MIKSEN KIRJOITA VEGAANI- TAI EETTISYYSASIOISTA?
Ravinnosta puhuminen ja sen käsitteleminen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Ravintoaiheiset postaukseni ovat yleensä melkoisen suosittuja, ja luonnollisesti tietty ilmiö putkahtaa aina välillä esiin. Jotain häiritsee se, että esittelen pääsääntöisesti vain eläinkunnan proteiiniläheitä. Jollekin tulee suru puseroon, kun suosin ruokavaliossani maitotuotteita. Toinen taas harmittelee, kun en ole ottanut huomioon ruokieni eettisiä näkökulmia ja kolmas surkuttelee popsimiani makeutusaineita sisältäviä tuotteita. Neljäs järkyttyy kovaa rasvaa sisältävästä leivän täytteestäni ja viides ihmettelee osaltani valkoisen sokerin ja gluteenin kulutusta. Minä puolestaan ihmettelen, miten olen ylipäätään hengissä.
Olen kaikkiruokainen ihminen. En siis ole esimerkiksi kasvissyöjä, täysin lisäaineeton tai vegaani vaan ihan rehti ja rehellinen sekaani. Syön maitotuotteita ja maidottomia tuotteita. Syön gluteenia ja gluteenitonta. Syön sekä eläinperäisiä että kasvikunnan tuotteita sekä makeutusaineita, lisäaineita, suolaa, valkoista sokeria sekä täydellisiä luonnontuotteita. Mustikoita, avokadoja ja reilun kaupan tuotteita. Luomua, lähituotantoa ja yhtälailla myös tuontituotteita.
Kaikki täällä blogissani pohjautuu omiin kokemusperiini sekä perehtyneisyyteen asioihin tietystä näkökulmasta, enkä osaa siten ottaa asiantuntevasti kantaa esimerkiksi vegaanipohjaisen ruokavalion toteuttamiseen tai tiettyihin eettisiin kysymyksiin. Siksi niitä en täällä avaa, ja netistä kasapäin löytyy blogeja, tubekanavia ja sivustoja, joissa näitä asioita käsitellään huomattavasti asiantuntevammin silmin. Urheiluravitsemus on itselläni lähellä sydäntä, ja siksi kirjoitankin juuri siitä näkövinkkelistä. Blogini ei siis ole kaikkien osa-aluiden asiantuntemuksen ja absoluuttisen tietouden sekä totuuden keskittymä, vaan viihteellisyyttä ja informatiivista asiaa sekoitteleva, noh, ihan vain nuoren naisen kieli poskella kirjoitettu blogi, joka joskus tuntuu unohtuvan osalta.
Blogini ideana ei muutenkaan ole antaa kaikille sopivia valmiita ratkaisuita, vaan viihdyttämisen ja inspiroimisen lisäksi mahdollisesti kehittää ihmisten ajatusmaailmaa sekä kykyä soveltaa tietoutta omiin tarpeisiinsa etenkin urheiluravitsemuksen osilta. En siis millään pysty postauksissani huomioimaan jokaista näkökulmaa, erikoisruokavalioita, ihmisryhmää tai vaihtoehtoista ajattelutapaa. Se, että bloggaaja kirjoittaa postauksen, ei tarkoita, etteikö tämän taustalla voisi olla muitakin ajatusmalleja, tai etteikö hän olisi voinut ottaa elämässään huomioon myös näitä muita näkökulmia. Blogissa ja yleensäkkin kirjoittamisessa tietynlainen rajaus on äärimmäisen tärkeää, jotta kokonaisuus toimisi, ja se tulisi aina myös lukijan jossain määrin ymmärtää. Se, mitä ei kirjoiteta, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Se, mitä kirjoitetaan, ei tarkoita, että olisi ainoa totuus.
Oman blogini kommentointikulttuurista täytyy kyllä edelleenkin todeta, että vitsit mulla on ihan huikeita, asiallisia ja vastapuolta kunnioittavia kynäniekkoja, joilla on myös erittäin mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Rakastan meinaan kuulla myös eriäviä mielipiteitä, ja asiallisen keskustelun herääminen on toisinaan suorastaan mahtavaa! Joissakin blogeissa ja nettikeskusteluissa ikävä kyllä huomaa kommentoinnin karkaavan monesti suorastaan asiattomuuksien ja hyökkäämisen puolelle, vaikka kyseessä ei nyt joka kerta olisi edes ne elämää suuremmat asiat, hah. Eri mieltä saa aina olla, mutta kirjallisesti näiden esittäminen vain tuntuu olevan joskus todella vaikeaa. Pystyn myöntämään tämän itsekin. Toinen asia on myös, että tarvitseeko jokaisesta eriävästä mielipiteestä suutaan avata, ja viekö se keskustelu sinällään mihinkään.
Ja mitä eettisyyteen ja ympäristöasioihin tulee, niin monikaan ei sitä tiedä, että olen sivuaineenani lukenut ympäristöasioita sekä kestävää kehitystä ja tuo tuleva aviomiekkoseni on myös ympäristötekniikan diplomi-insinööri. Jotain käsitysperää asioista siis on, mutta en siltikään koe, että olisin riittävän asiantunteva ottamaan kohdistetusti kantaa näihin asioihin asiantuntijan roolissa. Ymmärrän siis oman vajaavaisuuteni etenkin tässä näkökulmassa, ja koen, että netistä löytyy jo niin paljon laadukkaampia informaationlähteitä näihin tuiki tärkeisiin asianhaaroihin, joten jätän tämän suosiolla paremmille. Tiedän myös itse, mistä luotettavaa tietoa voi löytää, joten kaikesta ei myöskään tarvitse aina minua valistaa, koska en millään kerkeä perehtymään elämässäni jokaiseen asiaan, vaikka ne olisivat kovin mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitäkin.
No mitä minä sitten täällä blogissani ravintoinformaation puolesta haluan suoltaa? Täällä haluan jakaa etenkin sitä henkistä näkökulmaa asioihin, ja monesti teen sitä ikäänkuin rivien välissä ja nimenomaan myös käytännön kautta. Erilaisia vaihtoehtoja ja safkavinkkejä tarjoamalla pyrin laajentamaan ihmisten käsitystä ravintovaihtoehdoista ja opettaa ajattelemaan laajemmin. Tiedolla ihminen ei tee mitään, jollei se sitä osaa hyödyntää, soveltaa saati tarkastella kriittisesti.
Liian moni stressaa ja voi suorastaan jopa pahoin sen takia, että ravintoasioista on tullut liian kahlitsevia, mustavalkoisia ja hallitsevia omassa elämässä. Ei sen niin kuuluisi mennä. Oli kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, niin rentous ja nautinnollisuus saa sekä kuuluukin olla menossa osin mukana, ja sitä itse haluaisin tätä yhteiskuntaa tasapainottamaan lisää. Ensisijaisesti siis toivoisin ihmisten voivan hyvin. Hyvinvoiva ihminen pystyy puolestaan keskittymään tehokkaammin arjen eettisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin, kun perusasiat ja vintti ovat kunnossa.
Olit sitten A-luokan lihansyöjä, vegaani, einespitsamonsteri tai mitä tahansa näiden väliltä sekä ulkopuolelta, niin annetaan jokaisen popsia menemään kuten haluaa oli taustalla mitkä tahansa syyt. Kaikkia ei tarvitse eikä pystykään käännyttämään, vaikka ajatus olisi kuinka jalo ja kaunis. Ikävä kyllä. Ymmärretäänhän jookos myös se, ettei meidän kaikkien tarvitse edustaa tai olla kaikkea. 🙂
Mahtavaa alkuviikkoa joka kolkkaan!
Kurkkaa myös:
Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?
Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!
Edellinen juttuni:
Miten selviän nousevan elopainon kanssa?
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Musta sulla on ihan super mahtava asenne! Näytät, että ihan sillä normi ruoalla voi voida hyvin ja että lisäaineita, sokeria, viljaa ym. syömällä ei tee heti kuolemaa. Itse olen sairastanut syömishäiriötä kuusi vuotta. Sen aikana tuli kokeiltua kaikki, vegaanius, gluteeniton, maidoton, sokeriton ja ties mitä muita. Nyt vihdoin parannuttuani siitä annan itseni syödä ihan mitä tahansa kohtuudella ja Ai että tätä vapauden tunnetta!
Kiitos mahtavista teksteistä!:)
Kiitos sulle ihanasta kommentista! Ihan mahtava myös kuulla, että siellä on menty aimoharppauksilla eteenpäin ja tasapaino on alkanut löytyä! Normaalilla ruualla pääsee usein todella pitkälle, ja kaikkihan on kiinni juurikin siitä kokonaisuudesta. Juurikin kaikkea kohtuudella kuulostaa mun korvaan todella hyvältä! Jes! 🙂
Tietenkään kenellekään en erityisemmin suosittele esimerkiksi lisäaineita tai makeutusaineita, mutta tietty rentous näissäkin on aina hyvä olla. Toisille tietty sopii hyvinkin “rajoitetumpi meno”, mutta osalla rajoitukset monesti tuppaavat aiheuttamaan stressiä, päänvaivaa ja jopa pahoinvointia. Pitää siis itse löytää juurikin itselle sopiva tapa, kun kaikki meistä on yksilöitä, joille sopii tietyt asiat paremmin kuin toiset. 🙂
Oi ihanuutta kun saan raukkamaisesti kommentoida anonyymisti! Ruokavalio on muuttunut monille ihmisille keinoksi saada se “enkelin sädekehä” pään päälle. Ruokavalinnoilla voi kätevästi päteä ja peittää muuten retuperällä oleva elämä ja valinnat. Ja mikä parasta: ruokavalinnat ovat mitä helpoin keino syyllistää toisin toimivia. Toki pienillä valinnoilla voi kantaa kortensa kekoon, kuten esim. lähiruuan kautta. Olen itse ollut vuosikausia kala-kasvis -ruokavaliolla, myös vegaaniruokaa tulee harrastettua. Bravuurini eettisyydessä lienee itse tehty kasvishernekeitto, ei siis mikään purkkiversio. Kyllähän ajatus sekä lähi- että vegaaniruuasta oli hetken miellyttävä, mutta totta puhuen ei minusta sen parempaa ihmistä tullut. Eli pysy tyylissäsi vaikka kestomaailmanparantajat pyrkivät kohottamaan itsetuntoaan blogissasi 😉
Pienillä valinnoilla voi nimenomaan jo tehdä paljon! Ja niinhän se menee, että on helppo nostaa itseään jalustalle “pröystäilemällä” itse omilla teoillaan sekä tuomitsemalla muita, kun aivan yhtä lailla moni voi niitä “hyviä tekoja” suorittaa ihan omassa hiljaisuudessa ja omalla tavallaan. Aina se mitä näkee tai kuulee, ei ole aina se totuus, ja paljon hyvää tapahtuu ihmisillä myös siellä taka-alalla. 🙂 Ja minä pidän tyylini, ja muutan sitä vain, jos näen siihen olevan tarpeeksi hyviä syitä sekä omia resursseja. 😉
Vegaanina koen että moni syyllistyy jo kasvissyöjän läsnäolosta, ruokavalio kun tulee vaan esiin ruokapöydässä. Syyllisyys mielestäni mahdollisesti tulee siitä että jollain asteella nähdään vegaaniin toiminta “oikeana”. Toisaalta siltä osin etten syö eläimiä koen olevani parempi ihminen, kuin jos niitä söisin. Vähennän tältä osin toiminnallani kärsimystä maailmassa. Elämme maailmassa jossa kasvissyönti on helppoa ja lähes kaikille mahdollista. Se on myös osa-alue jossa on helppo vaikuttaa yhteiskuntaan toiminnallaan, äänestää rahoillaan. Muilla elämänalueilla tämä ei tietenkään suoraan muuta minua ratkaisuissani ja elämässäni paremmaksi ihmiseksi.
Sitten vielä kiitos yleisestä positiivisesta asenteesta ja mielenkiintoisesta blogista. Tämä on ensimmäinen kommenttini ja olisin sen ehkä jättänyt muutenkin kommentoimatta, ellei nyt aihe ja otsikko olisi nyt tämä ollut.