Piia Pajunen
Piia Pajunen

MIKSI EN KEHITY, VAIKKA TREENAAN PALJON JA KOVAA?

miksi en kehity
Treenissä soija lentää ja tossu sudittaa. Tulosta vaan ei silti tunnu tulevan, vaikka treeniahjossa tulee vietettyä tovi jos toinenkin sekä panostus tavoitteeseen on kova kuin Arskan hauis aikoinaan. No mikä tässä oikein mättää? Miksi en kehity? Miksi tuntuu, että kaikki muut kehittyvät lajitreeneissä tai muovautuvat veistoksiksi kuin silmissä, mutta itse junnaa kuin puolukka pöntössä? Oli sitten laji tai tavoite mikä tahansa, niin tässä muutama kohta pohdittavaksi.

1. Fokus ja suunnitelma puuttuu

Haluat samanaikaisesti kaiken ja yleensä vielä nyt sekä heti. Rasvanpoltto, lihaskasvu, taidot ja voiman kehittyminen. Nämä toki voivat olla mahdollisia samanaikaisesti ainakin lyheyllä aikajaksolla, mutta loputtomiin näitä ei voi samanaikaisesti haalia. Myös hetkellisesti toteutettuna tämä vaatii usein hallittun taidokasta ja maltillista totetutusta, mitä moni usein ei ole kyvykäs yksinään itselleen toteuttamaan. Sen sijaan lähdetään kolmipyöräisellä moottoritielle ja painetaan joka alueella satanen lasissa saamatta tuloksia oikeastaan millään näillä osa-alueilla.
Ratkaisu: Päätä yksi päätavoite, ja luo tähän oikeasti suunnitelma, joka kulkee tämä kärkenä. Kirjaa tämä oikeasti ylös suunnitelmineen, ja noudata sitä. Jos et itse tähän pysty, niin suosittelen lämpimästi tukeutumaan ammattilaisen hankkimiseen omaan perään kurkistelemaan.

2. Treenaat liikaa ja liian kovaa

Treenimaailmassa edelleen valloilla on vahva harhaluulo, että treenissä enemmän on enemmän. Voijei ei ei (ja vielä kerran ei), kun se ei vaan ole näin. Todellinen kehitys tapahtuu aina levossa, kun sopiva ärsyke on saatu treenissä. Jos lepoa ja palautumista ei pääse tapahtumaan, voi myöskin kehitykselle sanoa soronoo. Liika on liikaa, ja tästä toimintamallista jää treeniosastolla usein lapaseen vain läjä ylirasitusoireita ja vaivoja, motivaation laskusuhdanne sekä väsähtänyt kroppa ja vintti.
Myös kerta-annoksien ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan rajuja, vaan mieluummin fiksusti ja sopivasti kuin antaumuksella viimeiseen hengenvetoon asti. Hyvä treeni ei katso tehtyä määrää ja kulutettua aikaa saati valutettua hikeä, vaikka suomalaisen työmoraalin sekä sisun siivittämänä sitä hakataan mieluummin kaikki evät ja koko koneisto aivan tilttiin ennen kuin treeni katsotaan riittävän hyväksi. Sarjataukojakin pidetään huuhaana, sillä eihän se kehitä, kun ei mitään tee.
Ratkaisu: Järkevöitä treenimäärääsi ihan oikeasti, ja fokusoi ensisijaisesti niihin tavoitteisiisi. Laatu ennen määrää, eli jätä sivuun turhat pilipalitreenit ja hönkiminen, sekä lopeta treeni mieluummin hyvän sään aikana, kun omilla jaloillasi sieltä vielä pois pääset. Muista pitää treeneissä myös sopivat sarjatauot, jotta saat seuraavasta suorituksesta oikeasti vähän enemmän irti.

3. Treenisi ei oikeasti ole tehokasta

Osalla treeni menee överiksi, ja osalla se taas jää täysin vajaaksi. Prässissä liikkuisi vielä oikeasti viisi toistoa, vaikka sinusta tuntuu, että puhti loppui. Pystypunnerruksissa painot ovat vain puolet siitä (ja yhä puolen vuoden päästäkin samat), millä oikeasti jaksaisit tehdä, ja jolla lihas saisi oikeasti kehittävän ärsykkeen. Pakarapotkuissa liikkuu jatkuvasti vain oma paino tai painopakan pienin levy, vaikka treenin kohteena on kehon isoin ja vahvin lihas. Osalla myös sarjatauot menevät kaverin kanssa höpöttelyyn tai selfieihin, ja jos sarjatkaan eivät ole riittävän tiukkoja, niin aika hiljaiseksi jää kehitysrintamalla.
Ratkaisu: Kokeile ottaa edes yksi treeni osaavan treenauttajan opeissa. Jos tämä tuntuu aivan mahdottomalta haasteelta, niin nappaa matkaan vähän ”eye of the tigeria” ja haasta itsesi oikeasti siinä treenissä! Kirjaa painoja ja toistomääriä ylös, ja koeta ensi treenissä paukuttaa pari sarjaa hieman suuremmilla painoilla tai puskea pari toistoa enemmän.
miksi en kehity

4. Syöt liian vähän tai ”terveellisesti” ja hifistellen

Ravinnon riittävyys on oikeasti pitkäjänteisessä kehityksessä ja hyvinvoinnissa äärimmäisen iso pointti, jonka moni väittää tietävänsä, mutta toteutus onkin silti aivan toinen. Jos haluat kehittyä pitkällä aikajänteellä, niin tarvitset siihen ruokaa. Liian ”terveellisesti” syömisessä riskinä on puolestaan se, ettei energiatarvetta saada välttämättä täytettyä ”puhtaasti syömällä”. Kaiken sapuskan ei siis todellakaan tarvitse olla optimoitua tai luomulaatuista. Haitallisempaa kehitykselle ja terveydelle on liian nihkeä energiansaanti kuin toisinaan ravintoköyhempi ruoka.
Ratkaisu: Syö. Huolehdi ensin riittävyydestä ja vasta hyvänä kakkosena laadusta. Hifistely sen sijaan ei yleensä auta kovinkaan pitkälle eteenpäin, eikä varsinkaan silloin, jos määrä ei ole sapuskapolitiikassa kunnossa.

5. Perusteet ja peruspohja eivät ole kunnossa

Tekniikat ovat vähän sinne päin. Paino hallitsee treenaajaa, eikä toisinpäin. Treenattavaa lihasta ei osata aktivoida ja supistaa, ja paino liikkuu kaiken muun paitsi kohdelihasten työllä. Treenipainoja ei uskalleta lisätä, eikä niitä käytännössä voikaan, kun tekniikka pissii. Näihin ydinasioihin ei edes osata keskittyä, koska oma fokus on siellä latausjuoman optimaalisen sisällön ja ajoituksen puolessa, omien treenitrikoiden läpinäkuultavuuden kyttäämisessä sekä uusimpien pakarapotkuvariaatioiden bongaamisessa Instagramin motivaatio-Minkeiltä.
Ratkaisu: Yksikin treeni ammattilaisen tai vähän enemmän asioista tietävän opeissa voi tehdä jo ihmeitä. Keskity myös omassa touhuamisessa siihen ihan ydintekemiseen, sillä kehityksen ydin on yllättävän simppeli eikä yleensä vaadi sen suurempia hifistelyitä. Mitä vankemman pohjan saat rakennettua, niin sitä kovempia tuloksia voi pitkällä aika jänteellä rakentaa. Trust me! 😉

miksi en kehity
Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ*

Lopuksi on toki mainittava, että monelta kovinkin kehityksennälkäiseltä ja kunnianhimoiselta kaverilta, joka tekee jo hyvin paljon asioita fiksusti, menee oma kehitys ja edistysaskeleet takaraivosta usein vintiltä hutiin. Voi siis olla, että olet kehittynyt ja kehityt parhaimmillasi hyvää tahtia, mutta se jää vain pistämättä merkille.
Heitäpä siis itsesi mielesi mutkissa puolen vuoden tai vuoden takaiseen tilanteeseen. Onko muutosta tapahtunut ulkoisesti tai sisäisesti? Ovatko tekniikka ja tuntuma parantuneet? Onko treenipainoissasi tapahtunut kehitystä? Onko suorituskyky muuten kehittynyt? Veikkaan, että aika monelta näitä selviäkin merkkejä löytyy, mutta jostain syystä ne tahtovat hujahtaa omasta nupista ohitse. Näin ainakin myös minulla, hah! 😉

Kehityksennälkäistä ja keskittynyttä alkuviikkoa!

Vilkaise myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Miten kehittyä sairastelusta tai loukkaantumisesta huolimatta?

Edellinen juttuni:
7 x Huvittavia muistoja lapsuudesta

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (4)

  1. Lumi

    Moikka Piia!
    Ajattelin heittää täällä kommenteissa postausideaa kehiin ja ehdottaa, jos voisit joskus avata vähän tuota kilpacheerleading uraasi ja myös toisaalta miksi ja milloin päädyit lopettamaan sen. Lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla, miten niin tärkeästä, suuren osan elämästä jatkuneesta harrastuksesta ja sen tuomasta ”identiteetistä” pystyy päästämään irti ja kuinka löytää jotain uutta rakasta tilalle.

    • Piia Pajunen

      Hei tossahan on todella osuva postausidea! Ja noi sun pointit identiteetin ja ison elämänmuutoksen kohdalla on myös niin kiinnostavia, että tämän yritän tossa häiden ja häämatkan jälkeen pistää ehdottomasti toteutukseen!

  2. Anni Huhtala

    Kun kotitreenaamisen aloitin söin terveellisesti ja pieniä määriä. Pian huomasin etten kehity ja olen aina nälkäinen. Päätin jatkaa treenaamista mutta söin normaalisti enkä liian terveellisesti. Huomasin paljon PALJON muutosta.

    • Piia Pajunen

      Jeaahh! Juuri näin! Ruoka on ystävä, ja liika ”terveellisyys” voi myös tuoda mukanaan omia kääntöpuoliaan, joita ei aluksi tule edes ajatelleeksi.

Kommentoi »

Comments are closed