Oliko paska treeni?

Eräs viisas mies sanoi kerran, että treeniltä ei saisi koskaan lähteä kotiin ajatellen, että olipa paska treeni. Olen itse kannattanut lähes tiedostamattani samaa linjaa, mutta tuo lausahdus iskostui ilmoille lennettyään kuitenkin entistä syvemmälle takaraivooni. Jokaisessa huonommassakin treenistä pystyy ja pitääkin pystyä kaivamaan asioita, joihin voi olla tyytyväinen. Itsekriittisyys on kuin muskottipähkinä: pienissä määrin hyvä mauste, mutta suurina annoksina haitallista.
Paskasta treenistä itseään soimaaminen jättää vain karvaan maun suuhun, joka voi pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa epäsuotuisan oravanpyörän tai noidankehän, jossa loka ruokkii lokaa. Jokaisessa treenissä ei yksinkertaisesti voi paukuttaa uusia ennätyksiä tai ottaa selkeitä edistysaskeleita jokaisella osa-alueella. Se ei silti välttämättä tarkoita, että treeni olisi ollut yhtä tyhjän kanssa. Asioita on välillä syytä tarkastella suurempana kokonaisuutena, jossa pienikin edistyminen voi kantaa hedelmää pitkällä tähtäimellä. Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta tuskinpa siellä päivän päätteeksi manattiin, että tehtiinpä tänään surkeaa jälkeä.

Jos kuitenkin treenien jälkimainingit ovat väistämättä toistamiseen negatiivispainotteisia, voisi olla hyvä tarkastella muutamaa asiaa:
Oletko tauon tai kevennyksen tarpeessa?
Tätä tarvitsee itse kukin jossain vaiheessa. Aina ei voi paukuttaa sata lasissa, vaan välillä on höllättävä tahtia tai pysähdyttävä hetkeksi hengittelemään.
Onko treenityylisi tai jopa lajisi sinulle väärä?
Se mitä valtavirta tai ystäväsi tekevät, ei välttämättä toimi sinulla. Asioita voi tehdä monella eri tavalla. Myös tavalla joka sinulle sopii tai sitten ei sovi.
Vaaditko itseltäsi liikoja? 
Etkö kehity yhtä nopeasti kuin aiemmin? On täysin luonnollista, että kehitystahti hiipuu ajan kanssa siirryttäessä aloittelijasta kokeneemmaksi konkariksi. Vaikka et ole hetkeen tehnyt suurta läpimurtoa treenirintamalla, se ei suinkaan tarkoita, ettetkö kehittyisi silti koko ajan. Kurkkaapa kokonaistilannetta vuosi sitten olleeseen, ja saatat yllättyä.
Onko elämässäsi liikaa muuta kokonaisvaltaisesti mieltäsi häiritsevää käynnissä?
Ihminen ja mieli on kokonaisuus ja monen tekijän summa. Olisko hyvä antaa itselleen hieman enemmän liekaa, jos elämä on tällä hetkellä yhtä hullunmyllyä, jonka perässä et itsekään meinaa pysyä?
Vertaatko itseäsi liikaa muihin?
Olen pistänyt merkille, että ihmisillä on tapana poimia ulkopuolisista vertailukohteistaan vain näiden kovimmat yksityiskohdat, ja unohtavat, että näilläkin on heikkouksia. Lisäksi näistä useiden vertailukohteiden summista kootaan mieleen epärealistisuutta huokuva palapeli, jossa nähdään vain ylivoimainen kokonaisuus, johon itseä sitten huokaillen verrataan. Pitäisi olla kaikkea, missä edes joku on onnistunut olemaan hyvä.
Toisinaan pitäisi myös pystyä olemaan jo valmiiksi niiden huippujen tasoinen, jotka ovat tehneet hommaa jo vuosia täydellä omistautumisella. Kaiken kukkuraksi ihmismieli romantisoi helposti esikuvansa, eikä se pysy mukana siinä, että itse lähestytään tai jopa mennään ajan saatossa näiden ohitse. Kehotus itseen vertaamisesta ei suinkaan ole klisee. Jos kehityt omalla mittapuullasi, niin olet menossa väistämättä oikeaan suuntaan.
Eilen treenirintamalla en tehnyt yhtään suurta läpimurtoa tai luonut uusia ennätyksiä. Sain kuitenkin pidettyä tekniikan hyvin kasassa taitotreenissä sekä salin puolella yllättävän keskittyneen ja osuvan treenin vintillä surraavista ajatuksista huolimatta. Edistystä, sanon minä!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Onko Pokemon Go parasta, mitä meille on hetkeen tapahtunut?
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Facebook: täältä