MILLOIN PITÄÄ TIETÄÄ, MIKÄ SUSTA TULEE ISONA?

Mikä susta tulee isona? Kysymys, jota meille on esitetty pikkunatiaisesta lähtien. Toisaalta kun tätä kysymystä on jankutettu korviemme kantimilla niin tuhottoman monta kertaa koko elämämme ajan, niin pakostihan siitä tulee jollain tapaa meitä melko vahvastikin kuumotteleva asia. Ihan kuin pitäisi olla itsestäänselvyys, että minkä parissa meinaat painaa leipää pöytää sen 40 vuoden työuran ajan, mutta entä jos ei ole?

Maailma muuttuu aivan hirveää tahtia. Tässä nyt ei ollut mitään uutta. Aika moneen kertaan on myös kuultu veisu, että niitä ammatteja, joista nyt työelämään valmistuvat aikanaan eläköityvät, ei ole vielä keksittykään. Niinpä. Mistäköhän tulevaisuuden ammatista sitä itse ehkä aikaan eläköityy?

Tavallaan tämä kaikki kuulostaa hienolta ja jännältä, mutta samalla se tuo mukanaan rasittavan kalvavaa epävarmuutta. Mihin sitä ylipäätään pitäisi tässä perskuleen viidakossa suunnata ja mihin kannattaisi panostaa, jos kaikki on kerran auki? Entä jos tekeekin aivan idioottimaiseksi paljastuvia valintoja, ja huomaa myöhemmin pelanneensa korttinsa aivan päin honkia? Niin, että tippuu jonnekin milleniaalien ja vanhan liiton vakinaistettujen välimaastoon, jotka retkahtivat panostamaan täysin kestämättömiin tuulahduksiin.

Pakko twerkkaa, että sais fyrkkaa

Oma ikäluokkani tuntuu osuneen siihen yhteiskunnan murroksen välimaastoon, jossa omat vanhempamme ovat saattaneet kulkea selkeän uran valmistumisesta eläkepäiviin saakka. Tämä luonnollisesti on lähtenyt iskostumaan omaankin päähän pienestä pitäen, mutta tässä tuli vain yksi pieni kurvi matkaan. Työelämä ja maailma on ihan vain pikkaisen erilainen, kun millaiseen mentaliteettiin sitä pikkulikkana on oppinut. Enää kun ei ole välttämättä niitä 40 vuoden työuria samassa ammatissa ja työnkuvassa, joita vielä meidän vanhemmillamme ja heidän vanhemmillaan saattoi vielä olla.

Itsekin valmistuin ammattiin alalla, jolla luulin tekeväni töitä hamaan tappiin asti. Päädyin kuitenkin omaksi yllätyksekseni suorilta käsin tekemään töitä aivan eri hommien parissa. Aloitin yrittäjyyden työnkuvalla, jota ei vielä kymmenisen vuotta taaksepäin ollutkaan, ja jolle muutama vuosi sitten vielä naurettiin. Nykyään tämän ohessa teen töitä yrittäjänä perinteisemmällä alalla, mutta muodossa, jota ei ollut juurikaan olemassa vielä samat kymmenen vuotta sitten. Hämmentävää. Eikä musta todellakaan pitänyt tulla yrittäjää.

Miten jahdata unelmaa, jota ei edes tiedä?

Meillä on vapaus. Voimme olla mitä vaan. Tässä nyky-yhteiskunnan valinnan vapaudessa ja nopeasti muuttuvassa tahdissa piilee ne omat riskinsä. Entä jos ei tiedä, mitä haluaisi tehdä? Joskus ne raamit ja selkeät linjat toisivat enemmän varmuutta ja turvaa, ja kyllä mä myönnän monesti haaveilleeni siitä, että meille kaikille olisi nimetty ura ja ammatti, jossa oltaisiin vaan eikä mutistaisi. Ei meinaan tarvitsisi miettiä, pohtia, stressata ja päätään vaivata vaihtoehdoilla, joita ei olisi.

Somessakin meille toitotetaan sitä, että pitäisi tehdä sitä mistä tykkää tai sitä, mistä on aina unelmoinut. Pitää olla rohkea ja jahdata niitä unelmiaan, mutta entä jos ei tarkalleen tiedä, mikä se oma unelma on? Mitä jos ei tunnekaan suurta ja polttavaa intohimoa mitään työtä tai alaa kohtaan? Tai entä jos oma unelmaduuni ei toteutuessaan tunnu sittenkään enää siltä unelmalta?

Nuorena on vitsa väännettävä

Se, mikä tästä tekee vieläkin kinkkisempää on, että valinta ammatista ja siihen vievästä koulutuspolusta pitäisi tehdä niin hirvittävän nuorena ja keskenkasvuisena. Jo 15-vuotiaana pitäisi keksiä jo se oma juttu, mutta lukiostahan voi aina hakea armoaikaa, jos lukeminen nappaa edes inasen verran. En silti usko, että 18-vuotiaana baareista ja ajokortista juuri riemastunut nuori ihminen on parhaassa iskussa päättämässä tulevaisuudestaan, vaikka osalla se silti osuu nappiin. Jos ei muuten, niin mäihällä. Kaikilla ei silläkään.

Itse olisin saattanut valinnut toisin, jos nyt saisin tehdä päätökseni uusiksi. Onneksi ei tarvitse, koska voi veljet sitä tuskaa, jos joutuisin painimaan tämän(kin) asian kanssa vielä uudemman kerran. Toisaalta, en kadu tippaakaan, että kävin niinkin monialaisen diplomi-insinöörin koulutuksen, sillä olen saanut tästä aivan valtavasti ässiä ja jokerikortteja hihaani, joita olen pystynyt hyödyntämään yllättävissäkin osa-alueissa erilaisten työnkuvieni kohdalla yrittäjänä.

