Kokeile näitä vinkkejä esiintymisjännitykseen
Oletko ollut joskus niin jännittävässä tilanteessa, että sydän on jyskyttänyt rinnassa, käsissä on tulvinut hiki ja suussa maistunut sahara? Minä olen. Hyvä uutinen on, että omaa jännitystään voi säädellä. Henkka Hyppönen kertoo kirjassaan Pelon hinta tutkimuksesta, jossa koehenkilöt joutuivat neuvottelutilanteeseen niin, että heidän kehonsa viritystilaa oli nostettu (eli syke nousi ja kroppa hikoili). He, jotka menivät neuvottelutilanteeseen alun perin myönteisellä asenteella, saivat stressireaktiosta virtaa ja pääsivät hyviin neuvottelutuloksiin. Kielteisesti neuvotteluihin suhtautuvat taas kokivat kropan virittyneisyyden hermostuneisuudeksi, eivätkä onnistuneet niin hyvin.
Minulla on tästä samasta ilmiöstä omakohtaisia kokemuksia. Kerran olin tilanteessa, jossa jouduin (tai pääsin) pitämään luentoja melko arasta aiheesta isolle joukolle kuulijoita. Selvisin tilanteista juuri siten, että psyykkasin päätäni ennen h-hetkeä myönteiselle mielelle. Pystyin huijaamaan itseni ajattelemaan, että tämä on kivaa ja kaikki menee oikein hyvin. Ja niin menikin. En mennyt paniikkiin, vaikka yleisöstä kuului pari tuohtunutta soraääntä. Ja tietysti onnistumisen kokemus oli huikea, koska olin selvinnyt jännittävistä tilanteista kunnialla.
Tottakai esiintymisjännitykseen tarvitaan muitakin aseita, kuin myönteinen asenne. Tässä joitain kokeilun arvoisia:
1. Valmistaudu todella hyvin.
Mitä selvemmin tiedät mitä sinun tulee sanoa, sitä varmempi olo on. Vaikka jännitys humisee korvissa, sanat tulevat suusta, kun esitystä on tarpeeksi harjoitellut. Ehdotan luennon pitämistä harjoitusmielessä vaikka seinälle tai ruukkukasville. Samalla voi kellottaa, kuinka kauan esitykseen menee aikaa. Kun minua pyydettiin ensimmäistä kertaa pitämään tunnin luento, en todellakaan tiennyt, mitä tunnissa ehtii.
2. Hengitä (ja liiku) itsesi rauhalliseksi.
Kappas vain, taas kääntyy puhe hengitykseen. Eli sama vanha juttu: Rauhallinen sisäänhengitys ja piiiitkä uloshengitys rauhoittavat kehoa. Jos mahdollista, ennen esiintymistä voi tehdä jonkun liikuntapyrähdyksen. Moni esiintyvä taiteilija käy hölkällä ennen estradille nousua. Kuka estää tekemästä pari haaraperushyppyä invavessassa tai takahuoneessa?
3. Kiinnitä huomiota asiaasi, älä itseesi.
Yritä ajatella, että olet kertomassa hyvälle ystävälle asiaa, jonka haluat hänen kanssaan jakaa. Mitä innostuneempi olet puhumastasi asiasta, sitä helpommin innostus tarttuu myös yleisöön. Ja sitä vähemmän kiinnität huomiota itseesi ja jännittämiseesi. Keskity siis itse asiaan ja sen selittämiseen, ja vältä ajattelemasta, että miltähän nyt näytän ja kuulostan ja mitähän tuokin tuossa eturivissä rypistää kulmiaan. Olen muuten huomannut, että jotkut ihmiset rypistävät kulmakarvojaan kun haluavat kuunnella tarkasti ja keskittyneesti. Taidan itsekin kuulua heihin.
4. Riittävän hyvä riittää.
Sinun ei tarvitse olla heti ensimmäisen tai kymmenenkään esiintymisen jälkeen karismaattinen ja vetovoimainen esiintyjä. Hyväksi esiintyjäksi vaaditaan usein lukuisia esiintymisiä ja kokemuksia. Se, että saa asiansa esitettyä, riittää aluksi aivan hyvin kokemattomalle esiintyjälle.
Esiintymisjännitys on muuten todella yleistä, eikä sitä pidä ainakaan hävetä. Jos jännitys ja sen aiheuttama fyysinen tila on todella paha ja on pakko esiintyä, voi lääkäri joissain tapauksissa määrätä beetasalpaajia, jotka rauhoittavat kehoa. Olen myös kuullut, että teaniini toimisi luonnollisena rauhoittajana jännitystilanteissa. Näistä minulla ei ole kuitenkaan omakohtaisia kokemuksia vielä.
Onko muita vinkkejä esiintymisjännityksen purkamiseen?