OVATKO PIENET RINNAT NAISELLA PUUTE?
Tissit. Hinkit. Dösät. Daisarit.
Munkit. Melonit. Ryntäät. Buubsit.
Pamelat. Kannut ja lollot.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ovatko pienet rinnat naisella puute? Missä menee pienten ja isojen rintojen raja, millaiset sitten ovat sopivat rinnat?
En ole koskaan omistanut isoja rintoja. Toki onhan osalla pienempiäkin, mutta toisaalta aika monilla on sitä rintavarustusta huomattavasti enemmänkin. Tuskin näitä kukaan kuitenkaan muhkeiksi munkeiksi ole keksinyt kutsua, hah! En kuitenkaan henkilökohtaisesti koe, että omat rintani olisivat mitenkään puutteelliset. Pidän itsestäni juuri tällaisena, ja mielestäni omat pienet rintani sopivat vartalooni täydellisesti. Ne ovat osa minua, ja tismalleen minun näköiseni.
Kyllähän näistäkin joku vatipää keksii välillä huudella IG:ssä, että hyi hitto mikä muija. Lihakset kuin miehellä, eikä tissejä näy. Way to go. Keksikääpä jotain uutta. Olen itse sen verran sinut oman etupuskurini kokoskaalan kanssa, etteipä tämä tunnu ihan totta missään. Voin suhtautua rintoihini myös ihan huumorilla, koska ne ovat ominaisuus itsessäni siinä missä lyhyt varteni, oikukkaat hiukseni tai pieni kengänkokoni.
Ehkä joskus nuorempana olisin toivonut, että tissigeenejä jaettaessa olisin ollut hieman edempänä jonossa. Nykyään olen täysin eri mieltä. Rakastan omaa rintavarustustani näin, vaikka ihan rehellisesti sanottuna elämä ja urheilu on tainnut näyttää niillekin jo parhaat vuotensa. Vaikka minimunkkini ovat olleet tuettuina urheiluliivien alla, niin eihän tuo jatkuva tärähtely sekä varsinkaan toistuva “jojo-dieettaaminen” kisalavoille ole olleet kaikein helpoin nakki selvitä “kolhuitta”, vaikkei nyt mitään kovin rajua kolaria näissä ole tapahtunut. Pienet tissit tuntuvat kestävän elämää kohtuu hyvin.
Ja jos arkikuteissa kekkuloidessa voidaan vielä puhua kohdallani ihan rinnoista, niin homma on usein hieman eri, sillä aikaa tulee vietettyä sattuneesta syystä melkoisen runsaasti urheilukamineissa. Litistävillä urkkatopeilla saa kyllä sitten sanoa heipat viimeisillekin kaarille. Joskus on tullut ostettua parit selkeästi topatummat treenikuteet, mutta nämä jäivät melko vähälle käytölle. Jaa miksi? En tuntenut niissä itseäni kotoisaksi. Oma peilikuva ei näyttänyt itseltäni, ja varsinkaan treenivermeissä olin tottunut tyytyväisenä katsomaan itseäni vielä voimakkaammin lysyyn pakatulla etupuskurilla. Silloin näytän itseltäni.
Yhdessä asiassa rintavarustuksen koon puute pistää välillä kapuloita rattaisiin. Perskules se bikinien yläosien löytäminen. Olkaimettomat (joita haluaisin suosia, koska vihaan rusketusrajoja) imaisevat etumuksen yleensä ihmeelliseksi merimakkaramalliksi, joka ei nyt ole ehkä kovinkaan hot eikä fäijjön. Luojan kiitos H&M:n muotoon prässätyt kolmiobiksujen yläosat toimivat ainakin omaan rintavarustukseen, ja pari muutakin satunnaista osuvaa löytöä ovat pelastaneet tähän astiset kesäni, hah!
