KUINKA SOME HALLITSEE SALAA SUN ELÄMÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Välillä rehellisesti kaipaan sitä aikaa, kun puhelimella ainoastaan soiteltiin ja tekstailtiin, ja kuvia näpsittiin ihan erillisillä kameroilla ja niitäkin lähinnä sukujuhlien kohdalla tai syntymäpäivinä. Kenenkään elämää saati kuulumisia ei pystynyt seuraamaan mistään, vaan kuulumiset vaihdeltiin soittelemalla tai kasvokkain keskustelemalla. Kädessämme ei pyörinyt kaiken aikaa huomiota varastavaa kapulaa, ja elämä oli enemmän tässä ja nyt. Ei sosiaalisessa mediassa ja tykkäyksissä. Eihän kukaan nyt voi tosissaan väittää, että elämä olisi samanlaista kuin vielä vuosituhannen vaihteessa, eikä suunta välttämättä tuo pelkkää hyvää.

Tämähän saattaa kuulostaa melko ristiriitaiselta henkilön suusta, joka tekee sosiaalista mediaa ja blogia työkseen. Toisaalta oma toimenkuvani on tässä viime aikoina alkanut siirtymään vähän tämänkin ulkopuolelle, mutta se on edelleen vahvana osana tekemistäni. Tykkään kuitenkin pohtia aina asioiden useita puolia, ja toisaalta mitä syvemmin olen sosiaaliseen mediaan uppoutunut mukaan, niin ehkä sitä välillä tuleekin katseltua vähän eri kanteilta.
Vaatimusten palapeli
Somestahan ei ole helppo kieltäytyä tai pysyä sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Varsinkin nuoremmalla sukupolvella somesta poissa pysymällä voi helposti jäädä ulkopuoliseksi. Somessa ollaan yhteydessä, haetaan yhteenkuuluvuutta ja pysytään ympäristön sekä maailman menossa mukana. Moni nuori sekä aikuinenkin huomaamattaan ja alitajuisesti muovaa itseään sellaiseen muottiin, jota somessa meidän odotetaan olevan.

Kyllähän se silti helposti vääristää omaa maailmankuvaa, kun silmille pamahtaa ämpärikaupalla päivittäin ja vuodesta toiseen vain tietynlaista kuvaa. Täydellisyyttä täydellisyyden perään. Kaikessa ja jokaisessa asiassa. Lopulta tästä palapelistä tulee aikamoinen, kun yhdistää omaan somevirtaan valuvan kaiken materiaalin upeaksi mosaiikkiteokseksi. Näkyy täydellisiä vartaloita, upeita koteja, onnellisuutta hehkuvia parisuhdekuvia, mielettömiä matkailukokemuksia, työelämän menestyjiä, silmiä hiveleviä asuvalintoja, viimeisteltyjä hiuksia ja meikkejä sekä naurua pursuavia kuvia kaverilaumoista.

Näiden pohjalta aletaan jahtamaan helposti itselle aivan vääriä asioita. Tunnetaan huonommuutta siitä, kun ei pystytä ihan jokaiseen. Tehdään valintoja sen mukaan, mitä omassa ympäristössä silmille koko ajan syötetään somesta käsin. Välillä huomaan itsekin sortuvani somen kautta itseni vertailuun muihin. Vaikka itse tiedän erittäin hyvin, että somessa näkyy vain pieni osa totuudesta ja usein todella valikoidusti, niin välillä silti mietityttää, että miksen itse pysty samaan kuin moni muu. Miksen ole saavuttanut samaa tai miksi oma elämä on niin kaukana silmille osuvista ilmentymistä. Ja tällöin vedän itseäni avarilla poskeen, ja käsken laittamaan valoja päälle.

Some hallitsee meitä jo lähes huomaamatta
Olen oikeasti järkyttynyt huomatessani tavallisten ihmisten oikeasti miettivän, että mikä kuva sopisi parhaiten heidän IG-feediinsä. On haluttu muuten luopua ripsenpidennyksistä, mutta kun niiden kanssa tulee parempia selfieitä. Ostettu kerran käytettäviä uimaleluja siksi, että niistä saisi kivemman allaskuvan ulkomailta. On poistettu kuvia sen takia, että niissä oli liian vähän tykkäyksiä. On tehty salaisia IG-tilejä, joihin ensin testiksi postataan oma kuva, ja katsotaan sitten, miltä se näyttää omassa feedissä. Valittu vaatteet sen mukaan, että saataisiin hyvä kuva tänään someen. Pusketaan ihania maanantaihehkutuksia someen, vaikka todellisuudessa väsyttää ja hommat tökkivät melkoisen lujaa. Harmiteltu, kun oma somefeedi ei ole kovin yhtenäinen tai esteettinen. Onko tämä oikeasti nykyään ihan normaalia?

Ja tätä halutaan tuijottaa muiden tuottamana jopa monta tuntia päivästä. Heti herätessä. Päivän mittaan tasaisesti vilkuillen. Viimeisenä nukkumaan mennessä. Järkytyin hieman siitäkin, kun eräs lähipiiristäni totesi, ettei ollut neljään tuntiin päässyt tsekkaamaan somea, ja siksi tarvitsi nyt päästä vähän näpräämään puhelintaan. Miten nykyään ei osata olla neljää tuntia ilman puhelinta tai somea? Mitä mullistavaa siellä sillä välin on koskaan tapahtunut?
Tavoiteltavissa 24/7?
Joskus olen itse kuullut lähipiiriltä kuittaulua siitä, että multa saa toisinaan odotella vastausta ja pitkään. Se, mikä onkin musta nykyajassa hassua on, että kaikkien kuuluisi olla tavoiteltavissa kaiken aikaa. En oikeasti ymmärrä, miten osa ihmisistä pystyy tähän. Vastaamaan viesteihin samalla sekunnilla ja olla heti kärppänä jokaisessa ryhmäkeskustelussa. Tiedän, että osa ihmisistä jopa nukkuessaan ovat valmiita tsekkailemaan viestejään ja vastailemaan keskellä yötä piippauksiin herätessää viesteihin. Itse en henkilökohtaisesti halua olla aina tavoiteltavissa, ja koen sen jollain tasolla todella uuvuttavaksi. Vaikka meillä on tähän mahdollisuus, niin miksi sen tarvitsee olla nykyään automaattinen standardi?

Karvamatto: TÄÄLTÄ*
Kuviolliset tyynynpäälliset: TÄÄLTÄ*

Ja onhan sillä somella myös niitä hyviä puolia. Mikään asia ei ole mustavalkoista, ja harva asia sellaisenaan on täyttä kuraa tai hattaraa vaan yhdistelmä näiden molempien ääripäiden eri välimaastoja. Sosiaalinen media voi olla aivan mahtava väline moneen hyvään, jos sen oikein oivaltaa ja sitä oikein hyödyntää. Ainut, mikä itseäni vähän tässä huolestuttaa on, että kuinka paljon se oikeasti on alkanut meitä hallitsemaan ja meihin vaikuttamaan. Ja varsinkin tiedostamatta.

Aidosti sosiaalista ja realistista alkuviikkoa!

TSEKKAA MYÖS:
En pysty valmentamaan kaikkia somessa
EDELLINEN JUTTUNI:
Helpot jouluruuat & jälkkärit pienellä twistillä

♥  MUUALLA  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram