Kehitykseni kisakuvissa 2013 – 2016

Kehityskuvia ja kuvia muutamien vuosien takaa on toivottu nyt pariinkin otteeseen, joten hieraistaampa taikalamppua ja annetaan toiveen toteutua! Voiko sitä kehitystä sitten suoraan tarkkailla pelkkiä kisakuvia vertailemalla? Noh, ikävä kyllä ei, mutta erittäin hyvää suuntaa se usein antaa.
Absoluuttisen kehityksen träkkääminen kisakuvien perusteella ei taida olla ihan suoraan mahdollista, sillä muuttuvia tekijöitä on joukossa enemmän kun laki sallisi. Mm. kisalavan valot, kuvaajien laitteistot, kuvakulma ja mahdollinen suoritettu kuvankäsittely heittävät oman lusikkansa soppaan.
Itsellä myös suurena vaihteluna ovat olleet muutokset poseerausasennoissa ihan yleisen oppimisen myötä sekä vaihtelut eri kisojen välillä. Amatööripuolen kansallisissa ja kansainvälisisissä kilpailuissa sekä eri ammattilaiskisoissa voi jokaisessa olla joissain tapauksissa fiksua lähestyä omaa ulosantiaan strategisista syistä. Välillä korostaa poseerauksilla mallia, välillä kireyttä, välillä olla mahdollisimman rennon oloinen ja välillä taas surutta jäpittää hieman enemmän. Kaikelle voi olla oma paikkansa.

Kaikkea ei myöskään välttämättä pysty omien rakenteellisien rajoitteidensa puitteissa esittämään samanaikaisesti lavalla. Itse en esimerkiksi pysty (tai osaa) tuoda etuasentooni samanaikaisesti (omaa) maksimaalista erottuvuutta sekä etureisiin että vatsaan, vaan minun on harmikseni valittava jompi kumpi taikka molempien välimuoto pienen pienillä asentomuutoksilla. Näiden kamppailujen kanssa joutuu painimaan itse kukin, paitsi osa geneettisistä paskiaisista, hah!
Kisakireyteen voivat vaikuttaa myös kehon rasvamäärän lisäksi kertyvät nesteet. Molemmilla kerroillani kilpaillessani kaksi kautta putkeen, ei jälkimmäisen kauden kunnosta saatu niin kuivakkaa kuin ensimmäisestä, vaikka muuten oltaisiin edistystä saatu ja rasvaa räävittyä pois. Edustava kisakunto on kuitenkin saatu joka kerralla kasaan, joten nesteitä ei käy itsellä tässä syyttäminen. Väsymys näkyy kuitenkin kehossa, ja silläkin oma rajallinen kapasiteettinsa suoriutua rasituksesta ja poistaa näitä kertyviä rasitusnesteitä. Tätä kahden kauden putken haastetta olen saanut todistaa myös muillakin kuin itselläni ja niin miehillä kuin naisilla.

Tavoitteenani kilpailufysiikkani osalta on tällä hetkellä tahkoa lisää massaa aikalailla koko yläkroppaan. Aiempaa voimakkaampaa lisähuomiota olen antanut nyt takaolkapäille ja käsille sekä selkään pyrin erityisesti saamaan paksuutta. Olkapäät kaipaavat myös ehdottomasti lisämuhkua lajiani ajatellen, ja tavoitteena onkin ensi kesänä esittää kisalavoilla edes hieman kypsemmän oloista ja täyteläisempää fysiikkaa. Se, mitä vapaaohjelman puolella on tapahtunut vuosien varrella ja mitä tulee tapahtumaan, niin jätetään sitten toiseen kertaan.
Huikeaa sunnuntaita!
xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Viisi päivää treenaamatta. En kestä enää!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen