Tänään 4-vuotias

Leolla tuli tänään ikää 4-vuotta. Aika kuluu ihan hurjaa tahtia, kuten kliseekin kuuluu. Lapseni on jo 4-vuotias. Uskomatonta! En voi sanoa muistavani hänen vauva-aikaansa, kuin eilistä, koska olen unohtanut siitä ajasta aivan liikaa. Muistan kuitenkin monta hetkeä matkan varrelta tähän 4 vuoden ikään ja sen on riitettävä.

MILLAINEN 4-VUOTIAS HÄN ON?

Leo on iloinen lapsi edelleen; hän ei todellakaan ole antanut haasteiden lannistaa itseään vaan hän on pieni päivänsäde yhä vain. Hänen hymynsä on kirkas ja aito. Hän on sosiaalinen; hän on se, joka tervehtii naapureita ja höpöttää kassajonossa takana tulevalle. Hän kaverustuu ikäistensä kanssa ja halutessaan saa julkisilla paikoilla itselleen kaverin; toisinaan hän vain tahtoo leikkiä yksikseen ja ottaa etäisyyttä muihin. Edelleen hän on se, joka päättelee paljon ensivaikutelman perusteella. Jos ensivaikutelman onnistuu olemaan tekemättä, niin yhteisen sävelen löytäminen sen jälkeen voi toisinaan olla haastavaa. Häneltä löytyy myös empatiakykyä muita kohtaan ja mm. selkäsärkyistä äitiä lohdutetaan monesti.

Leo on myös fiksu, taitava ja motorisesti lahjakas. Hän laskee yhdestä kymmeneen ja kymmenestä nollaan. Hän osaa hiukan avustettuna laskea jopa 50 asti. Hän tekee 104 palan palapelejä yksikseen ja pelaa lautapelejä laidasta laitaan; lasten Aliasta, Arvaa Kukaa, Afrikan tähteä sekä Kimbleä noin esimerkiksi. Hän hyppii, juoksee ja kiipeää. Hän opettelee kovasti piirtämistä sekä leikkaamista; niihin on nyt viimeaikoina löytynyt kova kiinnostus ja into. 4:n vuoden kunniaksi hän aloittaa Nallepainin syyskuun puolella, koska hän kovasti kaipaa jo omaa harrastusta itselleen.

Hän on maailmasta kiinnostunut ja aistii sitä vahvasti. Hän kysyy, tutkii, kokeilee ja ihmettelee kaikkea eteen sattuvaa. ”Äiti, miksi tuo tekee noin?” tai ”äiti, mikä tuo ääni oli?”. Äiti on toisinaan pulassa kysymysten kanssa, kun 4-vuotias alkaa ymmärtämään jo paljon ympärillään olevista asioista ja tiedonjano kasvaa jatkuvasti. Leo on myös tarkka säännöistä ja jotkin säännöt hänellä ovat yli muiden; silloin on vaikea hyväksyä, että joku muu tekee toisin. Hyvänä esimerkkinä esim. punainen liikennevalo; hänelle on älyttömän vaikeaa hyväksyä, että joku ihminen kävelee tien yli punaisella valolla, kun ei niin vain saa tehdä.

Hän on ihana ja hänellä on valtava sydän. Hän on minun oma pieni aina, vaikka hän miten kasvaisi <3 Parasta on edelleen, kun hän tulee ja halaa sanoen ”äiti, minä rakastan sinua isosti!” Äiti ei paljon ihanempia sanoja varmaan voi edes kuulla.

ÄITIYS

Jos joku olisi kysynyt minulta ennen lapsen saantia, että millaista oletan vanhemmuuden olevan, niin olisin vastannut jotain kaukana tästä todellisuudesta olevaa. Vanhemmuus on päässyt yllättämään upeudellaan ja sillä, kuinka laajan tunneskaalan vanhempi saakaan käydä läpi lapsen kasvaessa. Se rakkauden määrä, mitä tuntee tuollaista pientä ihmisen alkua kohtaan on jotain käsittämättömän suurta.

Äitiys on kaikessa palkitsevuudessaan ollut myös todella raskasta, en todellakaan meinaa kieltää sitä. Tahdon, että se on asia, jonka voi sanoa ääneen tuntematta olevansa jotenkin huono. Kyllä, raskasta on ollut. On valvottu, on valvottu kipeän lapsen vierellä, on otettu paljon pahaa oloa vastaan. Mutta kaikella tällä on vastapainona se suuri määrä iloa, hymyä, rakkautta ja suuria tunteita. Nämä kaikki yhdessä on sitä vanhemmuutta, tämä kaikki yhdessä on tehnyt minusta äidin. Äitiys on upeaa, vaikkakin raskasta. Ja äitiyteni on vielä alkumetreillä kun oikein käy ajattelemaan; lapseni on vasta 4-vuotias, joten meillä on vielä toivottavasti lukemattomia vuosia edessä.

RUOKAVALIO -PUOLI

4-vuotta ikää tuli täyteen ja ruokavaliossa voisi melkein väittää olevan 15 ruoka-ainetta, koska myös kookos tuntuisi sopivan ainakin tällä hetkellä. Edellisessä postauksessa listasin muut sopivat, sen voi kurkata tästä halutessaan. Pakko sanoa, että vuosi sitten en olisi uskonut, että 4-vuotiaana tuon lapsen ruokavalioon kuuluu jo 15 ruoka-ainetta, joten todellakin voisi sanoa menneen eteenpäin.

Possua me kokeilemme varovaisesti; se ei ainakaan tällä hetkellä näytä ihan lupaavimmalle, mutta yritämme vielä. Kookoksen kanssa jatkamme ja toivon mukaan nautimme sen mahdollistamasta piirakasta vielä monet kerrat. Sitten pitäisi miettiä, että mihin tästä jatketaan. Leo tahtoisi maistaa sieniä ja äitillä olisi pitkä lista kiehtovia ruoka-aineita; mm. joku uusi kala, lammas, kvinoa tai porkkana. Mutta samalla ajattelen, ettei meillä ole mikään kiire, koska tällä hetkellä tilanne on ihan ok. Päiväkodin aloitus on tehnyt öistä kamalia, mutta uskon sen johtuvan muusta kuin syömisistä. Hetken aikaa totuttelemme alkaneeseen arkeen ja annamme ajan kulua; saatamme fiilis-pohjalta nostaa jonkin tuotteen pieneen maisteluun, mutta stressiä emme ota juuri nyt. 4-vuotiaalla on aikaa maistella ja testailla ruokia vaikka kuinka pitkä aika; vielä ei ole mitään suurempaa hätää. Tai halutessaan voi kääntää toistepäin, enää ei ole kiire testata uusia ruoka-aineita kun ikää on jo 4 vuotta.

PALJON ONNEA 4-VUOTIAS

Jep, neljä vuotta on täynnä. Neljä ihanaa vuotta on täynnä, joista en hetkeäkään vaihtaisi pois ja odotan jo innolla taas kaikkia seuraavia hetkiä. Rakastan, rakastan, rakastan omaa pientä suurta 4-vuotiastani.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *