Viisi päivää treenaamatta. En vaan pysty enää!

sis. mainoslinkkejä

Maanantaina revittiin suusta pari viisaudenhammasta. Suunnitelmana oli ottaa lepoa koko loppuviikko, sillä meikäläisen mielenmaailma oli myrkytetty verta suunpielestä valuttavilla ja kipulääkehuuruisilla viikon kestävillä mielikuvilla. Noh, operaatiosta selvittiin nuin vaan näppärästi ilman leikkelyä, hampaat saatiin nätisti nykäistyä veks ja Burana-nappeleitakaan ei liiemmin huiviin tarvinnut heitellä. Helppo keissi, mutta päätin ottaa varmuuden vuoksi varovasti, ja pysyä pois sorvin ääreltä loppuviikon.
Kaikki meni erittäin hyvin ja leppoisasti tähän perjantaihin asti. Iltapäivällä kuitenkin alkoi yllättäen pyryttää niin pahasti vintillä, että hyyrysin täällä kotosalla edes takas heilutellen jokaista raajaa holtittomasti vuorotellen kaikkiin ilmansuuntiin. Ei vaan pystynyt enää pysyä paikallaan, ja tunsin kuinka levottomuusepidemia valtasi koko koneistoni jokaisen solun, ja suurin mielihaluni oli yllättäen juosta täysiä päin seiniä ja laulaa kovaan ääneen itse sillä hetkellä säveltämiäni ja sanoittamiani biisejä (ette uskokaan mitä hittejä!). Fyysinen epäaktiivisuus lähtikin purkautumaan aivan yllättäin, ja lisäksi koko viikon näyttöpäätteen äärellä kyyryssä röhnötettyäni lapojen välikin tuntui kivettyneeltä nötkötiltä. Nyt tiedän, miksi taukojumppa olisi työpaikoillakin enemmän kuin paikallaan. Ai helevata kun kiristää niin pantaa kuin ruhoakin!

Pakkohan sitä on siis huomenna päästä ylös, ulos ja salille, ennen kuin vintillä pimenee aivan täysin (ehkä liian myöhäistä) ja alan juoksemaan seinille (teen sitä jo). Morkkikseksi tätä en nyt lähtisi kutsumaan, sillä en kovin montaa lihassolua usko tämän viikon aikana sulattaneeni, vaan päin vastoin uskon pikku hölläämisen antaneen aimoruopaisun palautumiselle ja tuoden mukavaa lisäpotkua taas treeneille. Nyt vaan tarttisi purkaa tämä energialataus johonkin, sillä samassa osoitteessa asusteleva herra Leivo(s) ei ehkä enää jaksa katsella tätä viipotusta yhtään kauempaa.
On kuitenkin tehnyt terää ottaa näinkin lyhyt luova tauko treeneistä, ja asioita jos toisiakin on saatu askelta pidemmälle rullaamaan. Osa on ollut erittäin kehittäviä ja tulevaisuutta ajatellen äärimmäisen fiksuja nappulan siirtoja, mutta joitakin älyttömyyksiä on myös harrasteltu ihan vain huvin vuoksi ja urheilemattomuuden kannalta. Eilen kävin esimerkiksi endorfiininuokkujen vuoksi jahtaamassa korvaushoidoksi adrenaliinikiksejä ja hyppäämässä benjihypyn ensimmäistä kertaa elämässäni. Voin kertoa, että oli ihan sairaan hauskaa, vaikka meinasin omaksi yllätyksekseni vetäistä yläilmoissa aivan paskanjäykäksi ja pelätä kuolemaa. Bucket listiltä yksi kohta taas yliviivattu. Jau!

Noh, minäpä jatkan täällä tavoitettani pysyä pöksyissäni vielä tämän illan ajan, ja köytän itseni nippusiteillä sohvaan, jotta malttaisin tuijotella ajan kuluksi hieman Netflixiä. Huomenna sitten uskallan ehkä vihdoin vapauttaa itseni ja päästää sähköjäniksen valloilleen taas sorvin äärellä! Voipi olla, että peto on irti!
Ja koska ihmisen ei ole hyvä viettää syksyä älästi, niin ajattelin ilmoittaa, että House of Brandonilla on menossa ystävämyyntien loppurysäys, ja satoja syksyn uutuuksia löytyy vielä viime hetkillä alehinnoin. Älä siis ole nakkena tänä syksynä, vaan tsekkaa valikoima täältä! Aleen lisätty nyt myös kaikki Converset sairaan päheitä erikoiskuoseja ja normimalleja myöten! Aaahhhh.
xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Flunssassa treenille? Vai eikö sittenkään?

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen