SAAKO NAINEN ENÄÄ KOKATA MIEHELLEEN?

On vuosi 2017. Tasa-arvo on kovassa huudossa, ja perinteiset sukupuoliroolit ovat todellakin out. Pohditaan ihan tosissaan sitä, että saako moderni nainen kokata miehelleen. Ja jos nämä naisrukat niin tekevät, niin miksi? Eivätkö miehet pärjää ilman naista keittiössä? Sain miehelleni kokkaamisesta ihmettelevää kommenttia, ja vaikka tämä kyseinen kommentti oli ihan aikuisten oikeasti tosi leppoisalla fiiliksellä kirjoitettu (no hard feelings) ja hyvällä tavalla uteliaan pohtiva, mutta herätti kyllä ajatuksia. Se herätti ajatuksia lähinnä sen takia, että olen törmännyt viime aikoina useammallakin suunnalla pohdintaan tästä samaisesta aiheesta. Saako nainen kokata miehelleen? Saako vaimo tehdä tälle eväät töihin tai laittaa puolisolleen aamupalaa?
Minua ei hävetä tippaakaan myöntää, että useinakin varhaisina aamuina laitan miehelleni aamupalan ennen tämän karkaamista ansioon ja kaadan keittämäni kahvin tälle höyryävänä valmiiksi kuppiin. Asettelen aamiaisen kahveineen valmiiksi ruokailuryhmämme ääneen, ja tarjoan kylkeen vielä sanomalehden puolikasta. Eikä tässä todellakaan vielä kaikki, sillä kaiken kukkuraksi teen toisinaan valmiiksi miehelle eväät töihin tai reissuun. Siis mitä?! Voi minua naisparkaa!
Miksi ihan oikeasti teen näin? Miksi passaan miestäni? Koska piru vie, musta ruuan laittaminen on aivan ihanaa! Mies ei sitä koskaan pyydä (mun puolesta saisi vaikka pyytääkin) eikä edes vihjaile, mutta saan kyllä aina iloisen naaman ja lämmöllä maustetun kiitoksen takaisin. Tiedän, että tästä tulee toiselle hyvä mieli, auttaa tätä kiireisen arjen keskellä ja että tämä arvostaa huolehtimistani sekä vaivannäköäni häntä kohtaan.
En tietänkään ala miestä passaamaan aamuina, jolloin itse en käynnistyisi edes adrenaliinipistoksella ja Nukkumatti on vedellyt unihiekan sijaan vahingossa sementtiä silmäluomiini. En todellakaan väsäile eväitä töihin, jos minua ei kiinnostele sitten tippakaan. Meidän parisuhteessa kumpikin osaa huolehtia itsestään, eikä suhteessamme ole itsestäänselvyyksiä. Paitsi tietenkin se, että toista tuetaan ja toisesta välitetään.

Ja eihän se nyt niin mene, että nainen kokkaa ja mitään ei tule takaisin. Ihan yhtä lailla minäkin saan vielä kymmenen yhdessä kuljetun vuoden jälkeen usein iltaisin sohvalla jalkahierontaa (mies 6/5), ja mulle tarjoillaan sohvan ääreen limsalasit Netflix-session ääreen (voi jehna <3). Monesti jääkaapissa odottaa yllätyksenä ihan minua varten ostettuja herkkuja ja ruokia, joista mies ei aina edes itse pidä. Meillä myös mies petaa 99% aamuista sängyn. Näin se hoituu. Puolin ja toisin. Pieniä arkisia juttuja, mutta niistä muodostuu se kokonaiskuva myös parisuhteessa. Ei siinä anneta ja oteta, vaan eletään ja toimitaan yksikkönä. Näin ainakin meidän tapauksessa.
Parisuhde ei ole koskaan yksipuolista, ja tapoja tukea toista sekä välittää toisesta on monia. Minulla se nyt sattuu olemaan ruuanlaitto, joka nyt puolestaan sattuu olemaan joidenkin mielestä se edelleen 2000-luvulla naisia alistava rooli. Minkäs minä sille teen, että tykkään hitto vie itsekin ruuasta, ja tykkään tarjota sitä muillekin sillä kuuluisalla rakkaudella maustettuna.
Minulle keittiössä huseeraaminen on mielekästä ja rentouttavaa ajanvietettä. Muutenkin koen kokkaamisen ja aamupalan laittamisen puolisolleni arjen pieniksi muistamisiksi sekä tärkeäksi huomioimiseksi vauhdin ja kiireen keskellä. Se on minulle luontainen tapa näyttää, että välitän. Pyyteetöntä korvaamista kaikesta siitä, mitä minä saan vastavuoroisesti häneltä. Kaikkien parisuhteiden ei tarvitse olla samanlaisia, ja meillä homma toimii näin.

En tiedä missä vaiheessa ollaan menty tietyissä aatteissa ja ideologioissa niin pitkälle, että tällaisia edes tarvitsee pohtia. Eivätkö nämä aatteet ja ajatusmaailmat ammu itseään siinä vaiheessa jo omiin nilkkoihin, kun asioista lähdetään väkisin tekemään liian vaikeita. Jos ketään ei alisteta tai pakoteta, ja parisuhde toimii, niin kyllä minä miestäni saan keittiössä huhkia ilman ihmettelemistä sekä sukupuolirooli- tai tasa-arvokortin esiin nostamista.
EDIT: En kritisoi yhtäkään tiettyä aatetta, vaan sitä, jos missä tahansa asioissa (oli kyse sitten niistä aatteista tai vaikka ruokavaliosta ja treenaamisesta) mennään äärimmäisyyksiin tai lähdetään arvostelemaan toisen tapaa elää itselleen normaalia ja tasapainoista elämää, joka ei satuta ketään.

Vireää viikon puoltaväliä tasa-arvoisesti joka säädylle!

Kurkkaa myös:
Mitä tapahtuu, kun mies on poissa kotoa?
& 10 vuotta yhdessä

Edellinen juttuni:
Random asiat, jotka mielessä just nyt

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen