Fitness ei pilaa elämääsi. Teet sen ihan itse.
Taas kisakauden päätteeksi on noussut tietynlainen jo tutuksi tullut ilmiö. Fitness on taas pilannut jonkun elämän ja lopulta se kuulemma pilaa kaikkien. On ihan okei todeta, ettei homma sopinut itselle, mutta mielestäni ei ole ihan okei, että kaikki vedetään väkisin samaan soppaan mukaan.
Elämä on jatkuvaa muutosta, ja me kasvamme henkisesti kaiken aikaa. Opimme itsestämme ja ympäristöstämme uusia asioita, ja se mikä tällä hetkellä tuntuu palkitsevalta ja tärkeältä, voi hetkeä myöhemmin tuntua täysin merkityksettömältä. Se, että mielipiteesi, kokemusmaailmasi tai asenteesi jotain kohtaa muuttuu, on täysin normaalia.
En siis ymmärrä, miksi täytyy lähteä demonisoimaan omia kokemuksiaan ja elämänvaiheitaan, joista joskus on saanut paljon irti ja jopa nauttinutkin sekä kokenut omien uhrauksiensa olevan sen arvoisia. Eikö voitaisi nähdä niitä hyviä asioita, joita tietty elämänvaihe on mukanaan tuonut. Kaiken elämässä ei aina kuulu olla helppoa ja mukavaa, ja joskus tulee tehtyä niitä itselleen sopimattomia ratkaisuita tai päädyttyä peliliikkeeseen vääristä syistä. Fitness-kilpaurheilulajina ei todellakaan sovi kaikille. Aikuiset ihmiset tekevät omat päätöksensä, ja joka leikkiin lähtee, sen leikin kestäköön.
Jos fitness on ollut sinulle aivan kauheaa, niin on mielestäni syytä katsoa peiliin. Se ei välttämättä ollut sinulle oikea ratkaisu tai sopinut sinulle, mutta se, että lähdetään korostamaan omaa paremmuuttaan, että on päässyt siitä kuplasta eroon, ja harmitellaan niitä, ketkä siinä edelleen pyörivät, on mielestäni typerää ja kapeakatseista. Me jokainen elämme joka hetki omassa kuplassamme, jota muovaa menneisyytemme ja nykyhetkemme. Oma kuplasi ei ole yhtään sen parempi kuin muidenkaan sisältyi siihen fitness tai ei.
Voit verrata fitnessiä alkoholismiin, sairauteen, syömishäiriöön tai riippuvuuteen. Jos se on ollut sitä sinulla, niin se ei välttämättä tarkoita, että se olisi sitä kaikilla. On toki hienoa, että näistä asioista ja omista kokemuksista puhutaan, mutta kaikkien fitnesslajien ja lajin kilpailijoiden demonisointi on mielestäni jo aikalailla väsynyttä. Tässä vaiheessa ollaan vain hypätty kuplasta toiseen, ja ajatellaan jälleen omien mielipiteiden olevan parempia kuin muiden. Mielestäni muiden intohimon kohteissa ja elämäntyyleissä ei ole mitään väärää, mutta puolestaan elämäntyylien arvostelussa on. Tuo parjauskupla on pahempi kuin fitnesskupla.
Se mitä sinä koet turhamaiseksi, typeräksi tai ikäväksi, ei välttämättä ole sitä absoluuttisesti. Jos toinen kokee jonkun asian mielekkääksi ja palkitsevaksi, niin tämä sama asia voi aiheuttaa toisella henkilöllä suorastaan ahdistusta tai pahoinvointia. Olemme veistetty eri puista, ja se on ihan okei. En minäkään täysin ymmärrä stressissä henkeä haukkovan yötä päivää duunia painavan kapitalismikoneiston työntekijän ajatusmaailmaa, mutta ei silti minusta palkkatyö tai kyseisen henkilön elämäntyyli ole demonisoinnin arvoinen asia.
Kilpaurheilu vaatii panostusta sekä uhrauksia, kuten mikä tahansa asia, jossa halutaan menestyä. Silloin, kun urheilusta tulee elämäntapa (ja lopetetaan se kovaan ääneen kylillä parsasta, kanasta ja eväskipoista paasaaminen), se ei kerro minusta sairastumisesta vaan siitä, että ollaan siirrytymässä harrastuspuolelta oikean kilpaurheilun pariin tai otettu ensimmäinen askel sen suuntaan. Eiköhän lähes jokaisen kunnianhimoisen ja vilpittömistä syistä kilpaurheiluun panostavan urheilijan elämäntyylissä näy se itse kilpaurheilu?
Ainakaan omassa tuttavapiirissä kovaa treenaavat muiden lajien edustajat eivät kekkuloi iltaisin ja viikonloppuisin kylillä, vaan he ovat myös yllättävän tarkkoja laadukkaasta levosta, palautumisesta, ravinnosta ja harjoittelusta. Kesällä ei oteta aurinkoa ennen treeniä, koska se veltostuttaa. Tiukkaa treeniä ennen ei lähdetä kahvilaan istumaan, vaan levätään kotona. Treenin jälkeen painellaan suoraan kotiin syömään oikeaoppinen ateria. Se on monilla sitä urheilijan elämää ihan lajista riippumatta, ja se heille sallittakoon. Tapoja toteuttaa niin urheilua kuin elämää on erilaisia, ja mielestäni on hyvä kunnioittaa niitä. Noh, lahjattomat treenaa ja sitä rataa, mutta itse en ainakaan ole niin lahjakas, että saisin menestystä uhraamatta lajilleni sen suuremmin mitään.
En voi millään väittää, etteikö fitness vaikuttaisi elämääni, nimittäin kyllä se vaikuttaa ja aika paljonkin. Elämääni vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten ihmissuhteet, perhe, opiskelu, työnteko, yrittäjyys sekä muut harrastukseni ja mielenkiinnonkohteeni. Se, että joku asia vaikuttaa merkittävästi elämään, ei tarkoita, että se olisi sairasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja oma tiemme muovaa meistä uniikkeja yksilöitä.
Miksei vaan voitaisi yksinkertaisesti ymmärtää, että joillain muilla asiat voivat ihan oikeasti toimia hyvinkin, vaikkei sama asia sopinut itselleen? Mitä jos yritettäisiin nähdä eri elämäntyyleissä ne positiiviset asiat, eikä keskityttäisi siihen ikuiseen valittamiseen, kun ne harvoin itseään enää siinä vaiheessa koskevat, jos kerran siitä “sairaasta fitnessistä” ollaan jo päästy irtautumaan. Sitten samat ihmiset jauhavat, kuinka pitäisi rohkeasti olla oma itsensä ja toteuttaa omia unelmiaan. Yritä nyt sitten tehdä näiden ihmisten silmissä oikein. Tai no oikeastaan älä yritä. Tee siltä miltä itsestäsi parhaaksi sillä hetkellä tuntuu, mutta seiso itse omien päätöksiesi takana kävi miten kävi. Turha syyttää lasia, jos olet sen itse kaatanut.
Elämä on elämistä varten, ja parempi tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat sinusta oikeilta ja itsellesi sopivilta. Rentouttavaa viikonloppua olit sitten fitness, fatness tai ihan jotain muuta!
Hyvä teksti! Itsellä fitness on harrastus joka vaikuttaa elämään ja on itselle tärkeä henkireikä. Itse olen huomannut ihmisten vieroksuvan elämäntyyliäni vaikken kilpailun pariin vielä edes päässytkään. Ei voida ymmärtää miksei mua kiinnosta nuokkua baarissa aamu neljään ja syynätä vähäisimpiäkin pennosiani sinne… Ja että miksi menen treenien jälkeen kotiin paistelemaan itselleni ihan oikeaa ruokaa kun muut suuntaavat mäkkärin autokaistalle 😀 Toki itsekkin joskus vetelen semmoista mutta harvemmin tekee edes mieli.
Olen tässä muutamassa vuodessa huomannut että se elämä tosiaan on valinnoilla muokattavissa. Joku valittaa lisäravinteiden olevan kalliita ja salijäsenyyden maksavan maltaita, mutta sama henkilö voi huoletta käyttää viikonloppuisin huimia summia vaikka esimerkiksi juurikin siellä baarissa.
Kisaaminen olisi itsellä vielä kovana haaveena, mutta tällähetkellä elämäntilanne ei sitä salli. Koitan lukea itseäni sisään lääketieteelliseen ja se on nyt tämänhetkinen ykkösasia elämässä. Suurin toive tämänhetkisessä elämässä heti kouluun pääsemisen jälkeen olisi päästä kisalovoille. Ihanaa päästä seurailemaan sua ja muitakin ihmisiä jotka on siellä lavoilla ja dietillä aikaa viettänyt joilla on kuitenkin terve suhde tähän touhuun :).
Pitää elää hetkessä ja tehdä asioita millä on merkitystä just nyt. <3
Kiitos kommentistasi! 🙂 Elämässä ei tosiaankaan tarvitse rynnätä kerralla useampaan paikkaan, ja huippua kuulla, että olet osannut priorioida näitä isoja tavoitteitasi. Älyttömästi tsemiä lääkiksen pääsykoepänttäämiseen! Unelmat on tehty toteuttamista varten! 😉
Kyllä se omasta mielestäni menee jo sairaan ja pakkomielteen puolelle, kun uhrataan ihmissuhteita ja ei esim. oo oikein aikaa perheelle ja ystäville, koska fitness ja kisat. En täällä rupea nimiä mainitsemaan, mutta jotkut ihmiset elävät niin fitnes kuplassaan, ettei heillä oo elämässään mitään muuta iloa, kuin päivän treenit ja ne punnitut kanat. Muuta ei sitten elämässä tehdä kuin vaan treenataan ja syödään ja välissä somea päivitellään, missä hehkutetaan sitä ihanaa fitnesselämää ja kisailua. Mutta meitä on moneen junaan ja mielipiteensä kullakin. Omasta mielestäni elämässä on paljon enemmästä kyse ja on sairasta haaskata elämää vain siihe fitneskisailuun valmistumiseen sillä uhalla, että kärsii ihmissuhteet ja ei esim. tee mitään muuta elämässään.
Siinä vaiheessa, jos mitään muuta ei enää ole, ja kaikki uhrataan fitnessin puolesta, on tietty asia erikseen, ja olet siinä aivan oikeassa. Elämässä on oltava tasapainoa, ja elämä on melko riskialtista omistaa vain yhdelle asialle. Tällaiset tapaukset ovat onneksi aika pienessä vähemmistössä, ja tapoja toteuttaa lajia kuin lajia on onneksi monia. 🙂
Kaiken voi vetää överiksi oli kyse sitten työnteosta, treenistä, uskonnon harjoittamisesta, alkoholin käytöstä, syömisen tarkkailemisesta tai vaikka ylisyönnistä, mutta tällöin ongelma on usein ihmisessä itsessään. Pahoittelen, että sensuroin kommenttisi lopun, sillä en julkaise kommentteja, joissa nostetaan selkeästi tiettyjä henkilöitä negatiivisessa valossa (huolimatta siitä olenko asiasta samaa mieltä vai en). 🙂
OOtko A miettinyt yhtään vertailun vuoksi mistä muiden urheilijoiden päivät koostuvat?
Ne nimittäin koostuvat aika pitkälti myös pelkästää treenistä levosta ja syömisestä. Ei susta koskaa tule mitään urheilijaa jos makaan himassa perheen kanssa katsomassa salkkareita, ihan näin kärjistettyjä, ja joskus tammikuussa käyt pari kertaa pumppaamassa hauista.
En väitä etteikö tämä fitness- juttu olisi vähä mennyt överiksi, mutta se on vain jokaisesta itsestä kiinni kuinka sen toteuttaa terveellisemmin vai sillä toisella tavalla. Mikään kilpaurheilu ei ole ensinnäkään hyper-tervettä, kun kroppa viritetään äärimmilleen kisasuoritusta varten. Suurin osa tästä negasta mitä ihmiset vauhkoo tulee siitä, että tähän fitnekseen on liitetty voimakkaasti some-päivittelyt parsa ja pylly kuvia. Ja se vähä niinku kuuluu fitnekseen. Mua se ei haittaa, jokainen tekee niinku ite tykkää ja virheistä oppii, jos käy huonosti… Mut vertailu kuvana vaan, että voipa olla että joku tyttö tuolla on pilannut terveytensä ja elämänsä(vähäisellä ajalla perheelleen) ihan jossain muussa urheilulajissa/harrastuksessa.