Vanhemmuus on joukkuelaji – älä jätä pelikaveria yksin tiukan paikan tullen
Katselen mielelläni junnulätkää. Minua puhuttelee pelaajien tapa kannustaa toisiaan. Usein se tapahtuu taputtelemalla mailalla joukkuekaverin säärisuojia.
Erityisesti liikuttaa seurata, miten maalivahti saa joukkueen tuen. Pelaajat tulevat taputtelemaan myös silloin, kun toinen on päästänyt helpon maalin sisään. Kun maalivahtia harmittaa ihan vietävästi, kaveri ei käännä selkää vaan tulee lähelle lempeällä asenteella.
Kahden aikuisen perheessä toinen voi tulla tueksi, kun itsellä menee maidot yli.
Vanhemmuus on vähän kuin maalivahtina toimimista. Siinä on paljon vartijana. Olo on monesti yksinäinen. Tuntuu, että vaativia haasteita sinkoilee sieltä ja täältä. Aina ei voi olla skarppina. Kaikkia kiekkoja ei pysty nappaamaan kiinni.
Hyvät huoltojoukot
Vaikka maalivahdin tehtävä on vastuullinen, hän ei kykene hoitamaan hommaansa yksin. Jos muu joukkue nukkuu, ei paraskaan veska onnistu.
Missä on se porukka, joka tulee vanhemman tueksi? Miten toinen vanhempi ja muut tärkeät aikuiset voivat tulla puolustamaan ja rohkaisemaan? Jokainen vanhempi tarvitsee ympärilleen hyvät huoltojoukot.
Yleensä kukaan ei tule taputtelemaan sinua, kun huusit samalla tavalla kuin uhmaikäinen tai sorruit jälleen kerran kiristämään, kun lapset eivät totelleet ohjeitasi.
Aikalisä auttaa
Perheessä ei onneksi ole kyse voitoista ja tappioista vaan yhteispelistä: yhdessä tekemisestä, elämän pelisääntöjen opettelemisesta, syöttöjen harjoittelemisesta.
Joskus syntyy hyvä flow. Sitten on niitä päiviä, jolloin syötöt eivät osu lapaan eikä peli kulje. Yhden huonotuulisuus tarttuu muihin.
Aikalisä auttaa. Aikuisen velvollisuus on viheltää peli tarvittaessa poikki. Kun saa omat tunteensa tasaantumaan, pystyy rakentamaan pelitilanteita paremmin. Kahden aikuisen perheessä toinen voi tulla tueksi, kun itsellä menee maidot yli.
Olisi epärealistista ajatella, että hieno pelifiilis pysyy yllä päivästä toiseen. Huonoja hetkiä ja harmituksia tulee väistämättä. Mieliala on hankalien vääntöjen jälkeen usein tappiollinen.
Olisi pitänyt nähdä selkeämmin. Miksen osannut toimia paremmin?
Lempeä taputus suojuksiin
Syyllisyyttään poteva vanhempi on usein monen suojauksen takana, aivan kuten maalivahti. Syyllisyys ja avuttomuus eivät välttämättä näy päällepäin. Ne saattavat purkautua ärsyyntymisenä ja kiukkuisuutena. Lapsi voi luulla, että hänessä on jotain vikaa, vaikka vanhempi vain tuskailee omaa osaamattomuuttaan.
Kun maalivahtia harmittaa ihan vietävästi, kaveri ei käännä selkää.
Kuka tulee epävarmuuden hetkinä taputtamaan lempeästi vanhemman suojusta? Yksi lempeä katse voi palauttaa toimintakyvyn.
Seuraavalla kerralla menee paremmin. Kyllä sä osaat.
Kirjoitan tätä tekstiä isänpäiväviikolla. Lähetän lämpimiä terveisiä kaikille isille ja isähahmoille. Kiitos, kun jaksatte ahertaa pelikentällä – ja yrittää uudestaan silloin, kun peli ei kulje toivotusti.