ÄLÄ HERRANISÄ SANO ÄÄNEEN, MITÄ AJATTELET!

”Tajuatko, että kuulostat todella ristiriitaiselta ja tyhmältä?”

”Kuulostipa ajatuksesi typerältä, hah!”

”Nuo eri sanomasi ei nyt vain sovi samaan yhtälöön.”

”Eihän noin saisi ajatella!”

Tämä on ilmiö, joka ihmetyttää ihan älyttömästi omaa vinttiäni ja vääntää kasvoni väkisin hämmentyneeseen ilmeeseen. Miksi ihmeessä ihmisen kuuluisi olla täysin mustavalkoinen ja ehdoton? Miksei ihmisellä saisi olla laaja-alaista näkökulmaa asioihin ja sisältää niitä kuuluisia poikkeuksia ”säännöissään”? Miksi ihminen ei saisi tuntea?

Otetaanpa pohdintaan tämä kuuluisa ”ristiriitaisuus”. Mikä siitä tekee niin julmetun väärän? Ei ristiriitaisuus läheskään aina tarkoita sitä, että olisi hukassa tai sekaisin. Emmehän me voi vaikuttaa siihen, mitä ajatuksia päähämme tupsahtaa tai mihin oma mieltymyksemme aina osuu. Ketä myös ihan oikeasti koskettaa, jos toisen ihmisen päässä on ristiriitaisia mielipiteitä esimerkiksi omaa itseään tai elämäänsä koskien?

Mikäli haluat olla itsenäinen, ei se tarkoita, ettei apua ja tukea saisi sekä kannattaisi toisinaan pyytää. Jos suorastaan rakastat jotain bändiä, niin se on ihan sallittua, että yksi heidän biiseistään on niin ärsyttävä, että skippaat sen joka kerta. Mikäli rakastat työtäsi, se ei silti tarkoita, ettetkö saisi pohtia myös muita uravaihtoehtoja. Mikäli haluat omassa hiljaisuudessasi kokeilla noudattaa vegaanista ruokavaliota, se ei tarkota sitä, että sinun olisi pakko automaattisesti hylätä myös villapaidat tai nahkarukkaset.

Vain me itse voimme päättää, miten haluamme elää, ja meillä saa olla eri tapoja toteuttaa ulospäin samankaltaiselta vaikuttavia asioita, toimintoja, suuntauksia tai ideologioita. Kukaan ei voi elää elämäämme toisten puolesta. Ja kysyn vielä kerran. Miksi ristiriitaisuus on niin paheksuttava asia? Miten mustavalkoisuus on sitten niin paljon parempi?

Tämä ehkä oikeasti näkyy meidän ihmisten elämänmenossa monellakin tavalla. Mennään satanen lasissa ja pedaali pohjassa, ja hämmennytään omista ristiriitaisista ajatuksista niin lujaa, että ne sullotaan sinne aivokopan syvimpään onkaloon. Emme me pysty vaikuttamaan omiin ajatuksiimme, ja se tässä nyky-yhteiskunnassa edelleen suuresti ihmetyttää, miksi ääneen sanotuista omakohtaisista tuntemuksista tuomitaan heti alimpaan helvettiin. Eihän niille ajatuksille voi mitään, ja ei niiden ääneen sanominen tee niistä sen enempää totta käytännön toiminnassa. Se on tietty aivan eri, miten niiden ajatusten (julki lauottujen tai omaan kupoliin kätkettyjen) pohjalta toimitaan.

On musta julmaa ja epäinhimillistä tuomita väsynyt äiti, joka toteaa pienen vauvan kanssa pärjäämisen tuntuvan helvetilliseltä. Eihän se poista sitä rakkautta lastaan kohtaan tai tee siitä paskaa äitiä lapselleen. On musta julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen, joka uskaltaa häpeissään ja varovasti ääneen tunnustaa olevansa salaa tyytyväinen ystävänsä epäonnistumisesta. Ei se poista sitä faktaa, että hän voi välittää ystävästään aivan suuresti, tai etteikö haluaisi ennemmin tuntea ylpeyttä ja onnea ystävän onnistumisen puolesta.

Ihminen voi olla elämänsä ja toimiensa herra, mutta ajatusten virralle ei kukaan mahda 100% mitään. Eikä tätä virtaa ja siihen suhtautumista ainakaan yhtään helpota, että ne tuomitaan saman tien, jos niistä uskaltaa ääneen puhua. Ajatusten ja tunteiden ääneen sanomisen sijaan huomattavasti pahempaa mielestäni on vain sulloa ne ajatukset visusti piiloon tai jopa pahempaa. Tuomita muut ihmiset heidän ajatustensa pohjalta. Olen monesti hämmentynyt tästä tuominnan tasosta sanoessani jotain ääneen tai kirjoittanut niitä julki, sekä nähnyt tämän monen muun kohdalla sivusta katsottuna. Ja nimenomaan vielä silloin, kun niillä ei ole ketään satutettu.

Jos jollekin tulee vielä yllätyksenä, niin minä olen täynnä ristiriitaisuuksia. Ne täydentävät toisiaan ja tekevät minusta minut. Minussa on monia kerroksia ja monia eri ulottuvuuksia. En todellakaan koe olevani litteä tai lattea enkä mustavalkoinen, joten turha sitä on kenenkään muun minulta odottaa. Minä olen minä. Tällaisena kuin olen. Jos nämä eivät sovi sinun yhtälöösi, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että nämä sopivat omaani, ja vain minä voin ymmärtää itseäni parhaiten. Aivan kuten sinäkin itseäsi ja omia koukeroitasi.

Moniulotteista ja avarakatseista loppuviikkoa joka nuppiin! <3

LUE MYÖS:
Kun bloggaaja on täysi kusipää
& Ruokakorneri – Omat safkalempparit Lidlistä!

EDELLINEN JUTTUNI:
Miehen ja naisen erot meillä kotona

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram