MYYTTEJÄ LIHAKSISTA – PITÄÄKÖ PAIKKANSA?

Pihvi, jerkku, papu ja muskeli. Pala, muhkura, kinkku ja kankku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta sitäkin enemmän tuosta lihasmassasta on liikkeellä kaikenlaisia erilaisia harhaluuloja ja vahvasti ihmisten mielissä eläviä myyttejä. Tässä niitä löytyy muutamia, ja otetaanpa tarkasteluun niiden paikkaansa pitävyys. Höpöä vai ei?

Vahva voi olla vain, jos on isot lihakset

Lihasmassa usein korreloi voiman kanssa, mutta voima on silti pääosin hermostollinen ominaisuus. Näistä hyvänä todistusaineistona ovat esimerkiksi eri voimailulajien kevyempien painoluokkien hirmuisen vahvat painonnostajat ja voimanostajat, joissa alle 50 kiloiset likat riipaisevat liikkeelle järisyttäviä painoja. Voimaa hankkimalla kuitenkin lihaskasvua voidaan edistää, sillä isompia kuormia liikuttelemalla saadaan lihakselle aikaiseksi nousujohteinen ja entistä rajumpi ärskyke.

Lihaksikkaalla henkilöllä muhkua pullistuu joka paikasta

Lihakset eivät pullistu itsestään hihanpielestä, vaan niitä pitää oikeasti jännittää, että ne kunnolla esille saa. Vaihtoehtoisesti henkilön tulee olla melko matalissa rasvaprosenteissa. Lihaksilla toki saa toki tuotua raamikkaampaa ja muodokkaampaa figuuria, ja esimerkiksi pakaraan ja kinttuihin lihasmassaa takomalla voi saada erittäin komeaa muotoa, joka kyllä näkyy ilman erillistä flexailua.
Varsinaisen lihaksen pullistumisen ja silmille hyökkäävän lihaksikkaan habituksen saa esiin vain oikeasti spennaammalla. Vertaapa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jossa toisessa seison normaalisti ja toisessa jännitän reisiäni. Arkivaatteissa usein lihaksikaskin ihminen näyttää vain komean sporttiselta tai tylsästi sanottuna aika tavalliselta. Elävä konkreettinen esimerkkini omasta takaa postauksessani: Lihaskimppu vai rimpula – Kuinka kuvat hämäävät?

Lihaksikas on todella iso

Ei välttämättä. Lihas on kooltaan oikeasti aika tiivistä tavaraa, ja enemmän kokoa kehoon tuo rasva. Itsekin tähän sairaan lihaksikkaaseen habitukseeni (muahahhaa) menee kisakauden ulkopuolella edelleen housukoot XS-S, ja kisakuntoon rasvasta kuoritussa kropassani suurin osa XS-kokoisista pöksyistä roikkua römpsöttää päällä. Nimimerkillä “farkkusortsit lasten kokoa 146cm”

Enemmän treeniä on enemmän lihasta

Lihas tarvitsee kasvaakseen toki jonkinnäköisen treeniärsykkeen, mutta varsinainen kehitys lihasmassaan tapahtuu tämän jälkeisen levon ja palautumisen kautta. Jos kroppa ei pääse palautumaan, niin lihas ei myöskään kasva. Lihasmassan kasvuun tähdätessä liika on usein liikaa, ja vähemmän on enemmän.

Liian nopeaa lihaskasvua kannattaa varoa

Lihas ei kasva silminnähtävästi ja yllättäen ihan yhdessä yössä. En ole vielä kenellekään kuullut käyvän niin, että aamulla herätessään huomaa näyttävänsä hirveältä körmyltä. Toki aloittelijalla oikein toteutetulla treenikokonaisuudella kehitystä voi tulla todella nopeaan, mutta ei kuitenkaan salamaniskusta. Kyllä siinä ihminen ehtii tajuta ja lopettaa “hyvän sään aikana”, ennen kuin karmeaksi liharekaksi jytkähtää.

Lihaksikkuus tekee miehiseksi

Noh, tämä on toki katsojan silmissä. Lihasmassan hankkiminen ei kuitenkaan muuta ulkonäköäsi muuten kuin lihasten koon ja pyöreyden osalta. Parta ei ala kasvamaan, leukaperät eivät levene eikä ääni madallu lihasmassaa tavoitellen treenaamalla. Päinvastoin voit korostaa naisellisia piirteitäsi, kuten pyöreää peräsintä lihasmassaa sinne takomalla ja kokispullon “wa-wa-woom”-muodot tulevat selkeämmin esiin, jos yläkroppaan tulee ryhdikkäämpää muotoa.

Läskiä luullaan lihakseksi ja tai päinvastoin

Tämä homma jakaa vahvasti ihmiset kahtia. Osa tulkitsee kasvaneen kropan koon joko itsellään tai läheisillään suoraan lihakseksi, ja osa taas panikoi kaiken painon ja fyysisen koon tulleen rasvasta. Itse olessani 2014 vuonna kaikkein tuhdeimmissa kehon rasvoissa sain kaikkein eniten kommenttia, kuinka nyt on tullut sitä pihviä ja oletpa lihaksikas. Eniten kuittailua puolestaan olen saanut vähärasvaisessa kunnossa ollessani kisojen ympärillä, että pitäisikös tytön yrittää käydä salilla, ennen kuin alkaa lihaksikkuudesta puhumaan, haha!

Tämmöistä tällä kertaa. Täällä ollaan vietetty ensimmäinen yö aurinkoisella ja niin huikealla Miami Beachilla. Ei voi muut sanoa, kuin kyllä kelpaa! Nyt lähdetään etsimään kunnon ruokakauppoja, että päästäisiin elintarviketurismin makuun ja saataisiin vähän lisää murua rinnan alle. Salikin pitäisi vielä täältä bongata, jonka kuukausikortti olisi edes vähän pienempi kuin 250 dollaria, heh. Ei ole halpaa touhua täällä, mutta ei auta valittaa. 😉

Voimakasta viikon puolta väliä, ja terkut palmupuun alta South Beachilta!

Tsekkaa myös: Kun oot niin sairaan lihaksikas

Edellinen juttuni: Toronto check ja seuraavaksi Miamiin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen