Rakastatko myös itseäsi? Itsemyötätuntoa voi opetella
Perheneuvoja Piia Nurhonen kysyi vuoden takaisessa blogissaan ”Voiko
itsemyötätunto pelastaa parisuhteita?”
Jäin pohtimaan Piian blogia ja lausetta: ”Pidä itsestäsi hyvää huolta, silloin se
on helpompaa myös toiselle.”
Kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan on yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista.
Jos toisen käytös ärsyttää, en annakaan itseni provosoitua, vaan pysähdyn miettimään: ”Hei, mikä mua ärsyttää? Mistä tämä tunne nousi?” Mentalisointi on toisin sanoen kykyä nähdä käytöksen taakse. Silloin osaa pohtia myös toisten tulokulmaa: ”Mitähän hänen mielessä on, kun hän käyttäytyy noin? Mitkähän huolet, pelot tai kokemukset saavat hänet toimimaan noin?”
Oletko huomannut omassa olemisessasi jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta
• raatamista ilman rajoja, viimeisiin voimiin asti
• edellisestä johtuvaa ärtyisyyttä ja väsymistä
• kiitoksen kaipuuta – ja sitten kun sitä saa, kiitos ja kehut
luistavat jälkeä jättämättä — kuin vesi hanhen selästä
• kaikenlaisten rajojen puutetta, mikä näkyy muun muassa huonon
kohtelun, vähättelyn ja mitätöimisen sietämisenä, jopa niin että sitä
itse tuskin huomaa
• lepyttelemistä silloin, kun toisella itse asiassa olisi itseensä
menemisen ja anteeksipyynnön paikka
• epämääräistä syyllisyydentunnetta ja kiitollisuuden pakkoa, mikä tekee
puolensa pitämisen vielä vaikeammaksi
• jäytävää kateutta ja ärtymystä sellaisten ihmisten
seurassa, joille oma arvo ja rajat tuntuvat olevan itsestäänselvyys
• vaikeutta sanoa ei.
Kaiken tuon takana saattaa olla yksi iso vaikuttaja: surkea
itsearvostus ja itsemyötätunnon puute. Kun ei oikeasti näe itseään ja
tekemisiään arvokkaina, ei vaatimuksilla, joihin reagoiminen vaikuttaa
pakolliselta, ole mitään loppua. Moukaroiva sisäinen ääni on vahva. Tästä myös psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Airola on kirjoittanut ja puhunut.
Negatiivinen kuva itsestä ja muista on muodostunut osittain lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Negatiivinen kuva liittyy itseen (olen arvoton, epäonnistunut) ja/ tai ympärillä oleviin ihmisiin (muut ovat voimakkaita, aggressiivisia).
Kun itsemyötätunto on heikkoa, on helppoa ellei suorastaan
todennäköistä kerätä ympärilleen emotionaalisesti saitoja ihmisiä, jotka
vahvistavat samaa moukaroivaa viesti: olet sysisurkea puoliso ja
ihminen.
Myötätunnon kasvattamisessa ensimmäinen askel on tunnistaa omat
tunteensa ja kuulla omat ajatukset. Sisäinen puhe paljastaa asenteen
itseä kohtaan. Se kuuluu erityisen selvästi silloin, kun on tehnyt
virheen, epätoivon hetkellä tai pulassa. Silloin on tilaisuus kuulostella, millaista on oma sisäinen puhe. Onko puheessa myötätuntoa vai ankaruutta?
Seuraava askel on myötätuntoinen toiminta itseä kohtaan. Tuomitsevan
sisäisen äänen kuullessaan on tärkeää tulla siitä tietoiseksi. Sen voi
kuunnella loppuun, mutta sitten se on pysäytettävä. Ankaran sisäisen
puheen pysäyttäminen ja korvaaminen rauhoittavalla ja ymmärtävällä puheella on tärkeä myötätuntoisen toiminnan askel.
Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä pitää mielessä oma mieli ja toisen
mieli. Ne ovat erilaiset. Mentalisaatio on pyrkimystä ymmärtää toisen
mieltä ja erottaa se omasta. Se auttaa ihmissuhteessa.
Mikään ei saa ihmistä tuntemaan itseään kuulluksi, ymmärretymmäksi ja todemmaksi kuin toinen ihminen, joka eläytyy hänen tilanteeseensa. Jos tätä taitoa ei ole oppinut lapsuuden kodissa, toisen asemaan asettumista voi opetella myöhemmin ja oppimiseen voi hakea
apua. Myötätuntoisessa seurassa vietetty aika auttaa itsemyötätunnon oppimisessa. On tarpeellista huomata, mitä keidenkin seurassa vietetty aika omalle itsemyötätunnolle tekee. On lupa hakeutua hyvää tekevään seuraan.
kuva: Darius Bashar, Unsplash
Elämä tuntuu paremmalta, kun päättää uskoa, että ihmiset yleensä tekevät parhaansa. Jos ihminen vihaa ja arvostelee toisia ihmisiä, hän miettii pakostakin sitä, millaisia heidän pitäisi olla. Jos sen sijaan ihminen päättää uskoa toisten vilpittömyyteen, hän voi keskittyä siihen, miten asiat ovat. Ihminen lopettaa arvostelun, kun hänellä
on hyvä olla itsensä kanssa ja hän kykenee näkemään hyvän myös toisissa.
Samalla voi luopua vertailusta ja itsensä sättimisestä. Tällöin voi kokea ja rakentaa yhteyttä sekä tuntea luottamusta toisiin.
Myötätunnon voi jakaa kolmeen osaan: ensimmäinen osa on empatian
kokemus, toinen motivaatio toimia toisten hyväksi ja kolmas itse
toiminta. Itsemyötätunto on sitä, että on aktiivisesti ystävällinen myös
itselleen.
Onko oikeasti olemassa yhtään syytä, miksi olisit huonompi tai vähäisempi kuin kuka tahansa muu? Mitä ajattelet?
itsemyötätunto-terveisin
Kirsi