Projektinhallinta, strategiaosaaminen, puheviestintätaidot, johtajuus sekä talouden ja kokonaiskuvan ymmärrys ovat olleet monialaisesti käyttökelpoisia niin valmennustyössä kuin bloggaamisessa ja sosiaalisen median pyörittämisessä. Niin, ja että näillä on vielä päässyt tuomaan leivän pöytään, ja vielä lopulta tilanteeseen, jossa omat kädet loppuivat, ja oma aviopuolisoni hyppäsi ”oikeista töistä” kanssani pyörittämään tätä palettia.

mikä susta tulee isona

No mitä mä haluan tehdä isona? En todellakaan tiedä. Nyt tykkään tämän hetkisestä kombostani ja pyrin jatkuvasti vahvistamaan omaa osaamistani. Olen kuitenkin melkoisen kuutamolla siitä, mikä tilanne on vaikkapa seitsemän tai 20 vuoden päästä. Kun esimerkiksi viisi vuotta takaperin omat suunnitelmani vaikuttivat niin toisenlaisilta, että nyt ihan naurattaa. Suoraan sanottuna v*tuiksi meni niin moni suunnitelma, mutta toisaalta onneksi meni. Se vei mut lopulta tähän, vaikka työtä sen eteen onkin painettu.

Pyöriikö kenelläkään samoja asioita päässä? Toisaalta kiinnostaisi myös kuulla minua enemmän elämänkokemusta omaavilta sitä omaa polkuaan, ja että miten tällaiset ajatukset ovat muovautuneet elämän varrella eri tilanteissa ja työnkuvissa? Niin ja tiedätkö sä tällä hetkellä, mikä susta tulee ”isona”?

Oman näköistä keskiviikkoa sinne!

TSEKKAA MYÖS:
Millaista on tehdä töitä oman miehen kanssa?

EDELLINEN JUTTUNI:
Marraskuun posit & pommit

VALMENNUKSET:
PROVE-valmennukset taas myynnissä!

Kommentit (15)
  1. Meikä täytti kesällä 30 ja oon tähän ikään mennessä kerennyt jo vaikka ja mitä. Peruskoulusta amikseen opiskelemaan media-assariksi todetakseen, ettei sillä alalla kauheesti töitä ole. No välivuosi meni sitten tallihommissa ja baarimikkona, jonka jälkeen lähdin armeijaan, koska sinne olin ihan pikkutytöstä asti halunnut. Elämäni paras vuosi so far ja vieläkin häärään aktiivisesti reserviläistoiminnassa mukana. Tästä syystä tuleekin se odotettu ylennys itsenäisyyspäivänä. Score! Intin jälkeen sitä vähä raapi päätä, että mitäs nyt. Jotain oli ”pakko” tehdä ja menin sitten Ypäjälle hevosoppilaitokseen, jossa vierähti huomaamatta melkein 4 vuotta. Alalla palkkaus on aivan surkea työtunteihin nähden, joten aattelin tehdä kesän jotain muuta ja miettiä peliliikkeitä sillä välin. Tie kävi yllättäen metallialalle ohutlevymekaniikkaan erikoistuneeseen firmaan, jossa iskä ja isovelikin työskentelee. Kesätyö venähti ja tässä sitä ollaan levyseppähitsaajan paperit takataskussa, enkä vieläkään tiedä mitä isona tekis 😅 Lisäksi oon kouluttautunu ulkomailla sukeltajaksi, joten tässä vois suunnata vaikka minne!

    1. piiapajunen
      5.12.2019, 22:04

      Ei vitsit miten siisti polku sulla! 😀 Oot kyllä tehnyt vaikka ja mitä, ja eipä ainakaan kokemusta ja näkemystä puutu. Muutenkin sun asenne kuulostaa kyllä niin mahtavalta, ettei mitään rajaa, ja tuolla menolla ei kyllä varmasti ilman töitä tule jäämään. 😀 Kiitos kun jaoit tämän täällä!

  2. millamaaritk
    4.12.2019, 22:41

    Voi aamen ja kiitos tästä postauksesta. Itse olen siinä tilanteessa,että valmistuin kesällä yliopistosta ja nyt olen töissä nk.suorittavalla alalla, jossa pärjää ja menestyy jos on ahkera ja omatoiminen. Ulkopuolelta on tullut painetta, että mitäs nyt ku ihan maisteri oot ja edelleen teet ”vaan” duunarihommaa. Että eikö se nyt riitä, että pitää tällä hetkellä työstään ja maksaa veronsa? 😄 Opiskeluaika työssäkäynteineen ja uusiutuneen mt-ongelman kanssa oli myös aikamoista vuoristorataa ja nyt hetken vähän hengähdän. Suunnitelmia jatkosta toki on, jatkokouluttautuminen kiinnostaa, yrittäminen kiinnostaa ja oon pari työhakemustakin rustannut 👍🏻 Että katotaan sitten kun 70 veenä jään eläkkeelle, että mitä musta ja meistä isoina tuli ✌🏻😁

    1. piiapajunen
      5.12.2019, 22:08

      Siis tämäpä! Kyllähän sen nyt pitäisi riittää, että leipä tulee pöytään, ja vielä tärkeämpää, että oma pää pysyy menossa mukana. 😄 Sulla on kuitenkin aina eteenpäinmenevän kuuloinen asenne, että veikkaan kyllä villisti, että kyllähän sä tulet vielä moneen paikkaan työuran varrella päätymään. Se jää siis nähtäväksi, mistä ammatista sitten 2060 vuoden kieppeillä eläköidytään. 😀

Kommentointi suljettu.