Uusi kipinä kuntosali- ja voimaharjoitteluun – ryhmäliikunnasta

Salilla puurtaminen voi olla yksinäistä hommaa. Monelle kuntosaliharjoittelun aloittaminen tuntuu vieraalta: mitä siellä pitäisi tehdä, kuinka usein siellä pitäisi käydä, mitkä ovat sopivia sarjamääriä, toistomääriä ja liikkeitä juuri minulle? Itse pidän kuntosaliharjoittelusta, mutta myönnettäköön, että välillä yksin treenaaminen menee haahuiluksi. Noin vuosi sitten huomasin myös, että motivaationi lähteä salille treenaamaan oli vähentynyt. Harmitti.

Viime syksystä lähtien olen käynyt ohjatuilla voimatunneilla Turussa Force Training Campissa. Tunnit ovat osa paikan ryhmäliikuntaa, mutta kuitenkin hyvin erilaisia perustunteihin verrattuna. Tunneilla keskitytään voimaharjoitteluun Open Gym –ajatuksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että kukin suorittaa vaadittavat voimailuliikkeet tunnilla omaan tahtiinsa, mutta valmentaja on paikalla sitä varten, että hän voi neuvoa tarvittaessa liiketekniikoissa ja sparrata treenaajia. Voimatunteja on kolmesti viikossa ja jokaisella tunnilla on oma kantava teemansa: maanantaina treenataan työntäviä lihasryhmiä, tiistaina vetäviä ja torstaisin on kyykkypäivä.

Valmentaja Petri Nummivuori on suunnitellut jokaiselle voimapäivälle oman harjoitusohjelmansa, jota noudatetaan aina kahdeksan viikkoa. Omaa kehitystään pystyy seuraamaan taulukosta, jonne (halutessaan) merkitään kunkin treenikerran paino- ja toistomäärät. Liikkeet ovat hyviä perusvoimaliikkeitä kuten maastavetoja, penkkipunnerrusta, kyykkyjä. Kaikki liikkeet toteutetaan vapailla painoilla kuten levytangoilla, käsipainoilla ja kahvakuulilla. Toistomäärät ovat maltillisia: 4-15 toiston haarukassa.

Olen jäänyt tunteihin aivan koukkuun, muutamastakin syystä. Ensinnäkin, kun treeni on suunniteltu ja ohjelmoitu valmiiksi puolestani, voin keskittyä vain olennaiseen, eli treenaamiseen. Jokaisella treenijaksolla on myös jokin tavoite. Olen innoissani, kun olen voinut huomata, miten kahdeksassa viikossa todella tapahtuu valtavasti kehitystä! Penkkipunnerrus-, maastaveto, kulmasoutu ja kyykkäystulokseni ovat parantuneet useilla, jopa kymmenillä kiloilla. Tämä jos mikä kannustaa ja motivoi jatkamaan harjoittelua ja pitämään se säännöllisenä.

Toiseksi, meille on muodostunut aivan mahtava treeniporukka, jonka kanssa treenaamisesta tulee vieläkin hauskempaa. Teemme treenin yleensä pareittain tai kolmistaan, jolloin tsemppari ja varmistaja löytyy vierestä koko ajan (terkkuja Emmi, Miina ja muut). Voimapäiviä oikein odottaa, kun tietää taas näkevänsä treenikaverit ja pääsevänsä harjoittelemaan yhdessä. Toisen kanssa treenatessa ne kaksi viimeistä tiukinta (ja tärkeintä!) toistoa tulee tehtyä vaikka irvistäenkin. Yksin olisin jo luovuttanut.

En yhtään ihmettele esim Crossfitin suosiota, joka perustuu myös yhteisölliseen treenaamiseen. Voimatreeneissä saa saman yhdessä tekemisen meiningin, mutta kuitenkin yksilöllisesti harjoitellen. Samassa tahdissa ei kuitenkaan tarvitse pysyä, eikä varsinaisia koreografioita ole, kuten monilla ryhmäliikuntatunneilla.

Uutta ohjelmaa on nyt tehty nyt pari viikkoa. Lihaksissa tuntuu, kun harjoitteluärsykkeet ovat muuttuneet. Keho tottuu nopeasti samaan ohjelmaan ja siksi omaa treenirutiiniaan kannattaakin muunnella. Suuria muutosten ei tarvitse olla. Esimerkiksi edellisessä ohjelmassamme teimme melko samoja liikkeitä, kuin nytkin, mutta eri toisto- ja vastusmäärillä. Lisäksi esimerkiksi toistojen tempoa muuttamalla treeniin saa vaihtelua. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani tunnen ojentajani, hauikset, rintalihakset ja selän lihakset. Niin hellinä ne ovat maanantain ja tiistain voimatreenistä. Lisäksi olen saanut useita vinkkejä tehdä liikkeet entistäkin paremmalla tekniikalla ja oikein. Nyt treeni tuntuu siellä missä pitääkin.

Ihan kuin olisin löytänyt voimaharjoittelun taas uudestaan. Ehdinkin jo puutua yksinäiseen saliharjoitteluun. En uskonut olevani ryhmävoimailija, mutta nyt tiedän, kuinka hauskaa, motivoivaa ja palkitsevaa se voi olla. Lihaksenikin ovat saaneet lisää muotoa! Jes.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Beigen ruuan kirous