Parempi tukka putkella kuin irti päästä

Itselläni oli erittäin kaunis ja kunnianhimoinen ajatus, että juhannuksen mökkireissulta palatessani koettaisin hieman rauhoittaa menoa ja viettää kotosalla ainakin vähän useampi kuin kaksi yötä putkeen. Päin mäntyjä ja kuusenkäpyjä tämä näyttäisi jo lähtökohtaisesti menneen, sillä kolmet makeat yöunet omassa sängyssä saivat päätöksen suunnatessani auton nokan kohti kotihuudeja eli Jyväskylää. Ostoskanavaa lainatakseni, eikä siinä vielä kaikki, sillä pelin henki taitaa tähän näkövinkkeliin olla se, että rumba menee kaavalla Jyväskylä-Tampere-Nurmijärvi-Berliini-Nurmijärvi niin, että seuraava kotona Tampesterissa vietetty yö osuu aikaisintaan heinäkuun puolen välin paikkeille. Hemmetin hienosti meni tämä rauhoittuminen, vaikka itse sanonkin!
Tekisi mieli kovasti sanoa, että heinäkuun loppupuoliskon aikana en liiku kotoa meidän Tampellan Residenssistä yhtään mihinkään, mutta tiedän jo valmiiksi, että muuttujia saattaa osua matkan varrelle. Toisaalta en ole edes pahoillani tästä tukka putkella viilettämisestä, sillä meno on ollut antoisaa ja olen päässyt touhuamaan itselleni tärkeiden asioiden ja ihmisten parissa. Vaikka kotona en ole ollutkaan, niin koen, että olen päässyt joka välissä passelisti rauhoittumaan, hengittämään syvään ja miettimään syntejä syviä aina sopivassa suhteessa.


Urheilun kannalta ympäristöni on kaikesta suhaamisesta huolimatta ollut yllättävänkin suotuisa. Treenit ovat kulkeneet progressiivisesti monellakin eri osa-alueella huolimatta siitä olenko löytänyt itseni keskeltä korpea, etelän kuuman kosteilta aurinkorannoilta tai kaupungin hulinasta. Ennakointi, selkeä suunnitelma ja etenkin rento pelisilmä ovat olleet avainasemassa, ja selkeää edistymistä on tapahtunut mm. ominaisuuksissa, taitorepertuaarissa, kehonhuollossa sekä voimatasoissa ja siten oletettavasti lajinomaisessa fysiikassa. Täytyy myös todeta, että henkiselläkin puolella on havaittavissa kehittymistä ja positiivista kypsymistä, kun on toisaalta ollut aikaa ja mahdollisuuksia käsitellä matkan varrella eteen pamahtaneita kommervenkkejä ja haasteellisiakin tilanteita. Elämä on.
Ihminen ja urheilija on monitahoinen kokonaisuus. Koko paletin on oltava kunnossa myös elämän muilla eri osa-alueilla, jotta kilpaurheilussa saadaan tuloksia irti etenkin kauaskantoisesti ajatellen. Tämä kokonaisuus on ollut hieman murroksessa viimeisen vuoden aikana, joten syvällisempi pohdiskelu koskien esimerkiksi niinkin kevyitä aiheita kuin kuka minä olen ja mitä minä haluan ovat olleet enemmän kuin paikallaan. Ehkä tässä hieman naiivisti alan taas uskoa siihen, että kaikella on loppupeleissä tarkoituksensa, kun alan nähdä asioita jälkikäteen hieman laajemmasta näkökulmasta. Jokainen meistä on loppujen lopuksi itse vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan, joten ei auta muuta kuin toimia sen mukaisesti. Nokka pystyyn ja menoksi siis.
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Herkkukorneri – jäätelöt part 2
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Facebook: täältä