KULUNEEN VIIKON TREENIPÄIVÄKIRJA

Miltä näytti kuluneen viikon treenit täällä päässä? Montako treeniä ja millaista menoa se piti sisällään? Ja miten luistaa treenit edelleen raskauden vikalla kolmanneksella?

Mullahan ei ole mitään lukkoon lyötyä tavoitetta viikkottaisen treenimäärän osalta, koska koen ne itselläni epämotivoivina ja jopa enemmän negatiivista painetta tuottavana asiana. Ja kyllä, tässä puhuu erittäin tavoitteellisen ja aktiiviseen menoon iskostunut entinen lähes ammatikseen urheillut pesunkestävä urheilijasielu. Sellainen, joka rrrrrakastaa treenata ja liikkua.

Tykkään kyllä edelleen treeniviikon suunnittelusta ja tavoitteista treeniviikoille, mutta vedän ne aina mieluummin vähän alakanttiin. Ai miksi? Koska näin tunnollisena ja ahkerana suorittajana tykkään enemmän siitä, että täytän tavoitteen varmemmin ja ”leikiten”, jolloin treenaaminen pysyy edelleen innostavana eikä vain pakollisena ”rasti ruutuun”-pestinä, joka pitää suorittaa. Tämä myös jättää enemmän varaa itsensä kuuntelulle, kun on luontaisempaa punnita, että jaksaako ja onko ylipäätään järkevää yrittää treenata enempää kyseisellä viikolla.

Näin usein intoa ja paukkuja jää lopulta myös treenata ”yli” tavoitteen. Eli mieluummin otan tiukalle viikolle ajatukseksi 2-3 treeniä, ja jos kolme (tai jopa neljä) treeniä tulee purkkiin, niin voin kokea ylittäneeni itseni. Sen sijaan, että olisi vain kiireen keskellä väkertänyt kasaan ”ne pakolliset suoritukset”. Ja pahimmillaan väsyneenä runnoen, vaikkei olisi oikeasti jaksanut. Tai sitten pettyen, kun ”epäonnistuin tavoitteessani”.

Kilpaurheiluvuosina homma tietysti oli toisin, koska silloin asetelma motivaation luonteen ja resurssien puolesta oli melko erilainen. Viimeiset pari vuotta kun olen mennyt enemmän oman elämäni urheilusankarina, niin mulle on tärkeää se, että fiilis pysyy korkealla, eikä homma mene suorittamiseksi. Vaikka rakastankin haastaa itseäni ja kehittyä jatkuvasti. Joustavuus kun ei poissulje koviakaan tuloksia ja tavoitteellisuutta, vaan parhaimmillaan juoksuttaa näitä.

Treenaaminen raskausaikana

Tänään käynnistyi 32. raskausviikko, ja treeni rullaa edelleen. Ja suorastaan hämmentävän hyvin. Liitoskivut eivät tosiaan anna tehdä aivan kaikkea edes kehonpainolla, ja kaiholla katselen somessa niitä preggo-treenareita, jotka painelevat porrastreenejä ja etenkin askelkyykkyjä. Mutta kahdella jalalla kulkee melko moitteettomasti ja olkkariin vuokrattu spinnipyörä on ihan pelastus. Eli en valita!

Toisaalta taas raskausaika on muuttanut hommaa aika paljonkin. Monen monta viikkoa enemmän tai vähemmän vaivanneet liitoskivut ja arkiliikkumisen kömpelöityminen on eliminoinut arjesta paljon luontaista aktiivisuutta pois. Tätä on ollut sitten itselle mieluisaa paikata erilaisilla treenimuodoilla, ja näin on pääkin pysynyt messissä ja kroppa enemmän oman tuntuisena. Fyysisen pystyvyyden tunne kun on mulle hirvittävän tärkeä asia, ja treenatessa aktiivisessa menossa tuntuu kroppa enemmän tutulta ja omalta.

Nyt kun itsellä on lisäkouluttautumista käynnissä sekä äitiysliikunnan että erkauman osalta, niin koko ajan on kasvanut oma arvostus omaa kehoa kohtaan. Että mihin kaikkeen se pystyy ja kykenee, ja kuinka huikea juttu se liikkuminen on myös raskausaikana (mikäli siihen vain pystyy ja resursseja löytyy). Myös oman kehon tuntemus ja pitkä työ oman kehon kanssa tuntuu jotenkin todella palkitsevalta nyt, kun kroppa käy läpi niin hurjia muutoksia.

KULUNEEN VIIKON TREENIPÄIVÄKIRJA

Nyt kun iskin kuluneen viikon treenit tähän listaukseksi, niin yllätyin, että olipahan treenien puolesta aktiivinen viikko. Toki itseä näissä ovat juoksuttaneet vahvasti nyt koronakeväältä purkkiin pamahtavat Prove-valmennusten kotilivetreeniohjaukset. Eli kun poikkeuksellisen työnkuvan muodossa on ”joutunut” (tai oikeastaan päässyt) itsekin treenaamaan, niin kyllähän tässä on menty eikä meinattu. 🔥💪🏼

Maanantai: Yläkropan treeni (liveohjaus)

Tiistai: Liikkuvuus- & kehonhuoltotreeni eli palauttavaa/huoltavaa menoa (liveohjaus)

Keskiviikko: Spinning 60min + tiiviisti yläkroppaa bodaillen

Torstai: Jalkatreeni (liveohjaus)

Perjantai:

Lauantai: Spinnipyörää 40min + tiivis olkapää-kädet bodailu

Sunnuntai: Salitreeni privaattivuorolla (jalat, selkä & rinta)

→ TOTAL: 3 lihasvoimapainotteista treeniä, 2 peruskestävyystreeniä + 1 palauttava harjoitus

Omien treenien vertailusta

Ennen kuin lähdet miettimään, että itsekin pitäisi pystyä samaan tai ainakin petraamaan nykypalettia, niin otetaan pieni reality check. Korostaisin tässä sellaista asiaa, että tosiaan yllä olevista treeneistä kolme vetoa on tehty jo ihan työn puolesta. Eikä muutenkaan ihan jokaisen kannata verrata itseään henkilöön, jolla a) treeni kuuluu työnkuvaan b) on kilpaurheillut nuoresta iästä asti c) on kisannut oman lajinsa ammattilaisliigassa vielä pari vuotta sitten ja d) ei muutenkaan ole sinä. Eikä munkaan jokainen viikko ole normaalisti todellakaan yhtä ”aktiivinen” treenien puolesta.

Enemmän ei ole enemmän, eikä varsinkaan hyvinvointia kannata lähteä liiemmin suorittamaan. Toisia motivoi jämptimmät tavoitteet ja toisille ne eivät sovi tippaakaan. Eli muista aina nämä, ennen kuin alat vertailemaan omaa saldoasi muiden toteutuksiin ja alat alentamaan omaa ihmisarvoasi oman kupolisi sisässä. Taustat, elämäntilanteet, resurssit ja henkilökohtaiset ajurit kun ovat jokaisella ihan omanlaisensa, ja vaikuttavat kokonaiskuvaan enemmän kuin itse tajuaakaan.

viikon treenipäiväkirja

Tämän viikon otan kyllä kevyemmin ihan elämän menoon heijastaen. Resurssit ja aikataulut kun eivät joka viikko ole aina vakioita, niin joustelen reteästi sen mukaan. Veikkaisin, että 2-3 kovempaa treeniä tälle viikolle voisi olla se oma kombo, ja enempää en edes yritä. Muutenkin kevyempi viikko voisi tehdä ihan hyvää, kun alla on fyysisesti melko kuormittavia viikkoja useampia. Ja kun hyvä kunto, treenaaminen ja hyvinvointi eivät ole pelkkää kovaa treeniä ja tykistystä. No way. Välillä on osattava ottaa iisimmin. Kokonaiskuva, pitkä juoksu ja oman vintin matkassa pitäminen ratkaisee. Kaiken. 😉

Vahvaa ja oman näköistä treeniviikkoa just sulle! 💪🏼

TSEKKAA MYÖS:
Miten saada vahvat jalat? Jalkatreeni kuntoon!

EDELLINEN JUTTUNI:
Bucket list kesälle 2020

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset

Kommentit (10)
  1. Haha! Nauratti tuo lopun lisäys omien treenien vertailusta. Nimittäin lukiessa juurikin ehdin ajatella, että hitsit, kun treenaan itse vähän ja korona-aikaan eivät kotitreenit ole oikein luistaneet vaan enemmän on tullut lenkkeiltyä ulkoilmassa…
    Hyvä muistutus siis ja huvitti, miten luit (varmasti tosi monen) ajatukset jo etukäteen 😀

    1. piiapajunen
      18.5.2020, 19:04

      Näin mä vähän ajattelinkin, että voisi käydä, jos tollaisen lätkäisisin pelkästään tollaisen ”leijuntalistan”. 😅 Ja kun itellä puolet noista treeneistä on tosiaan tullut ihan ”työn puolesta” tänä keväänä, ja itsellä taas melkein pakko muuten pitää itseä aktiivisena kun normiliike arjessa on supistunut tosi paljon, niin kroppa (ja pää) ei ihan jymähdä tän pallovatsan tuomien muutosten kohdalla 😅

      Ja hei. Onhan lenkkeilykin ulkoilmassa treeniä yhtälailla, ja vielä aika loistavaa sellaista, eli älä nyt nainen itseäsi suotta vähättele! 😎🙌🏼

  2. Kohtuuskalle
    18.5.2020, 23:05

    Olen harrastanut kilpauintia noin 13v tavoitteellisesti ja lopetin lajin 2018. 9 treeniä viikkoon painaminen oli liikaa monella tapaa. Kuitenkin olin iskostanut itseeni, että harjoituksien määrässä enemmän=parempi. Ja onhan sillä periaatteella uinnissa pitkälle pötkittykin, mutta ei loputtomiin. Nykyään valmennan nuoria uimareita. Ja katselen kauniita selkälihaksiani…

    Keväällä 2019 kävin prove pro valmennuksen. Lähinnä sellasella lällärilölleri asenteella, kun kuitenkin luokittelen itseni kova kuntoiseksi ja aika kokeneeksi urheilun saralla.
    Treeni kulki ja en kokenut mitään mullistavia ahaa hetkiä itse treeneissä ja liikkeiden kanssa, MUTTA… sain kyllä hylätä piru vie kaiken liittyen enemmän=parempi ajatteluun. Into, mieli ja keho pysyivät paljon paremmin hanskassa, kun treenimäärät olivat kohtuulliset ja pidin täysin lepoviikkoja. Uintiaikoina kun innon puute lopulta koitui lajin lopettamiseksi.

    Tiivistetysti: omat nuoret uimarini koitan valmentaa erityisesti tuon kohtuullisuuden kautta. Urheilun saralla liika pakottaminen ja 9krt treenit viikkoon syö kyllä harmittavan monelta nuorelta motivaation liian aikaisin. Kehityin prove valmennuksessa hurjan paljon fyysisesti ja niin kehittyi myös oma mindsettini, ja mikä parasta, nyt huimaa kehitystä ovat saaneet myös omat uimarini! Nyt olen se valmentaja, joka laski treenimääriä ja jokaisen treenin jälkeen kehotan nuoria menemään kotiin syömään vähintään 5 korvapuustia (omalta lapsuuden valmentajalta opittua, best!)
    Niin se oppi kiertää! Kohtuus on valttia!

    1. piiapajunen
      19.5.2020, 17:03

      Voi vitsit. KIITOS näin ihanasta palautteesta. Vau. Tää on jotain niin mahtavaa, että Prove-valmennuksesta on siirtynyt työkaluja ja ajatusmaailmaa myös eteenpäin nuorten urheilijoiden valmentamiseen. Tää on jo niin merkittävää palautetta itselle, että oon ihan sanaton, koska nimenomaan näitä asioita on ihan hurjan tärkeä työstää jo nuorella iällä kasvaville urheilijalupauksille.

      + PARASTA rentoa ja realistista ravintokasvatusta paljon kuluttavalle tunnolliselle nuorelle urheilijalle, ja muistan itsekin aina yläasteella valmentajan käskeneen joka treenin päätteeksi mennä syömään navan täyteen ruokaa ja katsomaan salkkareita. 😀 Huomaan tekeväni itse tätä samaa nyt valmentajana, ja huikkailen aina treenin perään, että nyt kotia syömään oikein kunnolla, haha! Väitän, että näillä on ollut iso merkitys myös terveen ruokasuhteen kehittymiseen ja ylläpysymiseen, vaikka myöhemmin laji vaihtuikin sellaiseen, jossa ravinnon seuraaminen ja ”kehon ulkoasu” oli isossa roolissa. Eikä henkistä damagea tässä juurikaan tällä saralla otettu, kun pohja on ollut alla niin ”terve”.

      Oon (mieheni kanssa) myös paljon pohtinut sitä jo oman viritteillä olevan jälkikasvun kannalta, että haluttaisiin (jos lapsi itse innostuu) kannustaa lasta urheilemaan, mutta monissa lajeissa harjoittelu menee jo niin nuorella iällä niin kuormittavaksi ja treenimäärät ihan todella hurjia. Että jäisi enemmän tilaa sille tasapainon opettelulle, joustavuudelle ja muulle elämälle. Oispa mun lapsella joskus sun kaltainen valmentaja, joka osaisi katsoa noin kokonaisvaltaisesti nuorta urheilijaa ja kannustaa tasapainoiselle polulle. Teet arvokasta työtä. <3

Kommentointi suljettu.