Voisiko itsemyötätunto pelastaa parisuhteita?

Milloin olet viimeksi antanut halauksen itsellesi? Kuva: iStock

Olipa kerran ihan tavallinen suomalainen pari. Pari sopi, että kun toisella heistä on seuraavan kerran vaikeaa, toinen kysyy, miten voisi auttaa – ehkä tulla lähelle ja halata vai mennä kauas ja antaa omaa tilaa? Näin kävi, tuli vaikea hetki. Kun toinen kysyi, toinen hermostui. ”Minunko se pitäisi tietää, miten sinun pitäisi minua tukea?”

Myönnän, että itsekin olen joskus syyllistynyt edeltävään. Oletan, että toinen tietäisi itseäni paremmin, mitä minä tarvitsen silloin, kun olen väsynyt, surullinen tai koen epäonnistuneeni. Parhaimmillaan tämä, ehkä syvälle sisimpäämme kirjoitettu toive, on toteutunut vauva-aikana meidän ja ensisijaisten hoivaajiemme välillä. Voiko se toteutua kahden aikuisen ihmisen välisessä suhteessa?

Olemme myös eri tavalla herkkiä aistimaan ja olemaan auki toisen kokemukselle.

Joissakin tilanteissa niin voi käydäkin. Että toinen löytää juuri oikeat sanat, teot tai tavan olla läsnä ilman, että kerromme toiveistamme tai edes itse tiedostamme niitä. Tällainen herkkyys ei ole aina mahdollista arjessa.

Kumppanin mielessä voi olla paljon omaakin kuormaa, ehkä tarvetta ottaa omaa tilaa tai vaikkapa vastata perheen lasten  tarpeisiin.  Olemme myös eri tavalla herkkiä aistimaan ja olemaan auki toisen kokemukselle. Osalle ihmisistä se on lähtökohtaisesti vaikeampaa, jopa pelottavaa tai ahdistavaa. Epämukavuuden tai ahdistuksen alueelle joutuva saattaa vetäytyä ja välttää toisen tunteiden kohtaamista. Tunnetukea kaipaava kokee jäävänsä yksin ja tuuliajolle.   Monesti vetäytymisen taakse piiloon jää viesti, jonka sanoittaminen vähentäisi yksin jäämisen tunnetta. Olen ihan neuvoton. Minuakin pelottaa. En tiedä, miten voisin olla tukena. Parhaiten toinen pääse kiinni sisäiseen maailmaamme ja tarpeisiimme sanojemme kautta.

Kerron sinulle, mitä tarvitsen

Halaa minua äläkä kiirehdi pois, sillä se lohduttaa.

Ole rauhallinen, niin minäkin rauhoitun.

Rohkaise minua, että asiat järjestyvät.

Mutta tiedämmekö aina itsekään, mitä tarvitsemme?

Kerro, että kelpaan.

Muistuta, että kaikki tekevät virheitä.

Kun hätäännyn, älä sinä hätäänny.

Mutta tiedämmekö aina itsekään, mitä tarvitsemme? Entäpä, jos myös itse osaisin vielä enemmän asettua itseni rinnalle ystävällisellä, tukea antavalla ja kuuntelevalla tavalla? Entäpä jos myös itseni sisältä löytyisi sellainen sisäinen ääni, joka rohkaisisi, rauhoittaisi ja lohduttaisi?

Uskon, että tällainen myötätuntoinen tapa olla suhteessa itseen voisi jopa pelastaa parisuhteita. Pitäisimme itsestämme parempaa huolta. Vaatisimme itseltämme ja puolisoltamme vähemmän. Kuulisimme paremmin omia tarpeitamme ja osaisimme kertoa niistä myös puolisolle. Silloin toisen ei tarvitsisi tietää itseämme paremmin.

Joskus ymmärrystä ja huolenpitoa vaatiessamme vaadimme enemmän kuin mihin toinen kykenee  tai mikä on edes järkevää suhteen vastavuoroisuuden kannalta. En tarkoita sitä, etteikö parisuhteessa kuuluisi asettua toinen toisen tueksi. Emme voi kuitenkaan olla psyykkisesti toisen varassa. Silloin toinen on toista varten oman itsensä kustannuksella.

Minkä verran myötätuntoa sinulla riittää itseäsi kohtaan? Itsemyötätuntoon sisältyy kolme aluetta: ystävällisyys, inhimillisyys ja tunteiden hyväksyvä tiedostaminen.

Ole ystävällinen itsellesi

Kun kohtaat vaikeuksia, epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, osoitatko itsellesi ymmärrystä? Pohditko, kuinka voit olla tukena sinulle? Oletko itseäsi kohtaan lämmin ja ymmärtävä vai arvosteleva ja tuomitseva? Annatko itsellesi tarvitsemaasi hoivaa, ymmärrystä ja huolenpitoa?

Hyväksy inhimillisyytesi

Voitko hyväksyä, että sinäkin olet epätäydellinen, teet virheitä ja sinussa on vikoja ja puutteita? Ymmärrätkö, että sinun kokemasi kuuluu ihmisyyteen, eikä se eristä sinua muista tai ole häpeällistä? Kun koet riittämättömyyden tunteita, muistutatko itseäsi siitä, että muutkin kokevat? Pyritkö suhtautumaan ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti niihin persoonallisuuden puoliin, joista et itsessäsi pidä?

Tiedosta tunteesi hyväksyvästi

Tiedostatko ja hyväksytkö myös vaikeat tunteet? Kun olet alakuloinen, onnistutko lohduttamaan itseäsi vai uppoudutko kielteisiin tunteisiin? Kun jokin saa sinut pois tolaltasi, pyritkö pitämään tunteesi vakaina? Kun jotain tuskallista tapahtuu, pyritkö näkemään tilanteen tasapainoisella tavalla?

Opettele itsemyötätuntoa

Itsemyötätunto on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja resilienssiin, joustavaan palautumiseen stressistä ja elämän haasteista. Myötätunto itseä kohtaan on vaikeaa ilman kykyä arvostaa ja rakastaa itseä. Itsemyötätunnon, itsensä arvostamisen ja rakastamisen perusta rakentuu lapsuuden vuorovaikutussuhteissa. Tukea antavissa, arvostusta ja rakkautta välittävissä vuorovaikutussuhteissa lapsi oppii tukemaan, arvostamaan ja rakastamaan myös itseään. Jos lapsuus ei ole tätä mahdollistanut, aikuisuuden ihmissuhteissa voi saada korjaavia kokemuksia.  Joskus myötätunto-, arvostus- ja rakkausvaje lapsuuden ajalta on niin suuri, että riittävän korjaavan kokemuksen mahdollistumiseksi voi olla tarvetta myös omalle terapialle.

Pidä itsestäsi hyvää huolta, silloin se on helpompaa myös toiselle.

Myötätuntoista tapaa olla suhteessa itseen voi myös oppia ja opetella. Opettele ottamaan hetkiä, joissa tietoisesti suuntaat myötätuntoa ja ymmärrystä itseäsi kohtaan.  Jos huomaat esimerkiksi töissä, vanhemmuudessa tai parisuhteessa ahdistuvasi, kuormittuvasi tai kokevasi neuvottomuutta, kuvittele myötätuntoinen sinä seisomassa itsesi rinnalla. Mitä hän sanoisi? Kuinka koskettaisi? Mitä huomaisit sillä hetkellä eniten itse tarvitsevasi? Puhu hiljaa mielessäsi itsellesi tukea antavasti.

Kaikki järjestyy. Huomenna tuntuu toiselta. Minä riitän.

Kosketa itseäsi rauhoittavasti, vaikkapa laskien toisen käden pehmeästi toisen päälle. Anna itsellesi lämpimä haleja. Kuuntele laulua, joka rohkaisee sinua – joskus sisäisellä korvallasikin. Kiedo itsesi pehmoiseen vilttiin, joskus mielikuvissasikin. Katso kuvaa tai maisemaa, joka hellii sinua. Ruuhkabussissa voit tehdä sen sielusi silmin.  Mieti rohkaisevaa lausetta, runoa tai ajatelmaa, joka sopii vakaumukseesi ja omista se itsellesi. Opettele arjen valintatilanteissa pohtimaan, mikä tekee sinulle hyvää. Pidä itsestäsi hyvää huolta, silloin se on helpompaa myös toiselle.

Terveisin Piia Nurhonen, perheneuvoja ja pari- ja perhepsykoterapeutti Joensuusta

Psst. Voitko omistaa tämän Johanna Kurkelan kauniin laulun sanat sinulle? Kokeile. Sulje silmäsi ja kuuntele. 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *