Mitkä tekijät vaikuttavat stressiherkkyyteen?

Herkkyys stressille ei tarkoita sitä, että jollain ihmisellä olisi huonot keinot säädellä stressiä. Sen sijaan stressiherkkyydessä on kyse siitä, kuinka herkästi ihmisen stressijärjestelmä aktivoituu. Stressiherkkyyteen vaikuttavat sekä synnynnäinen temperamentti että sikiöaikaiset ja varhaislapsuuden kokemukset.

Pohja stressiherkkyydelle

Stressiherkkyyteen vaikuttaa jo sikiöaikaiset kokemukset. Sikiöaikaisilla kokemuksilla tarkoitetaan mm. äidin kokemaa stressiä ja mielialaa, ravinnon määrää ja laatua ja kemikaalialtistuksia (kuten äidin käyttämät päihteet). Tätä sikiöaikaista kokemusta kutsutaan myös nimellä varhainen ohjelmointi. Sikiön elimistö siis ohjelmoituu tietyllä tavalla riippuen siitä, millaisia kokemuksia sillä on kohdussa ollut.

Nykyään tiedetään, että nämä sikiöaikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisuuden hyvinvointiin ja voivat olla riskinä eri sairauksille. Sikiöaikainen varhainen ohjelmointi vaikuttaa myös stressijärjestelmän kehittymiseen, jonka vuoksi sillä on yhteys stressiherkkyyteen.

Temperamentilla on biologinen pohja, joten saamme jo syntymähetkellä tietyt temperamenttipiirteet. Temperamentiltaan herkät ihmiset reagoivat herkemmin esimerkiksi aistiärsykkeisiin, kuten meteliin ja muihin fyysisiin ärsykkeisiin sekä uusiin tilanteisiin ja uusiin ihmisiin. Tästä temperamenttipiirteestä käytetään termiä sensitiivisyys (Sensory-Processing Sensitivity), joka esiintyessään vahvana saa usein nimityksen erityisherkkyys.

Ympäristö muokkaa stressiherkkyyttä

Temperamentti itsessään ei kuitenkaan tee kenestäkään stressaantunutta, vaan temperamentti ilmenee aina suhteessa ympäristöönsä. Jos sensitiivisen lapsen herkkyys otetaan huomioon vuorovaikutuksessa ja kasvuympäristössä, hänen herkkyytensä voikin muuttua vahvuudeksi. Stressiherkät lapset hyötyvät lempeästä ohjauksesta ja tuesta sekä turvallisista rutiineista.

Vaikka herkkyys on synnynnäinen temperamenttipiirre, stressiherkkyys on hyvin paljon epigeneettisesti eli ympäristötekijöiden kautta säädeltyä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka saamme tietyt geenit, niiden aktivoitumiseen tai ei-aktivoitumiseen vaikuttavat ympäristötekijät, kuten varhainen vuorovaikutus hoivaajan kanssa ja kasvuympäristö. Samalla sensitiivisellä temperamenttipiirteellä varustetut kaksi lasta voivat siis saada hyvin erilaiset eväät aikuisuuden stressiherkkyyteen riippuen siitä, millainen kasvuympäristö on ollut.

Jos temperamentiltaan herkkä lapsi saa kasvaa herkkyyden huomioon ottavassa suotuisassa ympäristössä, hänen stressiherkkyytensä vähenee aikuisikään tultaessa. Oikeanlaisessa ympäristössä herkkä lapsi kukoistaa ja voi myös sairastella vähemmän.

Jos tunnistaa olevansa stressiherkkä, kannattaa omiin stressitekijöihin ja stressin säätelyyn kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka olisi stressiherkkä, niin sen voi stressinhallinnan kannalta ajatella myös vahvuudeksi. Stressiherkkä nimittäin tuntee nahoissaan stressin helpommin kuin ei-herkkä. Ja mitä nopeammin stressilleen tekee jotain, sitä paremmin pystyy välttämään esimerkiksi vakavan uupumuksen.

Lue myös:

Stressinsietokyky rakentuu jo varhain

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

Lähteet:

Toppinen-Tanner & Ahola (toim.) Kaikkea stressistä

Räikkönen, K. Psykologisen kehityksen sikiöaikainen ohjelmoituminen

Blackburn & Epel. Pitkän ja hyvän elämän biologia

Sajaniemi, Suhonen, Nislin & Mäkelä. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. 

Kuva: Shttefan