Miltä nainen saisi näyttää? Terkuin “läskiperse”
Tänä päivänä ei ole helppoa olla nainen. Ei ainakaan, jos mietitään ulkoista olomuotoa. Silmiini osui Hanna Sumarin kirjoitus, joka koski hänen kohdalleen osuneeseen arvosteluun, jossa ruodittiin tämän roikkuvia alleja sekä kainalon vieressä komeillutta pehmeää lölleröä. Sitten samaan aikaan pohditaan, miksi naiset ovat niin kriittisiä omasta ulkonäöstään, ja miten näitä ulkonäköpaineita saisi helpotettua.
Ihmisten ulkonäköönsä kohdistuvassa epävarmuudessa ei mielestäni ole aina todellakaan syy yksinomaan langanlaihojen mallien tai kireiden fitnessminkkien mukanaan tuomissa epärealistisissa ulkonäköodotuksissa, vaan niissä täyttä törkyä suoltavissa kommentoijissa ja mammapalstoilla läyhäävistä elämäänsä kyllästyneistä mussuttajista. Jos porukka oikeasti näkee, kun tuiki tavallista somessa tai muuten julkisuudessa esillä olevia ihmisiä lynkataan läskiperseiksi, löllyköiksi ja mitä näitä nyt oli, niin mitä ne samanlaisen vartalon omaavat ajattelevat itsestään. Menepä kurkkaamaan iltapäivälehtien nettiartikkeleiden kommenttiboksia, niin siellä ollaan kyllä huolehdittu, että kaikki lytätään vuorollaan. Facebookissa ja Instagramissa homma vasta lähteekin liikkeelle!
Mitä jos ihminen, joka työstää kovaa itsensä kanssa suhdetta omaan ulkomuotoonsa, näkee somessa jatkuvasti ympärillä vain läyhäntää siitä, kuinka jokainen vuorollaan on niin hemmetin ruma ja tollakin on nuo kamalat allit? Hyvähän siinä on lähteä muidenkaan (saati sitten henkilön itsensä) lähteä vakuuttamaan siitä, että näytät oikeasti hyvältä ja ei sinua kukaan tuomitse. Ja joo kyllä ihmisillä saa mielipiteitä olla, mutta niin saa olla myös käytöstapoja ja jotain järkeä päässä. Taitaa silti olla nykypäivänä liikaa vaadittu.
Onneksi itseltäni on lähes aina uupunut joku ulkoisen itseinhon tai ihonalaisen rasvakudoksen kammon aiheuttava geeni. Itselleni ei siis tuota minkäänlaisia ongelmia olla esillä sosiaalisessa mediassa tai kilpailla lajissa, jossa ulkomuoto (ja kehon rasvaprosentti) muuttuu rajustikin kausittain, ja olen altistuneena vaikka minkälaiselle arvostelulle. Kyllähän meikäläistäkin on lynkattu internetin roskapalstoilla tai nettiartikkeleiden kommenttibokseissa ties miksi karmeaksi läskiperseeksi, miehen näköiseksi hirvitykseksi ja sysirumaksi ilmestykseksi, ja aika todella tuttu kommentti on perinteisesti tiivistetyt “hyi” ja “yök”. Välillä taas kysellään suoraan missä mun rinnat on. Sori tyypit, ei osu eikä uppoa muhun.
Ikävä kyllä tämän maan ja planeetan joutuu kyllä väkisin jakamaan kaikennäköisen jengin kanssa, joten eihän tässä muu auta, kuin luottaa omaan menoonsa. Vaikka tekisi mitä, niin aina sitä joku tulee oksentamaan päällesi täysin typerää skeidaa, joten kaikkia on lähtökohtaisesti edes turha lähteä miellyttämään. Noh, meitsi ainakin jatkaa porskuttamistaan! Kaboom!
Kurkkaa myös: “Missä sun rinnat on?” ja muita päteviä huomautuksia!
Edellinen juttuni: Raikasta ilmettä kotiin sisustustauluilla
Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Onnea on, että oon löytänyt sun blogin ihan mahtava olet! Eka postaus mihin törmsin oli se, missä kehotit syömään enemmän ja sehän sopi mulle! Aina ajattelin syöväni tosi hyvin välttämällä pastaa ja muita hiilarin lähteitä. Postauksen esimerkki huonosta ruokavaliosta kuulosti aikalailla mun ruokapäiväkirjalta. Lukuunottamatta viikonloppuja jolloin mätöin sitten kaikkien akipäivien edestä.. Eli kiitos herätyksestä, ruoka maistuu ja treeni kulkee!
Nyt on ollu hiihtolomaa ja synttäreiden viettelyä ja herkuttelu on lähteny vähän lapasesta. Selailin sun vanhoja postauksia ja satuin lukasemaan “Mitä tehdä kun syöminen lähtee lapasesta?” ja mua nauratti kun siinä postauksessa oli se oreo-suklaalevy ja samanlainen oli tossa mun pöydällä :’D Mutta ei kai tässä hätää ole, treeni luistaa ja tiedän palaavani ruotuun viimeistään kun loma loppuu! Mukavaa loppuviikkoa sulle 🙂
Kiitos Iina aivan ihanasta kommentista!! 🙂 Ja ihan parasta, että hiilari on alkanut maistumaan ja treeni kulkemaan! Jeaah! Ei siis mennyt se postaus hukkaan 😉
Ja joo ei niistä herkutteluista tarvitse stressiä ottaa, ja välillä on ihan hyvä höllätä. Jos kuitenkin suurin osa ajasta vuoden sisällä menee taas “ruodussa”, niin kyllä siellä saa ja kuuluukin hölläillä, jos se itselle nautinnolliselta tuntuu! Ainakin saa vähän lisälöpöä tuleviin treeneihin, hah! 😀 Mahtavaa loppuviikkoa sinnekin!
Siis apua miten huippu oot! Sanon vaan, että kiitos tästä(kin) postauksesta, upeeta luettavaa koko blogi sekä sisältönsä että kirjotusasunsa puolesta.
Minä kiitän!!! Huikeeta viikonloppua!