Kontrolloitko itsellesi stressiä?

Joskus huomaan, että yritän kontrolloida jotain, jota ei voi kontrolloida. Haluaisin varmistua siitä, että asiat sujuvat sutjakasti suunnitelmien mukaan. Joskus taas haluaisin pyyhkiä epämiellyttäviä tunteita pois kiusaamasta.

Tässähän on pieni mutta. Kuten tiedämme, asiat eivät todellakaan aina tapahdu niin kuin esitteessä luvataan. Toiseksi, sitä mitä tunnet, ei voi kontrolloida. Vai mitä mieltä olet seuraavasta testistä?

Sinut on kiinnitetty maailman herkimpään stressioireita mittaavaan laitteeseen. Se tunnistaa heti, jos sykkeesi kiihtyy, jos alat hikoilla, ja verenpaineesi nousee. Tehtäväsi on yksinkertainen. Sinun pitää vain pysyä rentoutuneena ja rauhallisena. Jos kuitenkin alat hermostua, mittari tunnistaa sen heti. 

Saat ylimääräisen syyn olla rentoutuneena: mikäli onnistut, saat 100 000 euron palkkion. Jos siis mittari ei värähdä lainkaan, saat palkkiosi. Muista myös tämä: mittarisi on kytketty sähköjohtoihin. Se antaa sinulle kuolettavan sähköiskun, jos alat stressaantua ja hermostua. Eli jos mittari liikahtaa yhtään, saat sähköiskun ja kuolet. Niin kauan kuin pysyt rentona, kaikki on hyvin. Mittari on herkkä: pienikin värähdys siinä antaa sähköiskun. Joten alahan rentoutua!*

Tehtävässä on mahdotonta onnistua. Ja juuri tämän vuoksi on turha yrittää olla tuntematta epämiellyttäviä tunteita. Sen sijaan voit valita, miten tunteisiisi suhtaudut ja miten käyttäydyt, vaikka tunnet mitä tunnet.

Tunteen ja käyttäytymisen väliin jää rako, jossa voi tehdä vaikka mitä.  

Voi hengittää ja antaa tunteen olla ja mennä. Voi seurata tilannetta, kuin ulkopuolinen tarkkailija. Voi päättää, millä tavalla reagoi tilanteeseen. Lopuksi voi huomioida, miten erilaiset tavat toimia tilanteessa muuttavat tilanteen kulkua ja omaa oloa.

Ja jos oikein hyvin käy, epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen voi auttaa näkemään niitä epäkohtia, joille voisi itse tehdä jotain.

* Lähde: Pietikäinen, A. Joustava mieli. 

Kuva täältä.