KUN KORONAKOTOILU MENI SUORITTAMISEKSI

Kotoilu-game strong! Koti kiiltämään, uudet reseptit tulille, huulipunaa huuliin kotiofficella, ihana päiväreippailu raikkaassa ilmassa ja illalla vielä kaikki irti supertehokkaan kotitreenin osalta sekä kimppavideopuhelu koko suvulle ennen pehkuihin painumista. Oo! Nyt tälle kaikelle on aikaa, ja kaikki rästissä roikkuneet kotityöt pakettiin, koska kaikki koronakotoilusta irti! Eikun?

Tavoitteita, tekemistä ja touhua on ihan mahtava olla, ja ne voivat pitää kiinni arjessa ja elämässä tällaisen hullunmyllyn keskellä. Pysyy se pieni pilke silmäkulmassa myös hieman ikävässäkin poikkeustilanteessa. Mutta. On oikeasti ihan okei, ettei sen kummemmin pyri ottamaan tästä ajasta paukkuja irti. On ihan okei, että koti on sotkuinen, pyykkikasaa on kertynyt, aherrat puutuneena etäpisteellä kulahtaneessa t-paidassa ja et ole koskenutkaan pölyrättiin kolmeen viikkoon.

Näin ihan ylipäätään elämää jos miettii, niin miksi kaiken pitäisi olla sitä “live life to the max”. Sehän on ihan hullu ajatus, että arkea pitäisi yrittää vetää satanen lasissa kaikilla elämän osa-alueilla, niin miksi tällaisessa erikoistilanteessa, jossa moni asia muutenkin hakee paikkaansa, pitäisi väkisin yrittää vieläkin enemmän. Kun monille jo tässä itsessään on paljon sulateltavaa ja sopeuduttavaa.

Kuka suorittaa kotoilua parhaiten?

Kun somea selailee, voi helposti tulla sellainen kuva, että kaikilla on nyt jotenkin tosi kova draivi päällä ja elämää eletään täysillä siitä huolimatta (tai juuri sen takia), että jumitettaisiin kotona neljän seinän sisällä. Yksi maalaa, toinen siivoaa ja konmarittaa, kolmas vetää elämänsä kotitreenejä 24/7, neljäs rakentaa majaa lasten kanssa sekä leipoo koronapuusteja ja viides veti juuri kuudennen tehokkaan kotitreenin tälle viikolle, ja on kuulemma elämänsä kunnossa. Niin ja kolme muuta on osallistunut kolmeen eri kehittävään webinaariin ja kiillottanut omaa henkilöbrändiään sekä päivittänyt nettisivunsa timanttisiksi.

Tästä helposti muodostuu omille verkkokalvoille täysin epärealistinen illuusio siitä, että nyt pitäisi olla tekemässä ja kaikkea. Että pitäisi saavuttaa vähintäänkin jotain yhtä hienoa kuin nämä kaikki muut. Ja tietysti yhteensä. Luuserimainen fiilis valtaa mielen, kun itse makaat pieruverkkareissa kolmatta päivää sohvalla tukka likaisena, ja tunnet piston sydämessäsi, kun läppärin sulkemisen jälkeen ainut asia mielessä on, että mistä seuraavaksi woltittaisi safkaa illan Netflix-maratonin kylkeen.

Enkä siis tarkoita, että jengi somessa leijuisi nyt omilla saavutuksillaan. En tosiaan. Kyllähän kivoista jutuista saa ja kannattaakin hehkuttaa. Jaettu ilo on usein suurempi ilo, ja monille ne päivän tai viikon pienet highlightit nousevat luonnollisesti esille somejulkaisuissa.

Sitten kun näitä kohokohtia ja arjen pieniä saavutuksia pamahtaa silmille toinen toisensa perään useilta eri ihmisiltä, niin jokaisen somea tapittavan on ihan hyvä muistuttaa itselleen, ettei se todellisuus ole vain tätä. 50 eri ihmisen highlightien summa ei ole sellaista elämää, jota sinun tarvitsisi elää. Jokaisella osa-alueella. Kun eivät hekään elä, vaikka tästä tuleekin auttamatta suoranainen onnistumisten ja upeiden suoritusten mosaiikki omaan näkökenttään, ja huomaamattaan alkaa asettaa omalle kohdalleen ihan mahdottomiakin odotuksia omasta arjestaan.

Ja kyllä. Jollain voi olla draivi päällä. Toisella taas ei ole. Ja se on ihan okei. Lepääminen ja rehellinen laiskottelu voi olla äärimmäisen iso palvelus itsellesi juuri nyt. Nyt nimenomaan on aivan loistava aika tarvittaessa pysähtyä ja rauhoittua.

Kotoilu voi jopa nostaa kuormitusta

Monilla duunit ja opiskelut pyörivät edelleen täydellä höökillä. Osa toimii työn luonteen vuoksi omassa normaalissa ympäristössään, ja osa taas paukuttaa esseitä tai tarjouspyyntöjä kotoa käsin. Arjen vaativuus ei välttämättä ole edes tippunut, vaan yhtälailla työt ja opinnot on monilla rullaamassa aivan samoilla vaatimuksilla kuin aiemminkin.

Joillain taakka voi olla jopa kasvanut, sillä etäopiskeluun siirryttyä monet tentit ovat vaihtuneet raskaisiin kirjallisiin harjoitustöihin. Raskaan näyttöpäätetyön raatajalla voi kotoa käsin oman työlastin lisäksi peräänkatsottavana jälkikasvun koulupäivät tai päivähoidon toteutus. Siinäpä ei ainakaan tarvitse tuntea yhtään sen enempää huonommuutta, jos koti ei kiillä tai energiaa ei liiemmin piisaa uuden oppimiseen liveluentoja tai kotitreenejä tykittämällä.

Kenellä kestää vintti parhaiten?

Suorittamiseen voi ajautua äksönin lisäksi myös siellä henkisellä puolella. Kun nyt pitäisi jaksaa olla pirteä ja tsempata itsensä sekä kaikki muut tästä tilanteesta läpi. Epätoivoon ei ole syytä vajota, vaan naama hymyssä painaa eteenpäin. No ei nyt ihan.

Jos ei puhuta edes koronakeissistä, niin aina ei tarvitse olla se tsemppari ja jakaa “positive vibeseja” muille ympärillään. Positiivisuus kun ei todellakaan ole sitä, että maalataan kaikki paska sateenkaarenväreillä hattaraksi. Positiivinen elämänasenne ei tarkoita, etteikö saisi harmittaa, ketuttaa ja kasvataa välillä sitä kuuluisaa nakkia otsaan. Positiivinen elämänasenne on nimenomaan sitä, että otetaan ne vastaantulevat ikävät asiat vastaan sellaisena kuin ne ovat. Murehditaan tarvittaessa hetki jos toinenkin, jotta voidaan sitten oikeasti tuntea ilo ilona sekä onni onnena eikä vain päälleliimattuna sellaisena.

Nyt nimenomaan saa tuntea. Saa harmittaa, turhauttaa ja ärsyttää. Eikä aina tarvitse olla kenenkään henki ja terveys uhattuna, että voisi olla allapäin. Oli se sitten peruuntunut lomareissu, pääsiäissuunnitelmat tai kesätyöpaikka tai katkennut hyvä salitreeniputki, niin nyt saa harmittaa. Itke, murehdi ja anna harmituksen tulla. Nyt ei tarvitse miettiä sitä, että ketä saa harmittaa eniten ja mistä aiheesta.

Eristäytyminen ei ole ihmismielelle ihan helppo nakki muutenkaan. Jo se itsessään voi herättää monenlaisia tunteita ja aiheuttaa luontaisesti alakuloa. Eli nyt ei ole oikea hetki yrittää olla superihminen ja leikkiä rautaista mimmiä tai äijää. Riittää, että olet ihan vain sinä. Tavallinen kuolevainen.

Ja ihan yhtälailla tämä kaikki pätee myös siihen onnellisuuteen ja elämän helppouteen. Jos nyt elät elämäsi parasta aikaa, niin aivan mahtavaa! Siitä ei tarvitse tuntea huonommuutta tai syyllisyyttä, vaikka ympärillä osalla menisikin nyt heikommin ja olisi vaikeaa. On syytä muistaa, että silloin kun sinä olet elänyt elämäsi heikoimpia hetkiä, niin joku toinen on taas elänyt elämänsä parasta aikaa. Näin se elämä vaan menee.

Mitä mä teen viikonloppuna? Mahdollisimman vähän mitään. Ainakaan en halua suunnitella tälle kotoiluviikonlopulle yhtään mitään sen kummoisempaa. Voi olla, että soitellaan videopuheluita frendeille. Voi olla, että poljen olkkarissa kevyesti spinnipyörää tai isken lautapelit pöytään pyörimään. Voi olla, että siivoilen. Voi hyvinkin olla, että makaan vain sohvalla koko viikonlopun, ja otan vastaan tuon pikkuleivoksen potkuja ja jysäyksiä.

Komean aasinsillan kautta sniikkailenkin jo etukäteen, että sunnuntaina tulossa blogiin pienen pieni paljastus, eli silloin kerrotaan kumman sukupuolen edustaja vatsassani tällä hetkellä majailee! Stay tuned! 🧁

Oman näköistä viikonloppua just sulle!

LUE MYÖS:
Meidän #koronakoti sellaisena kuin se on

EDELLINEN JUTTUNI:
Marjaisa smoohtiekakku – Nam!

VALMENNUKSET:
Prove by Piia Home Edition valmennus – Vielä kerkeät!