Piia Pajunen
Piia Pajunen

KUN KIRJOITTAJA ON TÄYSI K*SIPÄÄ

kirjoittaja on kusipää
Tykkäisin hirveästi avata välillä sanaista arkkuani vähän kantaaottavammin yhteiskunnallisista asioista, mutta valitsen loppupeleissä mieluummin vaieta. Ai miksi? No koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta väitellä. Ei, vaikka kirjoitan julkista blogia, ja minunhan pitäisi olla kuulemma valmiina kaikkien muiden bloggaajien tavoin mm. ottamaan vastaan eri mielipiteitä (myös henkilökohtaisia hyökkäyksiä), kun olen asemani valinnut.
Keskustella voisin, mutta aika usein muiden blogeja selaillessani mielipiteet herättävät kommenttibokseissa suorastaan suuttumusta ja vihaa, vaikkei ketään kohtaan sanoilla oltaisikaan alun alkaen hyökätty, ja vaikka teksti olisikin monilta kannoilta pohdiskelevaa ja jopa melko neutraalia. Silti halutaan suorastaan polttaa kirjoittaja roviolla ja boikotoida jatkossa aivan kaikkea, mihin kirjoittaja jollain tavalla on yhteydessä. Eikä tämä liity aina edes bloggaajiin, vaan toimittajatkin saattavat saada jopa tappouhkauksia, jos ovat sohaisseet vahingossa kynänsä herkkään paikkaan. Mistä tämä viha kumpuaa?
Ja itseasiassa minähän rrrrakastan sitä, kun kommenttiboksissa alkaa käydä eri näkemysten ja mielipiteiden suhina, ja vielä niin, että oikeasti niistä huokuu samanaikaisesti se vastapuolen poikkeavan mielipiteen tai näkemyksen kunnioitus. Siitä voinkin olla äärimmäisen kiitollinen, että omassa blogissani juuri te siellä ruudun toisella puodella pidätte meiningin tällaisena. Ei siis tämä blogini tai minä bloggaajana, vaan te lukijat.
On jotenkin kapeakatseista ajatella, että kaikki bloggaajat olisivat samasta puusta. Eiväthän kaikki insinöörit, lääkärit, automekaanikot, lähihoitajat saati kassahenkilöt ole keskenään homogeenistä sakkia. Sieltä löytyy ihmissieluja laidasta laitaan, mutta kaikilla näillä on yksi yhdistävä tekijä. Kiinnostus (ainakin joskus elossa ollut, ja toivottavasti edelleen elossa oleva) omaa toimenkuvaansa kohtaan. Kaikkea kun voi toteuttaa niin monella tavalla sekä niin moni erilainen ihminen.
Kaikkia bloggaajia ei kiinnosta väitellä. Kaikkia bloggaajia ei kiinnosta provosointi. Osa tykkää visuaalisesta menosta panostaen kuviin, ja osa taas rämpyttää tekstiä tulille suurella rakkaudella. Osa tekee tätä harrastuksena, toiset sivutyönä ja joillekin tämä homma tuo jo täyden leivän pöytään tai toimii astinlautana laajempaan yrittäjyyteen. Jotkut haluavat jakaa blogeissa enemmän itsestään ja toiset ovat syystä tuotoksissaan sulkeutuneempia. Osa pohtii, osa viihdyttää ja osa on informatiivisempi. Usein kaikkia näitä eri suhteissa ja eri toteutustyyleillä.
kirjoittaja on kusipää
Itse rakastan lukea ajankohtaisista aiheista kirjoitettuja kolumneja, artikkeleita ja blogipostauksia. Eriävät näkökulmat ja mielipiteet ovat suorastaan ihan huikean kutkuttelevaa luettavaa. Melkein kaikesta löydän jotain samaistuttavaa sekä jotain, josta olen joko osittain tai täysin eri mieltä. En vain jaksa vaivata ketään ihan vain siksi, että ilmoittaisin olevani eri mieltä. En edes silloin, vaikka ajattelisin itse kirjoittajan ajatusmaailman olevan rajoittunut, typerä tai jopa julkisesti ilmaistuna mielestäni haitallinen. En varsinkaan silloin, jos ajattelen, että kirjoittaja on vajaaälyinen idiootti. Tällöin sillä hetkellä yleensä se vajaa idari meinaan usein olen minä.
En siis sano, että eriävän mielipiteen ilmaiseminen olisi minusta missään nimessä typerää, ajanhukkaa tai väärin. En vain itse koe sitä itse näissä yhteyksissä tärkeäksi, ja koen vain tuhlaavani omaani sekä vastapuolen aikaa. Kun sen asiallisen kritiikin tai eriävän mielipiteen iskeminen etenkin kirjaimelliseen muotoon vaatii mielestäni huomattavasti paljon enemmän taitoa, ymmärrystä ja aikaa, kuin positiivisen lurittelun sujauttaminen kommenttiboksiin. Ain’t nobody got time for that (tai harmikseni ainakaan minulla). Ja ei sillä, että niiden positiivisten palautteiden arvo olisi yhtään sen huonompi, vaan päinvastoin.
Mitä minä itselleni ihan muiden bloggaajien tuotoksia ja kommentointia seurailen, niin harvemmin itse bloggaaja olisi röyhkeä, ilkeä, suvaitsematon tai tuomitseva, ja suurinosa omista reaktioista heijastuu sieltä suivaantujan omalta vintiltä. Jos halutaan nähdä asia, mielipide tai ihminen ihan täytenä paskaläjänä, niin se on enemmänkin silloin lukijan maailmakatsomus. Harvemmin sen kirjoittajan. Joskus toki voi olla toisinkin.

kirjoittaja on kusipää
Farkkushortsit: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, ja jokaiseen kirjalliseen tuotokseen ei voi aina mahduttaa kaikkia mahdollisia asianhaaroja tai pyydellä valmiiksi kaikilta anteeksi. Jos tekstissä ei jotain lue, ei se tarkoita, etteikö laajempaa ajatusta kirjoittajalla voisi silti olla. Ja jos kirjoittajan mielipide on silminnähden rajoittunut, niin sitähän voi asiallisesti yrittää laajentaa. Harvoin se henkilökohtainen lynkkaaminen ja typeristä aivopieruista syyttäminen toimii, mutta sitä tunnutaan vaan usein anonyymiyden auvoisessa maailmassa hyödynnettävän vähän turhankin herkällä kaasujalalla. Harmi, sillä tällä tapetaan usein se kehittävä keskustelu.
Ja joo ainahan on räikeitä poikkeustapauksia, ja ihan kaikkia mielipiteitä ei tarvitse julkisesti kenenkään laukoa, mutta en vain ymmärrä sitä, että mielipiteet tai pohdiskelu tekisi ihmisesti automaattisesti läpipahan ja täydellisen kusipään. Harvoin kun näissä asioissa eivät enää riitele ne mielipiteet, vaan mennään oikopäätä henkilökohtaisuuksiin. Ihminen voi meinaan olla ihan jees, mukava, lämminsydäminen ja älykäs, vaikka ajattelisikin jostain todella eri tavalla kuin joku toinen.

Avarakatseista alkuviikkoa!

LUE MYÖS:
”Missä sun rinnat on” ja muita päteviä huomautuksia
& Kaikki nyt eivät vain ajattele kuten sinä

EDELLINEN JUTTUNI:
8 x Ravintoperiaatettani, joilla pysyn kunnossa

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (4)

  1. Titi

    Nyt kirjoitat kyllä niin asiaa, ja vieläpä itsellenikin tavallaan ajankohtaisesta asiasta. Olen suht tuore työntekijä toimistossa, jonka useat työntekijät ovat kovinkin poliittisesti aktiivisia. Itsekin seuraan yhteiskuntaa, politiikkaa ja taloutta, mutta mielelläni olen osallistumatta kiihkoiluihin. Se ei tarkoita, etteikö minulla olisi mielipiteitä, mutta mieluummin työskentelen neutraalisti vaikkapa asiantuntijana. Ja täytyyhän jonkun tehdä ne työtkin muiden politikoidessa 🙂 Mahtava kuulla muiltakin halusta olla neutraali, ja toisaalta halusta kuulla oikeasti perusteltuja mielipiteitä.

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle Titi mielenkiintoisesta kommentista ja ajatuksista! Puit myös aika hyvin sanoiksi sen, mitä itsekin ehkä haluan ajaa takaa, eli olla jollain tapaa neutraali. En ole kovinkaan ääri-ihminen, mutta silti multa löytyy kyllä selkeitä mielipiteitä, josta olisi joskus mukava pohtia ja keskustella. Parasta just on, kun pääsee vääntämään hyvässä hengessä eri näkökulmien kesken, jossa monesti sekä oma että vastapuolen maailmankuva ja näkemykset voivat avartua. Eli mullakin siis on mielipiteitä ja näkemyksiä, mutten pelkää muuttaa niitä, enkä halua olla mustavalkoinen saati varsinkaan tuomitseva.

  2. Janni

    Kaikkea tosiaan näkee 🤔
    Ihan jo lukiessa noita Ilta-Sanomien yms artikkelien kommentteja, niin aina löytyy mielensä pahoittaja vaikka asia olisi kuinka arkinen tahansa..
    Tässä kai samaa kategoriaa: kerran kyselin eräässä keskustelupalstalla onko kellään ideoita mitä urheilulajia voisi meidän (4v) tytön viedä kokeilemaan paikkakunnallamme, niin eräs asiallinen vastaus oli että miksi pilata lapseni lapsuus sillä että pakotan hänet lapsesta asti harrastamaan. Enhän toki ollut ajatellut että piiskaan hänestä jonkun junnumestarin vaan että pääsee kuluttamaan energiaa saman ikäisten kanssa ja pitämään hauskaa.. huh..
    🙄
    Ja jos se mielensä pahoittaja tätä lukee niin mentiin telinevoikkaan ja lapsi innostui niin paljon että ei saa tarpeekseen kerta viikkoon tunnista.. 😂

    • Piia Pajunen

      Siis tämä! Aina löytyy se joku (tai joitakin), jolla ensimmäinen ajatus on, että ihminen on läpeensä paha tai täysi idiootti, jolla ei liiku päässä mitään. 😀 Heti tuomitaan ja vedetään sieltä ääripäistä jokin täysin tuulesta temmattu väite, ja pistetään ajatuksia tai sanoja toisen suuhun. En vaan pysty käsittämään.
      PS. Mahtavan lajin valitsit lapselle, ja se liikunnan riemu ja samalla sosialisoituminen samanikäisten kanssa voi olla ihan mahtava kokemus lapselle. Urheilun parissa touhuaminen on myös kevyemmälläkin lähestymisellä hyvää opetusta lapselle siitä, miten ryhmässä toimitaan, yritetään epäonnistuen ja sitten onnistuen sekä opetellaan kuuntelemaan ohjeistuksia ja ”kunnioittamaan auktoriteettejä”. Ja kaikki tämä riemukkaassa paketissa. 🙂

Kommentoi »

Comments are closed