Palautumiskapasiteetin kehittämistä ja pakkolepoa

sis. mainoslinkkejä

Länttäsin eilen takamukseni hammaslääkärin penkkiin ja poistuin paikalta kaksi viisaudenhammasta köyhempänä ja lievässä lääkepöllyssä. Treeneille olin valmistautunut sanomaan hetkeksi soronoo, koska kuulemma veri voi roiskua suupielessä vielä loppuviikosta mikäli liian aikaiseen treenille eksyy. Mahtava master pläänini onkin pakkonysvätä nyt hetken aikaa ihan vain kotona tietokoneella näppistä sauhuttaen ja hommia hoidellen. Illat voikin sitten viettää potaskaa jauheskellen frendien kanssa sekä tietenkin vetämäytymällä sohvalle potslojo Netflixin kera. Pakkolepokin voi olla ihan vekkuli asia!
Pieni treenilepo ei ole laisinkaan pahitteeksi, sillä olen tarkoituksella vetänyt nyt tämän treenijakson päätteeksi itseni aika äärirajoille. Olen tietoisesti vetänyt kovan loppukirin haastaen vähän omaa palautumiskapasiteettiäni, ja kroppa onkin hakattu aika tilttiin niin, että lähes jokaisen evän heilauttaminen tuntuu jokseenkin jähmeältä, mutta toki ihan positiivisella tapaa. Aijai, että tekee gutaa!

Palautumiskapasiteetin kehittäminen

Palautumiskapasiteetti on harjoiteltava ominaisuus siinä missä muutkin. Sen kehittäminen vaatii malttia sekä aikaa (jopa vuosia), ja sen kehittämiseen tarvitaan ihan kuten muidenkin ominaisuuksien kohdalla sen vetämistä hetkellisesti äärirajoille. Tästä hyvänä esimerkkinä on pikkunatiaisesta asti kovaa treenanneet ja urheilleet kaverit, jotka pystyvät vuosien saatossa lisäämään viikottaista harjoittelumäärää todella hurjiin lukemiin kropan silti kyetessä suoriutumaan rasituksesta ja jopa palautumaan tästä kiitettävällä tasolla.
Palautumiskapasiteettia harjoiteltaessa on oltava kuitenkin jossain määrin varovainen, ettei tee itselleen karhunpalvelusta. Ylirasitustila tai jopa ylikunto voi nimittäin napata nilkasta kiinni melkolailla yllättäen, jos lähtee äkikseltään liikaa keulimaan. Oman kropan signaalien lukeminen nousee siten tässä hyvin olennaiseen asemaan, vaikka se onkin ajoittain jokseenkin vaikeaa niin kokemattomille kuin konkareillekin.

Milloin ja miten?

Miten siis saada kroppa sietämään kovempaa fyysistä rasitusta? Palautumiskapasiteettiä voi kehittää ajan saatossa esimerkiksi lisäämällä hiljalleen viikottaista treenimäärää tai -intensiteettiä. Kropan tottuessa nykyiseen rasitustasoon, se pystyy hiljalleen ottamaan rankempaa menoa vastaan. Liikuntaharrastuksen lähes nollaurheilutaustalla aloittava henkilö voi olla aivan rikki ja jumissa alkuun kahdesta treenikerrasta viikossa pidemmän aikaa, mutta ajan kanssa motivoitunut henkilö voi huomata treenaavansa jopa neljästi viikossa ilman minkäänlaista ongelmaa. Pohja palautumiskapasiteetille ja sen kehittämiselle on siis hyvä luoda kärsivällisesti ja hiljalleen ajan kanssa. Eivät huippu-urheilijatkaan ole kerrasta heittäneet kymmentä treeniä viikkoon, vaan nostaneet treenivolyymia ja -intensiteettiä hiljalleen vuosien saatossa.
Mikäli tiedossa on jo etukäteen suunniteltu kevennys (joko treenisuunnitelmassa tai olosuhteiden pakosta), niin omaa palautumiskapasiteettiä voi olla hyvä haastaa sopivasti treenijakson päätteeksi. Tämä tietoinen hetkellinen itsensä piippuun vetäminen fyysisellä puolella toki toimii vain silloin, jos ylikuormitusjakso on suhteellisen lyhyt ja tämän jälkeen osataan sitten oikeasti höllätä sekä antaa keholle aikaa ja resursseja palautua vastaavasta rupeamasta. Käytännössä tämän hölläämisen voi toteuttaa lyhyenä kevennys- tai lepojaksona treeneistä, jolloin on hyvä keskittyä perinteisen levon (eli treenien keventämisen tai vähentämisen) lisäksi myös mm. kehonhuoltoon sekä riittävään ja laadukkaaseen ravintoon.

Itsehän olen suunnitellut nyt tiukan treenijakson loppurykäisyn perään vetäväni lonkkaa lähes koko tämän viikon, ja tämän jälkeen lähteä taas paukuttamaan palautuneena ja passelissa latingissa seuraavaa treenijaksoa liikkeelle! Sen verran mukavaa progressiota olen havainnut tämän loppukesän aikana, että sama jatkukoot puolestani myös tämän syksyn ajan! Boom!
Minä siis jatkan täällä tiistai-iltaani palautumiskapasiteettiäni kehittäen ottamalla vuorostaan sitä lepiä oikein olan takaa. Viisaudenhampaiden poiston hehkeisiin ja hamsteriposkisiin jälkitunnelmin olen myös valmistautunut varaamalla jääkaappiin helposti kiduksiin imettäviä ainesosia. Ruokalistalla on hävytön määrä smoothieita, kasvissosekeittoja (ai mami), herasheikkejä ja tottahan toki myös kernaasti sitä jäätelöä. Ihmisen on kuulemma syötävä, että palautuisi, kasvaisi ja ylipäätään pysyisi hengissä. Kataboliaa en hyväksy. Hyi olkoon!
xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Kun oot niin sairaan lihaksikas

Pssst… Muista myös House of Brandonin Ystävämyynnit, jossa satoja tuotteita alehinnoin!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen