SUURI RUOKAHALUISEN NAISEN ONGELMAT

Ruoka on kuulkaas hyvää, ja sitä syön mielellään aika runsaasti. Olen tässä viime aikoina herännyt pohtimaan omaa suurta ruokahaluani ja vatsani vetoisuutta. Itsehän olen melkoisen kaikkiruokainen, eikä näin suoranaisesti tule mieleen yhtäkään asiaa, joka ei maun puolesta itselleni maistuisi. Aterioilla tavallinen “peruskaura” maistuu paremmin kuin hyvin, ja toisinaan annoskokojani katsellessa tuppaa heikompien vatsalaukkua huimaamaan. Tähän postaukseen iskin koostetusti oman elämäni haasteita suuresta ruokahalusta johtuen, heh. 😉

SUURI RUOKAHALUISEN NAISEN ONGELMAT

Normaalit astiat eivät vain riitä. Puuroa varten oli pakko hankkia Arabian tarjoilukulho ja Iittalan iso tarjoiluvati toimii usein itselläni salaattipohjaisten aterioiden lautasena, kun muihin ei vain yksinkertaisesti mahdu. Ongelmiahan usein syntyy siinä vaiheessa, kun ruokailen jossain muualla kuin kotona… heh.
Isokin paistinpannu menee aivan piripintaan yhdestä kerta-annoksesta. Taitaa mennä wokkipannu ostoslistalle.
Uunin pellille ei mahdu myöskään kuin yksi kerta-annos, jos haluaa perunaa tai muita juureksia sisältäviä ruokia valmistaa. Et siis pysty valmistamaan kovinkaan monia ruokia isoja satseja kerralla, vaikka halu olisi kova. Keittiöremppaa ja kiertoilmauunia odotellessa, niin saisi parikin peltiä kerralla kypsymään.
Omalle “taloudelle” kokkaaminen on myös melko haastavaa, sillä monissakin ruuissa koko annos hujahtaisi itselle. Onneksi vielä ei tarvitse laittaa ruokaa perheelle, koska äiskä söisi koko perheen ruuat, ja muut olisivat sitten varmaan nälässä, hah!
Kohtaan usein ihmettelyä ja toisinaan jopa huutonaurua omista ruokasatseista. Itse toki otan nämä ihan positiivisesti vastaan, eli eipä suuremmin ärsytä tai hetkauta. 😀
Ulkona syömisestä jää oikeasti melkein joka kerta nälkä. Siksi se tuntuu aika turhalta, vaikka sitäkin olisi kiva harrastella enemmän. Esimerkiksi eihän nyt yhdestä uuniperunasta täyty vatsa edes lisukkeiden kera. Niitähän pitäisi huitaista nassuun ihan minimissään viisi, ja sekään tuskin riittäisi.

Aiemmin mainittujen uunipeltien ja paistinpannujen lisäksi pata-astiat tuntuvat myös aivan liian pieniltä. Olen tässä jo hetken yrittänyt tsekkailla sopivaa pataa, johon mahtuisi enemmän kuin kaksi annosta, ja miehellekin joskus riittäisi…
Erilaisia reseptejä tutkaillessa joudut joka kerta kurtistamaan kulmiasi, sillä tsekkaillessasi ainesosien määrää huomaat annoksen olevan juuri sinun yksi ateriasia, vaikka resepti olisi tarkoitettu 4-6 hengelle.
Myös neljän hengen pakasteperunamuusipakkauksen naamaan yksin huitaisessasi et ole edes ähkynä, vaikka rinnalla tuhoutuu myös pihvi sekä kasviksia.
“Ei ole nälkä” tai “ei maistu” ovat melko vieraita kokemuksia.
Joudut aktiivisesti hillitsemään itseäsi porukassa yhdessä syödessäsi, koska A) hotkaisisit itse annoksen parissa minuutissa ja B) söisit muihin nähden liiankin helposti moninkertaisen annoksen ja C) söisit kaikkien muiden ruuat. 😀

Tällaista tämä minun elämäni suuren ruokahaluni kanssa, hah! Onko muilla olemassa vastaavanlaisia haasteita sapuskahommien kanssa? Löytyykö muita hevosen ruokahalun omaavia sielunkumppaneita? 😀

Maukasta alkuviikkoa! 😉

Vilkaise myös: Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!
& Vaihtelua kanalle ja riisille? 3 x palautuspannu

Edellinen juttuni: Eikö kinostele? Ottiko motivaatio ritolat?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen