Olen oppinut neuvottelevampaa vanhemmuutta sekä viisi muuta uusperheen tuomaa bonusta
Viime perjantaina sain olla jo neljättä kertaa seuraamassa lasteni vanhojen tanssia. Biologisten lasteni valmistuttua jo vuosia sitten ajattelin, että se oli siinä, mutta uusperhe toi tässäkin uuden kierroksen.
Uusperheen haastavuudesta ja kuormittavuudesta kirjoitetaan paljon. Aloin miettiä, mitä kaikkea hyvää minun elämääni on tullut uusperheen myötä. Meidän perheeseen kuuluu kaksi jo kotoa muuttanutta, aikuista lasta, joista toisella on jo perhe ja lapsia, ja toinen seurustelee. Kotona asuu kaksi opintojensa loppuvaiheessa olevaa teiniä. Vaimon kanssa olemme sopineet, että lapsista puhutaan meidän lapsina, ei minun ja sinun lapsina.
1. bonus: Uusi mahdollisuus vanhempana kasvamiseen
Olen näiden nuorempien lasten kanssa toisenlainen vanhempi, sovittelevampi ja neuvottelevampi. Pyydän useammin kuin käsken. Ehkä sitä on varovaisempi lahjalasten kanssa ylipäänsä, mutta ajattelen että kasvatusaseenteeni on varmaan muutenkin muuttunut neuvottelevampaan suuntaan. Auktoriteetti, sananvalta ei synny pelosta, vaan kunnioituksesta. Ja kunnioitus on aina kahdensuuntaista.
2. bonus: Ulkopuolisuuden kanssa oppii elämään
Usein kuulee sanottavan, että uusperheen iso haaste on ulkopuolisuuden tunteen sietäminen. Harvemmin kuulee puhetta siitä että aikuisena on hyvä oppia sietämään joku määrä ulkopuolisuuden tunnetta elämässä. Kun vaimo muistelee lasten kanssa heidän ulkomaanmatkaansa vuosia sitten tai minä katselen vanhempien tyttöjen kanssa kuvia ajasta jolloin olimme kolmisin, tulee toiselle vanhemmalle väkisinkin tunne että tuohon minä en pääse sisällä. Mutta aikuisuuteen mielestäni kuuluu, että sen voi todeta ja sanoa itselleen että tämä on ok näin.
3. bonus: Puolison tuki omien lasten kanssa
Olen vaimon kautta oppinut omista lapsistani paljon uutta. Eri ihmisten kanssa käydään eri keskusteluja, ja monesti niitä sivusta kuunnelleena olen joutunut toteamaan, että enpä tuotakaan olisi lapsestani tiennyt. Puolisolta saatu tuki kasvattajana on myös tuntunut valtavan tärkeältä. Vaikka meidän lapset on kaikki jo isoja, elämä heittää eteen monenlaista, jossa vanhemman on hyvä ainakin yrittää olla tukena. Yksin, erovanhempana, oli paljon vaikeampaa.
4. bonus: Roolien uusjako
Lasten kannalta on ollut mukavaa katsoa uusien sisaruussuhteiden muodostumista. Päätimme heti alussa, että lapset saavat itse määritellä millä nimellä meitä, elämänsä uusia ihmisiä nimittävät. Puheissa alkoi pian vilistä uudet siskot ja veljet, ja se tuntui meistä vanhemmista hyvältä. Hauskaa on ollut myös seurata roolien uusjakoa perheessä – kenestä tuli pikkusisko, kuka sai pikkusiskon, kenen lapselle tuli lisää tätejä ja enoja – asetelmat perheessä muuttuivat hyvillä tavoilla.
5. bonus: Ikkuna maailman muuttumiseen
Nuorten maailma näyttäytyy kovin toisenlaisena nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Digitaalisuus täyttää siitä ison osan. Puheessa vilisee snapit, instastoorit ja tubettajat. Toisaalta meidän nuorille osoitetut kirjeet voivat maata päiväkausia avaamattomina eteisen pöydällä. Nuorempia lapsia seuraamalla on saanut hyvän kuvan todellisuuden muuttumisesta. Näkyvyys digitaalisessa maailmassa alkaa olla olemassaolon ehto.
6. bonus: Koskettavat muistamiset
Lahjalasten huomionosoitukset tuntuvat hyvältä. Netistä tilattu, tarkoin harkittu pieni lahja koskettaa. Samaa sanoi vaimo uusista äitienpäivätoivotuksista. Ei niiden olisi tarvinnut, mutta hyvältä se tuntuu.