KAVERISYNTTÄRIT: SILLE(kö) VOI TULLA PAHA MIELI?

Eilen jouduin täysin uuden asian äärelle ja liki hakkasin päätäni seinään pohtiessani asiaa. Jouduin toteamaan, että vanhempana ja varsinkin allergisen lapsen äitinä sitä voi joutua monenlaisen pohdinnan äärelle.

“Et voi ottaa lapsellesi evääksi tikkaria ja pillimehua, koska kaikilla muillakaan ei välttämättä ole niitä ja sitten heille voi tulla paha mieli.”

Tilanne oli se, että kerroin iloisesti yhdelle tuttavalle, kuinka Leo menee kaverisynttäreille ja hän sai itse päättää, mitä tahtoo sinne evääksi; hän päätyi muffinseihin, Muumi-tikkariin, vesimeloni-nakki-pensasmstikka-tikkuihin sekä pillimehuun. Ja tämä tuttavani osasi siihen kommentoida, kuinka emme voi viedä Muumi-tikkaria tai mehua (ja nakkejakin tulisi vielä miettiä), koska niistä voi tulla paha mieli toisille lapsille.

MUILLE VOI TULLA PAHA MIELI

Ensimmäinen fiilikseni oli ihan rehellisesti sanoen “Niin anteeksi MITÄ?”. Lapseni, joka on koko elämänsä joutunut katsomaan vierestä muiden herkuttelua, ei saisi nyt muiden pahan mielen takia ottaa mukaan vihdoin itselleen sopivia syötäviä. Lapseni, joka on oppinut näiden vuosien varrella siihen, että hänellä on omat herkut ja niillä mennään, niin hänen pitäisi nyt opetella myös ajattelemaan muiden tunteita ruokavalion kasvaessa. Ja sitten on vielä äiti, joka on hetkittäin itkenyt kilvan lapsensa kanssa siellä tarjoilupöydän äärellä, kertoen lapselleen ettei tämä saa sieltä kertakaikkiaan yhtään mitään vaan äidillä on laukun pohjalla hänelle omat näkkileivät ja pensasmustikat.

“Muille voi tulla paha mieli”

Vanhemmuus alkaa hetkittäin tuntumaan aika haastavalle ja eipä tuon laajasti allergisen lapsenkaan rooli taida olla sen helpompi.

Oma pääni on varmaan jo niin syvällä allergia-maailmassa, ajatukset kiertää allergiakehää ja päässä on vielä kaiken kruunaavat allergialasit, etten vain osaa enää nähdä maailmaa muulla tavoin. Koska ennen tuon tutun kommenttia en nähnyt asiassa mitään ongelmaa tai osannut lainkaan ajatella kuinka jollekin voisi tulla paha mieli ongelmaksi asti. Tai ainakaan en osannut ajatella, että minun pitäisi jotenkin huomioida se toisen paha mieli. Me olemme eläneet koko Leon lapsuuden sen epäreiluuden ja pahan mielen kanssa; oppineet selviämään siitä ja sietämään sitä. Leolle mm. popcornit, banaani, paprika ja mandariinit ovat olleet viime aikoina todellisia koetin kiviä, koska ne houkuttaisi suuresti.

Eli muille voi tulla paha mieli, mutta se ei olisi ok – sen sijaan minun allergiselle saa tulla aina paha mieli, mutta se on ok. Sen lisäksi minun lapseni tulisi vielä saada paha mieli siitäkin, ettei hän saa itselleen sopivia ruokia ottaa mukaan synttäreille muiden mahdollisen pahan mielen vuoksi. Niinkö tämän maailman tulisi toimia?

Jotenkin uskoisin, että nykypäivänä lasten tulisi ylipäänsä oppia siihen, ettei voi saada kaikkea mitä toisella on. Elämässä tulee pettymyksiä. Allergioita on niin paljon, että varmasti päiväkodeissa ja kaikkialla on jollain jotain erilaista syötävää. Joku tarvitsee purukorua ja toinen puristelee sinitarraa, mutta ei näitäkään tarvitse kaikkien saada. Jollain on sitä, toisella tätä ja kaikkea ei voi saada. Noin ylipäänsäkin, kokonais maailmaa katsoessa.

KYSYVÄ EI TIELTÄ EKSY

Aikani asiaa pyöriteltyä päätin kysellä asiaa muutamassa FBn ryhmässä. Siellä heitettiin esille todella hyviä pointteja.