Ja mitä siihen miesrintamaan tulee, niin ainakaan oman empiirisen tutkimukseni pohjalta kukaan tuntemani nainen ei ole jäänyt ilman vientiä. Tai jos on, niin syy on ollut jossain ihan muussa kuin kuppikoossa, hah. Ja hei. Minäkin pääsin alkuvuodesta naimisiin, ja olen ollut tässä parisuhteessa jo 17-vuotiaasta asti, joten ei jäänyt minullakaan rintavarustuksesta kiinni. Ja ihan totta. Ei rinnat ole ainut ominaisuus, jota parisuhteessa naiselta halutaan, eikä välttämättä kaikki niiden perään edes ole.
Täydellisyys on katsojan silmissä. Osa tykkää enemmän ja osa vähemmän pyöreästä. Vaikka pidän omista rinnoistani näin pienemmässä muodossa, niin silti mielestäni monenlaiset rintavarustukset voivat olla kantajallaan kauniit. Emme me muutenkaan ole missään määrin samasta muotista tehty ulkoisten ominaisuuksiemme osalta, ja jatkan tämän vanhan, kuluneen ja hävyttömän kliseisen jauhannan toitottamista. Olennaisinta on, että itse kannat itsesi ryhdikkäästi ja itsevarmasti. Se meinaan huokuu, ja toinen oikeasti osuva pointti on se, että pukeudu vaatteisiin (ja rintaliiveihin), jotka toimivat juuri sinun vartalomallillesi.
Pienet rinnat naisella eivät ole puute, eikä vähennä naisellisuutta isommalla povella varustettujen naisten rinnalla. Onhan niitä pienempiä ja isompia neniä, huulia, niveliä, kengänkokoja ja kämmeniä. Miksi siis rasva- ja rintakudos yhdessä paikkaa tekisi jostain paremman tai huonomman yksilön saati puutteellisen tai täydellisen?
Kesää rintoihin joka kuppiin!
VILKAISE MYÖS:
Pienet rinnat ja miehekkäät lihakset
& Tarvitseeko naisen treenata tissejä?
EDELLINEN JUTTUNI:
2 x Parhaat farkkushortsit tällä hetkellä
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Itse “kärsin” liian isoista rinnoista, ja toiveena saada pienemmät. Tässä keräilen rahaa pienennysleikkaukseen. Oman empiirisen tutkimuksen mukaan miehet tykkää enemmänkin pienemmistä kuin isoista tisseistä.
Kuitenkin ihan se tärkein asia minulle on silti, että nää mun tissit on kuitenkin terveet.
Tutkikaa naiset rintanne joka kuukausi!
Samaa mieltä rintasyövän kokeneena; Just a reminder that mammogramming your boobs is more important than instagramming them.
Ja sitten vielä lisäyksenä että vaikka toinen tissini on rakennettu leveästä selkälihaksestani & silikonista ja nänni tehty jälkeenpäin ja pigmentoitu (täysin eri väriseksi kun toinen 😀 koska “se vaalenee ajan kanssa” (ei vaalentunut :D)) niin ei sekään ole miesten mieliä järkyttänyt (eikä toki omaanikaan).
Että kaikki ja kaikenlaiset tissit (ja myös naiset joilta rinnat kokonaan poistettu) ovat loppupeleissä oikein päteviä 🙂
Tuo rintojen terveys on myös yksi to-del-la tärkeä asia, ja itsekin olen herännyt hiljalleen siihen, että niitä olisi oikeasti hyvä tarkistella itsekin säännöllisin väliajoin muutosten varalta. Ja Saana sulle ihan mahtavat propsit huikeasta asenteesta!!
Harvoin kommentoin koskaan mihkään mut nyt tuli niin paljon asiaa että pakko.
Itse kans nuorempana kadehdin isompaa rinnusta, varsinkin kun siskolla oli semmonen etuvarustus josta kaikki puhui yläaste ikäisenä. Kyllä sitä nyt vanhempana kuitenkin osaa arvostaa ja kiittää että pienirintaisuus on osunu omalle kohdalle, varsinkin urheilun takia! Biksuvinkkinä Suomalaiselta firmalta Lamar bikini:ltä löytyy yläosia jotka sopii mielestäni pienemmälle povelle hyvin.
Ja oiskohan siulla vinkkejä toiselle pienijalkaiselle mistä löytyis reenikenkiä? Koska omistan ihan semi kohtuukokoisen kolmevitosen jalan, niin vapaa-ajankenkinä pystyy käyttää joitain aikusten kenkiä. Painonnosto- ja reenikenkinä on monta vuotta tullu käytettyä pienintä löytämääni kokoa eli 35,5 joka on vaan aivan liian valtava painonnostoon, joten kaikki vinkit otetaan vastaan!
Muistan kanssa, että nuorempana sitä kadehti muiden isompaa etuvarustusta, mutta onneksi tämä meni aika nopeasti ohitse. Ja hyvä niin, koska urheilu kutisti vielä lukion jälkeen rintavarustusta vielä lisää, hah! 😀 Pitää muuten tsekata tuo Lamarin tarjonta! Kiitos vinkistä, jes!
Hei siis mulla on aivan sama haaste välillä noissa treenikengissä! En pysty käsittämään sitä, että monesti urheilujalkineissa koot saattaa alkaa jopa koosta 37,5 ylöspäin?! Niinkun mihin sitten itse pitäisi oma mononsa tunkea!? 😀 Mä oon ite käyttänyt Niken Free Runeja oikeestaan aina salilla (jos vaan malleista on löytynyt 36, koska aina ei löydy) tai vaihtoehtoisesti jopa cheerleadingiin tarkoitettuja kenkiä myös siellä salin puolella (koska niistä saa aina pieniä kokoja, ja soveltuu huikean hyvin monipuoliseen treeniin). Sportheavyltä löysin viime vuonna painonnostokengät Addun mallistosta, ja ne on myös olleet ihan sairaan hyvät, ja pienin koko valikoimassa taisi olla 35 1/3. 🙂
Pienirintaisena JA pienijalkaisena on ollut joskus myös pieniä (ja suuria) kateudenhetkiä (siis rintojen suhteen) itselläkin ja etenkin jos laihduttaa niin mistäs muusta se lähtee ensimmäisenä > kuin rinnoista!! Niin epistä!! Olen monesti harkinnut, pitäiskö käydä leikkauksessa suurennuttamassa tuota etuvarustusta, mutta jo 38 ikävuoteen päästyäni olen sen huomannut, et ei se ole vastaus mihinkään. Siinä on kuitenkin aika isot riskit siihen nähden että tuntisinko sitten itseni enemmän naiseksi…?? En usko. Ei ne tissit onnellisuuteen ja normielämään vaikuta. Mun kiinnostukseni urheiluun sopii jopa hyvin pienirintaiselle varusteiden ja lajien takia, mm. jenkkifutis ja itsepuolustuslajit… Kylläpä joillakin isotissisillä oli vaikeuksia kun panssari painaa rintoihin tai mattopainissa rintoihin sattuu… =/
Eipä sitä myöskään kenkäasiassa ilman huumoria olis selvitty… Menin poliisikouluun ja piti ostaa elämäni ensimmäiset painikengät.. Koko 35… Miesystäväni kanssa oli hauskaa kun myyjä joutui hakemaan ne lastenosastolta… =) Ja kerran sitä naurettiin jopa koulun painitunnilla, kun seisoin sellaisen 190 cm pitkän miehen vieressä jolla jalka jotain 43+ ja judopuku päällä. Mun painikengät ei edes näkyneet kenkien kärkeä lukuun ottamatta lahkeen reunan yli!! Jopa oli opettajallakin hauskaa, et miten ihmeessä pysyn näillä pikkupikkujaloillani pystyssä… =)
Mun on ainakin hyvä olla. Pienirintaisena JA pienijalkaisena. 😉