NE SYSIP*SKAT SEKÄ SITÄKIN TÄYDELLISEMMÄT PÄIVÄT

Olen itse lopettanut jo aikoja sitten vain juhlan ja viikonloppujen jahtaamisen. Koska elämä on suurimmaksi osaksi kuitenkin sitä arkea. Tavallista elämää ja arkista puurtamista. Aika kurjalta tuntuisi koko ajan vain elää sen voimalla, että vain tiettyinä päivinä ja ajankohtina elämä tuntuu vähän makoisammalta, ja kaikkien arkipäivien läpi pitäisi vain kahlata ja sinnitellä.

Jos multa kysytään, niin parasta elämässä on se tavallinen arki. Se joka on tässä ja nyt. Se mikä välillä ihan totta puuduttaa ja väsyttääkin, mutta tarjoaa silti sitä elämää kaikessa parhaudessaan. Koska siitä arjestahan ei eroon pääse, eikä pidäkään. Ja siksi sitä tavallista mutta sellaisenaan makoisaa arkea yritänkin omalla tapaa vaalia.

Ne sysip*skat päivät

Mutta tuleehan niitä sysisurkeitakin päiviä. Jolloin kaikki on p*skaa paitsi kusi. Tässä ajattelumallissa on kuitenkin tapahtunut itselläni iso muutos. Mä en nykyään enää näe niitä heikompia, saamattomampia, epäonnisempia tai kurjempia päiviä niinkään totaalisen epäonnistuneina. Olishan se kivaa, että olisi kivaa, ja että luistaisi kuin öljytty käki. Muttei pelkkä kiva ei vie ikinä mihinkään. Olen nimittäin huomannut, että ne todella anuksesta olevat päivät ovat yllättävän tärkeitä, koska ne loppujen lopuksi usein liittyvät tunteiden kohtaamiseen, purkautumiseen ja/tai käsittelyyn. 

Se, että on päätynyt kiukkuamaan puolisolleen turhautuneena puoliturhista asioista, on antanut mahdollisuuden pohtia sitä, miksi oikeasti tilanteessa edes triggeröityy tai mikä oikeasti on mega-nega-purkauksen takana (taustalla harvoin on pohjimmiltaan ne pöydälle jääneet leivänmurut). Se, että on päätynyt vollaamaan sydän syrjällään tuntojaan ulos, on antanut mahdollisuuden käsitellä sisälleen pakkautuneita tunteita ja ajatuksia. Se, ettei ole saanut päivän aikana mitään kehittävää aikaiseksi, on tarjonnut mahdollisuuden sille, että on voinut oppia siedättämään itseään sille, ettei aina tarvitse suorittaa ja määrittää itseään aikaansaamisiensa kautta.

Ah. Parasta! Paskan päivät nimenomaan tarjoavat mahdollisuuksia oppia tunnistamaan ja työstämään niitä ikäviä tunteita ja omia toimintamalleja. Koska jos joka kerta päätyy tilanteeseen, jossa puoliso saa kuulla kunniansa mitä ihmeellisemmistä asioista tai löytää itsensä kirjoittelemasta netin syövereistä anonyyminä pelkäksi pään aukomiseksi tarkoitettua ”palautetta”, niin eipä siinä hirveästi asiat omassa elämässä etene.

Etten itse nyt kuulostaisi täysin hattaroita ulostavalta yksisarviselta joka vetää positiivisuuskorttia hanurista tilanteessa kuin tilanteessa, niin kyllä. Ottaa ne huonot päivät koville itselläkin ja kuppi menee toisinaan nurin, jolloin sitä päätyy hyvin usein toivomaan seuraavasta päivästä vähän iisimpää tiukemman kohdalle osuessa. Mutta pointtina oli se, että sitä kuraakin tarvitaan, ja sekin voi hyvin usein viedä eteenpäin, jos on itse valmis hieman työstämään oman vinttinsä syövereitä. Tai vaihtoehtoisesti käymään läpi parisuhdemyllyyn äitynyttä leivänmuruepisodia pienen aikalisän jälkeen oikeasti kommunikoiden. 😉

Täydellisyys lepää pienissä ja olennaisissa asioissa

Täydelliset päivät ovat itselläni usein sellaisia, joita ei ole etukäteen sen enempää suunniteltu. Sellaisia, joita ei ole entuudestaan ladattu täyteen odotuksia. Koska odotukset usein antavat liikaa tilaa sille, että lopulta vain petytään, kun korkealle asetetut odotukset eivät täyttyneetkään. Vaikka muuten olisikin ollut melkoisen mukiinmenevää meininkiä.

