10 x MIKÄ JENKEISSÄ NYPPII?

Vaikka elämä Miami Beachilla hymyilee, niin aina voi vähän kitistä, heh! Ainahan sitä joku nyppii, ja toki moni näistä asioista ovat varmasti riippuvaisia sijainnista Jenkkilä ollessa melkoisen valtaisa alue. Kilpaurheilu on vienyt itseni jo kolmannen kerran tänne rapakon taakse, ja samoja havaintoja on tullut tehtyä muissakin liittovaltion lokaatioissa. Jenkkilää pidetään kuitenkin niin upeassa valossa joka puolella, joten sen vuoksi nämä havaintoni kyllä osuvat omiin silmiini ja sopivan kriittiseen sielunmaailmaani hieman terävämmin. Toki täällä on paljon ihan huikeita juttuja, eikä rakas kotimaammekaan täydellinen ole, mutta tässä muutamia eniten aivojeni synapseihin iskevistä asioista täällä amerikkalaisen unelmien keskellä! 😀
Teennäinen kohteliaisuus. “Hi! How are you?” menettää hieman merkityksensä, kun asiakaspalvelija mutisee sanat putkeen nakki otsassa eikä edes katso sinua päin. Suomessa jos jotain sanotaan, niin sitä yleensä tarkoitetaan. 😀
Ruoka on oikeasti kallista. Varsinkin hedelmät ja kasvikset ovat ihan tuhottoman kalliita, ja aivoja suorastaan kirvelee niitä ostaessa. Kilohinnat hedelmille huitelevat helposti kahdeksassa eurossa, ja ravintoköyhästä höttösalaatista saat isossakin paikallisessa megamarketissa maksaa itsesi kipeäksi. Sokerihöttöä täällä kyllä saa halvalla oikein kunnon bulkkipakkauksissa, ja pieniä tai edes kohtuukokoisia pakkauskokoja ei tunneta. Ja jos tunnetaan, niin ne on yhdistetty tehokkaaksi kymppipäkiksi, jossa pakkausjätettä kyllä riittää!

Hyvää leipää on vaikea löytää. Valkoista pullaa on kyllä tarjolla, mutta kyllä tässä jo vähän ikävä on Suomen monipuolisia ja laadukkaita leipähyllyjä.
Makeutusaineet. Yhhh. Vaikka oikeasti tykkään makeutusaineista (kohtuukäytössä), enkä niitä tarkoituksella liikaa välttele, niin täällä homma on kyllä vedetty ihan överiksi. Maustetut kivennäisvedet ovat maultaan tiukempaa kuin esanssiset zero-limpparit, ja kaikki makea on todellakin makeaa sen syvimmässä merkityksessään.
Lisäaineet muutenkin. Suomessa on oikeasti aika rajoitetut säädökset lisäaineiden käytön suhteen, ja täällä eletään kyllä aika villissä lännessä. Osassa nämä lisäaineet ovat kyllä ihan paikallaan (kaikki lisäaineet eivät ole välttämättä apokalyptisiä), mutta aitouden puute kyllä alkaa aika nopeasti nyppiä. Fun fact tähän väliin: Se mitä Suomessa myydään kaupassa monesti tavallisena tuotteena, saisi monissakin tuotteissa täällä luomumerkinnän.
Sotaveteraanit kodittomina katujen varsilla. Ensin lähetetään “palvelemaan maataan” toiselle matereelle, ja tämän jälkeen jätetään oman onnen nojaan jalat amputoituna osastojen paidat ja lippikset vain muistona. Onneksi Suomen sotaveteraaneista pidetään sentään huolta. <3

Ekologisuuden totaalinen puute. Vaikka en olekaan mikään ekohippi, niin ympäristötekniikkaa kandivaiheessa sivuaineena lukeneena olen kyllä jossain määrin valveutuneena hieman kauhistunut tästä toiminnasta “sivistysvaltiossa”. Syntyvän jätteen suorastaan järjetön määrä, kierrätyksen ja jätteen lajittelun lähes totaalinen puuttuminen, moninkertaiset ja logistisesti tehottomat yksittäispakkaukset, kaupoissa kassalla valmiiksi pakattavien muovikassien määrä, yötä päivää täysillä huutavat energiasyöpöt ilmastointilaitteet vuodelta Neuvostoliitto sekä asuinrakennusten “pahvisuus” (jopa kylmässä Columbuksessa Ohiossa) ja energiatehottomuus. Listaa voisin jatkaa loputtomiin, ja oikeasti vähän ihmetyttää, että ollaanko ihan totta sivistysvaltiossa, kun mistään ei tunnuta välitettävän.
Kassojen järkyttävän hidas toiminta. Voit varautua vaateostoksilla jonottamaan ainakin vartin verran, vaikka edessäsi jonossa olisi vain yksi asiakas, ja kassalla työskentelisi kolme ihmistä. Miten tämä voi joka paikassa olla mahdollista?
Kukaan ei osaa treenata. Miehelle tämä on varsinkin todella kipeää katsottavaa, kun suurin osa paikallisen salimme jäsenistä on miehiä. Treenissä ei ole yhtään mitään järkeä, ja näyttää siltä, että kohta sattuu Juhaa leukaan tai käytettävä laite pamahtaa hajalle. Tämä on kyllä omien havaintojeni mukaan todella yleistä jo ihan muualla Euroopassakin, mutta tällä paikallisella salilla sentään osataan laittaa painot takaisin paikoilleen ja pitää sali siistinä. Tästä siis propsit!
Treenihiilareita ei hirveästi näytetä tuntevan. Ei palkkarissa eikä intrajuomassa. Olin itse varautunut olemaan koko reissun lähinnä kisojen viimeistelyviikoilla, joten jätin rakkaat Vitargoni suosiolla kotiin, mutta metsästys alkoi täältä, kun kisasuunnitelmat muuttuivat, ja minähän en ilman treenihiilaria bodaa, hah! Maltoa ja Vitargoa nyt Suomesta saa lähes joka marketin perusvalikoimasta ja nettikaupatkin ovat niitä pullollaan. Täällä niitä on todellakin saanut metsästää jopa lisäravinnekaupoista, joissa niissäkin halpana bulkkitavarana toimivasta maltosta sai pulittaa kalliimman hinnan kuin Vitargosta Suomessa.

Ja onhan täällä Jenkkilässä kuitenkin aika huikeaa, mutta ei minusta kyllä tämän maan kansalaista saisi kirveelläkään, heh. Sekin on kyllä todettava, että kyllä Suomessa eletään oikeasti niin lintukodossa, että täytyy sanoa, että olen pirun ylpeä suomalaisuudesta. Onneksi olen saanut etuoikeuden syntyä Suomeen. Suomi-100 ja “hell yeah”! Eipäs sittenkään kuin “p*rkele”, näin suomalaisittain. 😉

Kesäistä loppuviikkoa koto-Suomeen!

Kurkkaa myös: Asioita, joihin ymmärrykseni ei yksinkertaisesti riitä

Edellinen juttuni: Ruokapäiväkirja Jenkeistä viikko kisojen jälkeen

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen