KUN KORONAKOTOILU MENI SUORITTAMISEKSI

Kotoilu-game strong! Koti kiiltämään, uudet reseptit tulille, huulipunaa huuliin kotiofficella, ihana päiväreippailu raikkaassa ilmassa ja illalla vielä kaikki irti supertehokkaan kotitreenin osalta sekä kimppavideopuhelu koko suvulle ennen pehkuihin painumista. Oo! Nyt tälle kaikelle on aikaa, ja kaikki rästissä roikkuneet kotityöt pakettiin, koska kaikki koronakotoilusta irti! Eikun?

Tavoitteita, tekemistä ja touhua on ihan mahtava olla, ja ne voivat pitää kiinni arjessa ja elämässä tällaisen hullunmyllyn keskellä. Pysyy se pieni pilke silmäkulmassa myös hieman ikävässäkin poikkeustilanteessa. Mutta. On oikeasti ihan okei, ettei sen kummemmin pyri ottamaan tästä ajasta paukkuja irti. On ihan okei, että koti on sotkuinen, pyykkikasaa on kertynyt, aherrat puutuneena etäpisteellä kulahtaneessa t-paidassa ja et ole koskenutkaan pölyrättiin kolmeen viikkoon.

Näin ihan ylipäätään elämää jos miettii, niin miksi kaiken pitäisi olla sitä ”live life to the max”. Sehän on ihan hullu ajatus, että arkea pitäisi yrittää vetää satanen lasissa kaikilla elämän osa-alueilla, niin miksi tällaisessa erikoistilanteessa, jossa moni asia muutenkin hakee paikkaansa, pitäisi väkisin yrittää vieläkin enemmän. Kun monille jo tässä itsessään on paljon sulateltavaa ja sopeuduttavaa.

Kuka suorittaa kotoilua parhaiten?

Kun somea selailee, voi helposti tulla sellainen kuva, että kaikilla on nyt jotenkin tosi kova draivi päällä ja elämää eletään täysillä siitä huolimatta (tai juuri sen takia), että jumitettaisiin kotona neljän seinän sisällä. Yksi maalaa, toinen siivoaa ja konmarittaa, kolmas vetää elämänsä kotitreenejä 24/7, neljäs rakentaa majaa lasten kanssa sekä leipoo koronapuusteja ja viides veti juuri kuudennen tehokkaan kotitreenin tälle viikolle, ja on kuulemma elämänsä kunnossa. Niin ja kolme muuta on osallistunut kolmeen eri kehittävään webinaariin ja kiillottanut omaa henkilöbrändiään sekä päivittänyt nettisivunsa timanttisiksi.

Tästä helposti muodostuu omille verkkokalvoille täysin epärealistinen illuusio siitä, että nyt pitäisi olla tekemässä ja kaikkea. Että pitäisi saavuttaa vähintäänkin jotain yhtä hienoa kuin nämä kaikki muut. Ja tietysti yhteensä. Luuserimainen fiilis valtaa mielen, kun itse makaat pieruverkkareissa kolmatta päivää sohvalla tukka likaisena, ja tunnet piston sydämessäsi, kun läppärin sulkemisen jälkeen ainut asia mielessä on, että mistä seuraavaksi woltittaisi safkaa illan Netflix-maratonin kylkeen.

Enkä siis tarkoita, että jengi somessa leijuisi nyt omilla saavutuksillaan. En tosiaan. Kyllähän kivoista jutuista saa ja kannattaakin hehkuttaa. Jaettu ilo on usein suurempi ilo, ja monille ne päivän tai viikon pienet highlightit nousevat luonnollisesti esille somejulkaisuissa.

Sitten kun näitä kohokohtia ja arjen pieniä saavutuksia pamahtaa silmille toinen toisensa perään useilta eri ihmisiltä, niin jokaisen somea tapittavan on ihan hyvä muistuttaa itselleen, ettei se todellisuus ole vain tätä. 50 eri ihmisen highlightien summa ei ole sellaista elämää, jota sinun tarvitsisi elää. Jokaisella osa-alueella. Kun eivät hekään elä, vaikka tästä tuleekin auttamatta suoranainen onnistumisten ja upeiden suoritusten mosaiikki omaan näkökenttään, ja huomaamattaan alkaa asettaa omalle kohdalleen ihan mahdottomiakin odotuksia omasta arjestaan.

Ja kyllä. Jollain voi olla draivi päällä. Toisella taas ei ole. Ja se on ihan okei. Lepääminen ja rehellinen laiskottelu voi olla äärimmäisen iso palvelus itsellesi juuri nyt. Nyt nimenomaan on aivan loistava aika tarvittaessa pysähtyä ja rauhoittua.

Kotoilu voi jopa nostaa kuormitusta

Monilla duunit ja opiskelut pyörivät edelleen täydellä höökillä. Osa toimii työn luonteen vuoksi omassa normaalissa ympäristössään, ja osa taas paukuttaa esseitä tai tarjouspyyntöjä kotoa käsin. Arjen vaativuus ei välttämättä ole edes tippunut, vaan yhtälailla työt ja opinnot on monilla rullaamassa aivan samoilla vaatimuksilla kuin aiemminkin.

Joillain taakka voi olla jopa kasvanut, sillä etäopiskeluun siirryttyä monet tentit ovat vaihtuneet raskaisiin kirjallisiin harjoitustöihin. Raskaan näyttöpäätetyön raatajalla voi kotoa käsin oman työlastin lisäksi peräänkatsottavana jälkikasvun koulupäivät tai päivähoidon toteutus. Siinäpä ei ainakaan tarvitse tuntea yhtään sen enempää huonommuutta, jos koti ei kiillä tai energiaa ei liiemmin piisaa uuden oppimiseen liveluentoja tai kotitreenejä tykittämällä.

koronakotoilu

Kenellä kestää vintti parhaiten?

Suorittamiseen voi ajautua äksönin lisäksi myös siellä henkisellä puolella. Kun nyt pitäisi jaksaa olla pirteä ja tsempata itsensä sekä kaikki muut tästä tilanteesta läpi. Epätoivoon ei ole syytä vajota, vaan naama hymyssä painaa eteenpäin. No ei nyt ihan.

Jos ei puhuta edes koronakeissistä, niin aina ei tarvitse olla se tsemppari ja jakaa ”positive vibeseja” muille ympärillään. Positiivisuus kun ei todellakaan ole sitä, että maalataan kaikki paska sateenkaarenväreillä hattaraksi. Positiivinen elämänasenne ei tarkoita, etteikö saisi harmittaa, ketuttaa ja kasvataa välillä sitä kuuluisaa nakkia otsaan. Positiivinen elämänasenne on nimenomaan sitä, että otetaan ne vastaantulevat ikävät asiat vastaan sellaisena kuin ne ovat. Murehditaan tarvittaessa hetki jos toinenkin, jotta voidaan sitten oikeasti tuntea ilo ilona sekä onni onnena eikä vain päälleliimattuna sellaisena.

Nyt nimenomaan saa tuntea. Saa harmittaa, turhauttaa ja ärsyttää. Eikä aina tarvitse olla kenenkään henki ja terveys uhattuna, että voisi olla allapäin. Oli se sitten peruuntunut lomareissu, pääsiäissuunnitelmat tai kesätyöpaikka tai katkennut hyvä salitreeniputki, niin nyt saa harmittaa. Itke, murehdi ja anna harmituksen tulla. Nyt ei tarvitse miettiä sitä, että ketä saa harmittaa eniten ja mistä aiheesta.

Eristäytyminen ei ole ihmismielelle ihan helppo nakki muutenkaan. Jo se itsessään voi herättää monenlaisia tunteita ja aiheuttaa luontaisesti alakuloa. Eli nyt ei ole oikea hetki yrittää olla superihminen ja leikkiä rautaista mimmiä tai äijää. Riittää, että olet ihan vain sinä. Tavallinen kuolevainen.

Ja ihan yhtälailla tämä kaikki pätee myös siihen onnellisuuteen ja elämän helppouteen. Jos nyt elät elämäsi parasta aikaa, niin aivan mahtavaa! Siitä ei tarvitse tuntea huonommuutta tai syyllisyyttä, vaikka ympärillä osalla menisikin nyt heikommin ja olisi vaikeaa. On syytä muistaa, että silloin kun sinä olet elänyt elämäsi heikoimpia hetkiä, niin joku toinen on taas elänyt elämänsä parasta aikaa. Näin se elämä vaan menee.

koronakotoilu

Mitä mä teen viikonloppuna? Mahdollisimman vähän mitään. Ainakaan en halua suunnitella tälle kotoiluviikonlopulle yhtään mitään sen kummoisempaa. Voi olla, että soitellaan videopuheluita frendeille. Voi olla, että poljen olkkarissa kevyesti spinnipyörää tai isken lautapelit pöytään pyörimään. Voi olla, että siivoilen. Voi hyvinkin olla, että makaan vain sohvalla koko viikonlopun, ja otan vastaan tuon pikkuleivoksen potkuja ja jysäyksiä.

Komean aasinsillan kautta sniikkailenkin jo etukäteen, että sunnuntaina tulossa blogiin pienen pieni paljastus, eli silloin kerrotaan kumman sukupuolen edustaja vatsassani tällä hetkellä majailee! Stay tuned! 🧁

Oman näköistä viikonloppua just sulle!

LUE MYÖS:
Meidän #koronakoti sellaisena kuin se on

EDELLINEN JUTTUNI:
Marjaisa smoohtiekakku – Nam!

VALMENNUKSET:
Prove by Piia Home Edition valmennus – Vielä kerkeät!

Kommentit (15)
  1. Nimenomaan oman näköistä korona-aikaa kaikille!
    Mä nimittäin nimen omaan oon se joka jaksaa nyt puuhastella, pitää kotia siistinä, kokeilla uusia reseptejä ja jumpata teidän livetreenejä ja oon kauheen innoissani kaikesta mitä ehdin nyt tehdä. Ymmärrän kyllä tilanteen vakavuuden,mutta se ei ahdista mua; tuntuu itsestä iloselta ja silloin myös päivitykset someen on iloisia 😊
    Vastaavasti yksi parhaista ystävistäni totesi että nyt ei voi kun syödä ja katsoa Netflixii – ja hän on tyytyväinen siihen!

    Oon siinä onnekkaassa asemassa että omat työt jatkuu ja tulotaso ei laske tämän myötä. Tiedostan tän etuoikeuden ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Sen mukaan mitä voin ja pystyn ja omat rahat riittää pyrin auttamaan omalta osaltani heitä joille toimeentulo ei ole nyt itsestään selvää.
    Jos jotain, niin yhteen puhalluksen aikaa tämä tuntuu olevan niin yksilöiden kuin isompienkin organisaatioiden välillä – ja sitä on ilo elää ja seurata!

    1. piiapajunen
      3.4.2020, 19:02

      AAMEN! Siis just näin! Jos kulkee, niin täyttä häkää vaan, eikä fiilistely ja iloinen touhottaminen tarkoita sitä, etteikö ymmärtäisi tilanteen vakavuutta. Nyt nimenomaan tarvitaan yhtälailla myös sitä hyväntuulisuutta vastapainoksi, ja se voi myös piristää muita tässä tilanteessa. 😊 Sitten taas jos ei luista ja on alla päin, niin saa olla, eikä tarvitse sen enempää olla mitään muuta.

      Vitsit miten hyvän fiiliksen kommentti tää oli ALUSTA LOPPUUN, ja ai että miten nousi hymy huulille täällä päässä! Ihana kun olet! <3

  2. No nyt oli asiaa!:)mä jaoin harmitukseni lähinaisilleni siitä kun oon jumissa 1v viikarin kanssa kotona, totuttu käymään mummuloissa, naapurissa, serkuilla.. ja vähän väsyttiki viikon huonojen yöunien jälkeen. Mut sain kommentteja jotka sai mut tuntemaan itteni kusipäisen itsekkääksi ja laiskaksi. Miksi nykyään ei saa valittaa!?!?!:D tämmöne perus positiivinen ihminenkään.
    No mut seuraava päivä oli jo helpompi ja mukavampi,pientä nysväystä, ulkoulua ja liikettä täytyy kehitellä nii pysyy vireystila ja fiilis yllä.
    Sun tekstit on yleensäkki vaan timanttia ja nautinto lukea, sulla on hyvä ulosanti:)

    1. piiapajunen
      5.4.2020, 11:14

      Tää on oikeasti tosi ikävää, että saa kohdalleen vähättelyä omista tunteistaan, tai ainut reaktio on se, että pitäisi yrittää tsempata ja nähdä ne valoisat puolet. Kyllähän ne valoisat puolet voi nähdä, vaikka olo tuntuisi huonolta, mutta se vain aiheuttaa enemmän ahdistusta ja saa henkilön itsensä tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että tuntee olonsa huonoksi.

      Oon itse ihan yleisesti huomannut samaa jo ennen tätä, että jos kertoo voivansa jollain tapaa huonosti (huolettaa, stressaa, surettaa, harmittaa), niin vastapuolen kommentoinnit usein saavat vain tuntemaan olon entistä huonommaksi, vaikka toki niillä yritetään vain piristää. Tulee vain sellainen olo, että on itse kiittämätön ja vääränlainen, kun ei osaakaan iloita tai pysty olemaan huoleton ja iloinen, vaikka ”sullahan on kaikki hyvin ja onhan tässä tällaisiakin positiivisia puolia”.

      Kiitos sulle osallistumisesta keskusteluun ja lisäksi aivan ihanasta palautteesta. 🙂 <3

Kommentointi suljettu.