Täydelliset päivät ovat mulle usein niitä ihan tavallisia arkipäiviä, jolloin voi päivän päätteeksi todeta, että tsiisus olipa muuten tavallisuudessaan tosi kiva päivä. On saanut hymyillä, repeillä lähipiirin huonoille vitseille, maistella ehkä hyvää ruokaa tai riipaista osuvan tuntuisen treenin. Sellainen, jota ei välttämättä määritä se, mitä olet saanut päivän aikana aikaiseksi, vaan miten helmeltä ihan tuiki tavalliset asiat ovat tuntuneet.

Varsinkin tavallisuus on alkanut viehättämään itseäni vieläkin enemmän viime aikojen pyörityksen takia. Viimeisimpänä tämä koronakevät sekoitti tavallisuutta ja veti säppiin paljon niitä tavallisen elämän voimavaroja ja ihmiskontakteja. Juuri kun oli päässyt hieman edes palautumaan viime vuoden pyörityksestä. Josta myös se tavallisuus oli kaukana.

Päiviin ladatut odotukset

Tässä aikuisiällä petyin useampaan jouluun. Petyin siksi, koska odotin jouluilta jotain sellaista taianomaista ja maagista lapsuuden joulua, jota vielä pienellä ajan patinoimalla romantisoinnilla höystin entistä hehkuvammaksi. Oli hirveästi suunnitelmia ja odotuksia, jotka lopulta isoin joukoin eivät sitten toteutuneet. Ainakaan sellaisina, kuin ne omissa mielikuvissa esiintyivät. Lopulta tajusin lopettaa ne odotukset joululta. Ja kaikilta muiltakin juhlapyhiltä.

Kappas vain, kaikista tuli astetta ihanampia. Osasin nauttia niistä hetkistä yhä enemmän, kun en odottanut niiltä juuri mitään sen kummoisempaa, jolloin ne jaksoivat yllättää. Ihan sillä, että siitä tavallisuudesta löytyi siinäkin se hienous. Aikaa itselleen. Aikaa läheisille. Ilman yhdessäoloon ladattuja odotuksia.

sysipaska päivä

Nude turtle neck-paita: *TÄÄLTÄ
Trikoot: Reebok Lux 2.0 Maternity Thights

Arki on parasta. Tavallisuus on parasta. Epätäydellisyys on täydellistä. Tätä ei kuitenkaan koskaan pääse tavoittamaan, jos on aina jahtaamassa jotain vieläkin hienompaa ja huimempaa. Onnellisuus ei löydy aina sitä tavoittelemalla ja jahtaamalla vaan hyvin usein ihan siitä, että uskaltaa sitä jahtaamatta.

Kurapäiviä tulee myös aina. Niissäkin voi piillä kuitenkin oma hienoutensa, kun sen oikein oivaltaa (yleensä perästä päin). Ja sekin on ihan okei, ettei kaikki aina tunnu niin hyvältä, eikä joka asiasta löydä sitä parhainta puolta. Kaikesta ei tarvitse olla koko aikaa kiitollinen, sillä senkin etsiminen jatkuvalla syötöllä on lopulta todella kuluttavaa ja peittää alleen myös sen kyvyn ottaa vastaan niitä ikäviä tunteita. Joskushan se kura on vain kuraa. Ja tämän jälkeen ne vähänkään paremmat päivät maistuvat vieläkin makoisammalta.

Tavallisen täydellisiä ja epätäydellisiä päivä kesän alkuun!

TSEKKAA MYÖS:
Isoimmat oivallukset, jotka ovat helpottaneet elämääni

EDELLINEN JUTTUNI:
Parhaat Netflix-sarjat – 17 x Mun all time lempparit

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset

Kommentit (0)