaasti hikoillen juosten tai pumpaten rautaa. Kun liikkumaan pääsi harvemmin lasten ollessa pienempiä, piti liiennyt aika huiskia menemään täysillä. Hengittely ja staattiset pidot eivät tulleet mieleenkään.

Asenteeni on muuttunut paljon. Monet rankemmat lajit ovat vaihtuneet kevyempiin. Juoksun sijasta lähden usein kävelylenkille. Jooga on vakiinnuttanut paikkansa tämän levottoman himospinnaajan elämässä. Asennemuutoksen myötä olen myös huomannut, kuinka väärässä olin. Ajattelin joogan olevan kepeää venyttelyä ja aikani käyvän tunneilla sietämättömän pitkäksi. Onhan totta, että jooga näyttää helpolta, mutta omien kokemusteni pohjalta se on kaikkea muuta. Se haastaa kestävyyden ja lihasvoiman. Sekä mielen.

Jooga on osoittautunut erittäin haastavaksi ja rankaksikin liikuntamuodoksi. Joogatunnilla joudun usein pinnistelemään paljon enemmän, kuin kympin lenkillä. Viime viikon joogamatkalla Italiassa huomasin, kuinka jooga on todellakin laji, jossa riittää haastetta juuri niin paljon, kuin kykenee vastaanottamaan. Katja Kerääsen vetämä Iyengar –jooga oli mielenkiintoista ja koukuttavaa. Lisäksi se teki erittäin hyvää keholle ja mielelle.

Mielen treenaaminen joogan myötä on osoittautunut levottomalle ja kärsimättömälle tyypille (minulle!) oivaksi keinoksi rauhoittua. Harjoituksessa pitää keskittyä tekemiseen ja hengittämiseen. Muut asiat katoavat mielestä. Kärsimätön mieleni kiittää siinä vaiheessa, kun itse jo mietin, että eikö voitaisi jo siirtyä eteenpäin, mutta ohjaaja kehottaa lempeästi jatkamaan vielä ”muutaman hengityksen ajan”

Liikkuvuuteni on joogan myötä parantunut huomattavasti. Juoksu ja punttitreeni jumittavat lihaksia, mutta joogan venyttävät asanat avaavat takareisiä, pohkeita ja lonkkia. Viiden päivän joogamatkalla Gardajärvellä tuli joogattua kahdesti päivässä, aamuin illoin. Aivan luksusta! Olo oli autuas, treenannut, mutta levännyt. Pidän paljon asanoista, joissa ollaan pää alaspäin. Ajatukset ja mieli kirkastuvat niistä ennenkokemattomalla tavalla.

Sain kysymyksiä joogamatkasta blogiin ja instatililleni. Matkan järjesti Balanssitrainingin, Katja Keränen. Katja on kokenut Iyengar-joogaohjaaja, joka on järjestänyt joogamatkoja jo useamman vuoden. Tässä kyseisessä paikassa Gardajärven rannalla, Saló –nimisessä kylässä Katja oli nyt ryhmineen jo kolmatta kertaa.

Matka oli erittäin hyvin järjestetty. Jopa minä, joka tulin eri lennolla, kuin muu poppoo, löysin loistavasti perille ja solahdin joukkoon. Matkalle (tiitsai-sunnuntai) kertyi hintaa hieman päälle 1200€ ja siihen sisältyi puolihoito neljän tähden hotelli Villa Arcadiossa, joka oli muuten yksi upeimmista kokemuksistani ikinä.

Lisäksi hintaan kuuluivat joogaharjoitukset kaksi kertaa päivässä, kaikki matkan retket (tällä kertaa Veronaan ja Franciacortan viinitilalle ja paluumatkalla outlettiin) sekä lentokenttäkuljetukset. Lentoliput piti ostaa itse. Hotelli oli aivan ihana: Suomalaistaustaisen Jaana Nakarin omistama hylätystä vanhasta luostarista rakkaudella remontoitu  Villa Arcadio.

Voin suositella Katjan ja Balanssitrainingin järjestämiä matkoja lämpimästi. Katja on hurmaava ja huolehtivainen persoona ja hänen ohjaamansa joogatunnit ovat huippuhyviä. Hänen tunneillaan olo on turvallinen, mutta itsensä tulee ylitettyä joka kerta. Katja vaatii joogaajilta paljon, josta minä tykkään. Silti harjoitukset sai tehdä aina oman fiiliksen ja tason mukaan.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Joogalomalla Italiassa – Miten päädyin ex tempore joogamatkalle?