1. Kysy järjestävältä taholta, mitä muille on juhlissa tarjolla. Tätä kokeilinkin vajaa viikko sitten, mutta tarjottavat kuulostivat niin hulppeille, ettei Leon ruokavalio olisi pystynyt likikään siihen, joten kysyin lapseltani mitä hän tahtoo ottaa mukaan.
2. Jos muille on karkkia niin tikkari on ok, mutta jos muuten on karkittomat niin ei ole ihan ok. Tätä ajatusta en ehkä pysty täysin sisäistämään. Muille on popcorneja, sipsejä, kakkuja ja vaikka niin mitä, joita minun lapselleni ei ole. Mikä siitä karkista tekee niin erikoisen?
3. Eikö allergioita kysytty? Kysyttiin ja totesin tuovani lapselleni omat eväät. En tahdo lähettää toista vanhempaa etsimään tiettyjä nakkeja tai tietyn värisiä tikkareita. Sitten kertoa hänelle, kuinka täytyy huolehtia välineiden ja muiden puhtaudesta. Ja sen jälkeen vielä todeta juhlilla, kuinka nyt joku meni kermakakku sormin niihin kaikille sopivaksi tarkoitettuihin pensasmustikoihin; jolloin ne eivät enää omalleni sovikaan. Joten eväät; säästääkseni juhlien järjestäjää sekä itseäni ja taatakseni lapselleni mahdollisimman turvalliset juhlinnat.
4. Laajasti allergisella lapsella on se sama paha mieli melkein aina ja kaikkialla. Tästä olen samaa mieltä. Miksi se on ok? Minusta myös muut lapset (vai lieneekö ongelma ennemmin aikuisten?) voivat oppia sietämään sitä, että jollain on jotain mitä hänellä ei ole. Aina ei elämässä mene nallekarkit tasan (varsinkaan, jos ne ei sovi lainkaan).
5. Muilla oletettavasti pöytä notkuu erilaisia tarjottavia. Yleensä synttäreillä on vaikka mitä tarjottavaa; useampaa sellaista, jota oma lapseni ei osaa edes nimetä. Sieltä ne muut saavat vapaasti syödä vaikka miten montaa erilaista.

Pääasiassa kaikki minulle vastanneet olivat sitä mieltä, että voin hyvällä omallatunnolla ottaa lapselleni mukaan tikkarin, pillimehun sekä nakit. Ja tästä rohakistuneena jopa kysyin muilta juhliin tulevilta mielipidettä; ei voi kuin todeta, että lapseni kavereilla on ilmeisen ihania vanhempia. He eivät nähneet mitään ongelmaa asian suhteen.

IHANAA, ETTÄ LAPSENI KUTSUTTIIN

Olen älyttömän onnellinen, että lapseni on saanut jälleen kutsun syntymäpäiville. Sekään ei ole itsestään selvää ja sellaiseenkin tilanteeseen olemme ehtineet törmätä vajaa 2v sitten. “Julma maailma alkaa tulla tutuksi” -postaus kertoo lisää tästä kokemuksesta. Leo on ennen tätäkin käynyt kaveri-synttäreillä; tiivistettynä voisi todeta, että eväänään lähinnä näkkileipä ja pensasmustikat. Jostain syystä ne eivät ole aiheuttaneet tällaista pohdintaa eväiden sopivuudesta.

Sitten vielä muutama sana allergisesta lapsesta ja kaverisynttäreistä. Me laajasti allergisten lasten vanhemmat olemme monesti valmiita ottamaan ne omat eväät mukaan tarvittaessa, joten ei siitä tarvitse stressata juhlien järjestäjänä. Itse ainakin arvostan sitäkin, jos joku suoraan sanoo “anteeksi, mutta voisitteko ottaa omat eväät mukaan, minulla ei ehkä rahkeet riitä?” Minä en ehkä aina osaa ajatella muiden pahaa mieltä tai kykene laajasti allergisen äitinä muuttumaan samanlaisiksi tarjottaviksi, kuin muilla on vaikka parhaani tekisin. Moni meistä laajasti/hengenvaarallisesti allergisten lasten vanhemmista on valmiita kulkemaan lapsen mukana juhlilla, joten vastuutakaan siitä allergisesta lapsesta ei ole pakko ottaa. Yritän sanoa, että älkää sulkeko allergisia lapsia juhlien ulkopuolelle ainakaan niiden allergioiden takia <3 Edes vaikka on meidän kaltaisia pahan mielen aiheuttajia tikkareineen ja pillimehuineen; meille ne nyt vain on ne parhaat herkut, joita löytyy ja joita saa todella harvakseltaan.

P.s. Ennenkö joku pahoittaa mielensä, niin tuttava on tietoinen, että hänen kommenttinsa aiheutti isompaakin pohdintaa ja että hänen kommenttinsa sai ihan ikioman postauksenkin.