KUN LÄSSYTYS ON VAIHDETTAVA PESISMAILAAN

Perseelleen menee, mutta menkööt! Sen sijaan, että ratkaistaisiin asia, niin korjataan puhjennut rengas purukumilla, heilautetaan kättä ja leikitään, että kyllä se sillä kunnossa pysyy, kunnes huomenna ollaan taas samassa pisteessä. Eihän siihen nyt jakseta käyttää vaivaa eikä aivoja, että ratkaistaisiin kiperä kysymys ja toistuvasti vaivaava kommervenkki kerralla ja kunnolla, kun ongelman voi lakaista aina uudestaan maton alle tai etsiä sopiva laastari avohaavaan.
Miksi meille ihmisille eivät kelpaa ne oikeasti toimivat ratkaisut? Miksi vastauksia haetaan maalaisjärjen ja tasapainoisen elämän sijasta pillereistä, ihmetuotteista, somejulkkisten tärpeistä ja trendiratkaisuista? Rahalla kun ei kaikkea saa, sormia napsauttamalla ongelmat eivät ratkea, eikä laastari pysy elämän myrskyissä kovin kauaa paikallaan, vaikka kuinka niin haluttaisiin uskoa. Välillä tuntuu, että on pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön, että oikeasti homma menisi jakeluun.
Kun kirjoitat mielestäsi kattavan ja pätevän artikkelin esimerkiksi kehonhuollosta tai vastustuskyvyn vahvistamisesta, niin eihän sitä kukaan lue. Se on liian tylsää ja tasaista. Arkista tavaraa, joka ei mullista kenenkään elämään. Ei tarjoa elämyksiä, pikafiksauksia tai vippaskonsteja, vaan niitä oikeita arjen ratkaisuita. Jo seuraavana päivänä kysellään taas joka tuutista, että voisitko kirjoittaa tästa aiheesta ja olisiko sinulla helppoja vinkkejä tähän. Facepalm. Justhan mulla niitä ratkaisuja oli.
Autapa vaan armias, kun päräytät vähän jyreämmän tekstin herätellen tästä samasta aiheesta. Pistät vähän maustetta kehiin jo otsikkoon, ja annat näppiksen sauhuta oikein tunteella turisten heittäen kaikki patoutuneet tunteet aiheeseen liittyen. Johan jengi alkaa heräämään. Silmäpareja tarttuu matkaan, kommenttikenttä laulaa ja postauksen sydännappia hakataan antaumuksella. Ja taas seuraavana päivänä alkaa virtaamaan kyselyitä, että oliskos mulla mitään vippaskonstia tuohon ja tähän asiaan. No ei ole. Edelleenkään.

Ihan tavalliseen ja hyvän elämän saavuttamiseen ei nimenomaan tarvitse niitä vippaskonsteja ja poppasratkaisuita. Ihan maalaisjärjellä ja sillä “peruskauralla” saat yleensä parhaimman lopputuloksen aikaiseksi. Viikonlopun ahmimista et saa bloggaajan dippikurkkuvinkeillä ratkaistua, jos elät viikot nälissäsi kitukaloreilla. Liikkuvuuteen ja kehonhuoltoon et tarvitse yhtä maagista liikettä tai juuri sitä yhtä ja oikeaa toteutustapaa. Netti on pullollaan tuhansittain todella toimivia videoita, artikkeleita ja ohjeistuksia, joista nämä kaikki voivat olla äärimmäisen tehokkaita, mutta vain silloin, jos rupeat niitä säännöllisesti ja monipuolisesti tekemään. Jos nykyiselläänkään et jaksa jäykkiä lonkankoukistajiasi venytellä, niin minun jakama liikevinkki tuskin asiaa parantaisi.
Hyvän unen saavuttamiseen et tarvitse ihmepilleriä, vaan ihan riittävästi sapuskaa ja rauhoittumista iltaisin. Palautumisen tehostamiseen suosittelen myöskin sitä riittävää ruokaa, unta ja treenimäärän kohtuullistamista, ja sitten kun on perusasiat kunnossa, niin vasta lisäravinteita, kylmäkylpyjä tai kompressiosukkia edes harkinnan asteelle. Flunssapöpöjen etäällä pitämiseen edelleenkin tarvitset riittävästi apetta ja unta kuulaan, jonka jälkeen voidaan vasta pohtia hifistelyhommia.
Tämä pätee myös ihan arjen kanssakäymisissä. Kun läheisellesi toteat, että nyt ihan oikeasti meno on tällä jo liian lujaa tai kelkka on menossa aivan väärään suuntaan, niin vastaukseksi saat vain nättiä hymyä ja joojoodiipadaapaa ja “kyllähän-mä-sen-tiedän-mutku-ei-täs-viel-mitään“. Miksi pitäisi järjestää tosi-TV:n tapaisia interventioita, ja laittaa se rakas ihminen henkisiä litsareita iskien lyttyyn itkemään, että asia menisi sinne kaaliin, ja asioille tajuttaisiin tehdä itsekin jotain? Olisi meinaan kaikille kiva, kun tajuaisi jarruttaa ennen kuin kaasuttelisi pedaali pohjassa päin tiiliseinää. Nätti puhuminen ja pään silittely ei vain auta, mutta miksei?

No ei sillä, ettäkö itse tämän homman nappisuorituksella hanskaisin. Aina välillä sitä pohtii päänsä puhki ja huokailee elämänsä kanssa, vaikka ratkaisu on ihan siinä omilla käsillä. Stressi valtaa oman kupolin, ja helpotusta etsii pikalaastareina hetkestä, eikä siitä kokonaiskuvasta ja oman elämän hallinnasta, josta se itse perimmäinen syy löytyy. Piru vie, kun elämä onkin välillä niin hankalaa, vaikka oikeasti se on ihan todella helppoa, jos vain sen oikein oivaltaa, hah! Henkistä pesismailaa siis tarvitsi itse kukin aina säännöllisin väliajoin. Myös minä, joten läimimään vaan!

Häikäisevän aurinkoista pakkasviikonloppua joka tupaan!

Vilkaise myös:
Uni ja palautuminen – Parempaa unta safkalla!
& Aktiivitreenaajat karmean huonossa kunnossa?!

Edellinen juttuni:
Hyvät Netflix-sarjat – 5 vinkkiä jakoon!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen