Budapest goes fitness
sis. mainoslinkkejä
Viime viikon Budapestin reissu meille kahdelle lihapäälle oli monessakin mielessä kuin nyrkki silmään. Viime kerralla höpöttelin menemään keskittyen enemmän tuohon yleiseen mielenvikaiseen menoon, ja tänään lunastan lupaukseni jatkamalla sportti- ja bodauspuolen parissa. Kaupunki oli nimittäin niin treenaajaystävällinen, että suunnittelin jo alustavasti ensi kevään kisavalmistautumisen oheen mahdollista treenileiritystä kyseiseen kohteeseen, mikäli budjetti vain riittää varsinaisten kisareissujen ohessa.
Aloitetaanpa vaikka sillä, että mielestäni se kielii jotain treenikulttuurista, jos lisäravinnefirmojen kivijalkapuljuja sekä kuntosaleja on aivan joka ikisellä nurkalla. Bodaussalien ja lisäravinnefirmojen mainoksia komeili joka ikisen metroaseman seinillä, ja ostoskeskuksissa pystyi bongailemaan sheikkereistä valipalojaan nauttivia ihmisiä. Useammastakin kolkasta löytyvän frozen yoghurt-ketjun kojuista sai myös laittaa suut makeaksi heraproteiinilla höystetyllä frojolla useissa eri makuvaihtoehdoissa, haha!
Treenipuitteet
Salien kertamaksut olivat ihan naurettavan edullisia, jonka vuoksi ilmaisia kokeilykäyntejä ei hirveästi edes jaksettu lähteä kyselemään. Erinomaisia salejahan tuolla olisi ollut vaikka pilvin pimein, mutta päädyttiin keskittämään treenimme kahteen selkeästi kehonrakennusmeininkiin profiloituneisiin löytämiimme huippumestoihin! Ja vaikkei mikään lihassäikeitä vilkutteleva liharekka itse olisikaan, niin kyseisillä treenasivat kaikessa sovussa myös ihan hyvinvointitreenaajat ja tavantallaajat.
Cutler Gold Gym oli ehkä vaikuttavin ja tyylikkäin sali missä olen tämän lyhyen elämäni aikana kerennyt vierailla. Menevä treenimusa soi mukavan lujalla, tyylikkäät valaistukset toivat arvokkuutta ja tunnelmaa, joka puolelle sijoitelluista tv-ruuduista pyöri motivaatiovideoita ja kehonrakennuskilpailuja sekä koko sali oli itsessään todella valtava ja puitteiltaan äärimmäisen kattava. Ilmapiiri oli siis suorastaan treenifiilistä tihkuva, vaikkakin ehkä hieman vanhan liiton bodarisaleista melkoisesti poikkeava.
Treenivimpaimia sekä vapaita painoja oli lähes joka lähtöön, ja ensimmäinen vartti meni lähinnä äimätessä ja ihmetellessä, että mitä kaikkea mahdollista olisikaan pihvipeijaisia varten tarjolla. Oli siis hieman vaikea päättää mitäs laitetta seuraavaksi kokeilisi, kun pelkkiä tavan jalkaprässejäkin oli varmaan kymmenen erilaista, ja kaikessa hämmennyksessä ja innostuksessa unohdin sitten kuviakin napata treenin päätteeksi. Enkä ollut myöskään ainoa IFBB Pro paikalla, hah! 😀 Kyseistä salia voisin suositella jokaiselle lomatreenaajalle jo ihan pelkkänä nähtävyytenä itsessään.
Flex Gym bongattiin sattumalta aivan meidän hotellimme lähettyviltä. Tämä sali oli hieman enemmän old school-henkinen “elämäntapasali”, mutta sitäkin mainiompi sellainen. Aulassa oli heti vastassa kattoon asti ulottuva Hulk-patsas, basso raikui ulos asti eikä täälläkään vältytty seinällä pyörivistä motivaatiobodausvideoista.
Nelikerroksisesta salista löytyi lukuisia eri osioita, joista mainittakoon yläkropan bodauskerros, alakropan bodauskerros, voimailupuoli, aerobinen puoli, toiminnallinen sisäsali, toiminnallinen ulkosali, crossfit-luola, tankotanssisali, kamppailusali, rehab-osasto ja vaikka mitä. Toiminnalliset puolet oikein kutsuivat leikkimään, ja siellähän olikin peto irti, kun treenille pääsin. Hiiohei ja hiki virtaamaan!
Samalla paluulennolla oli myös muutaman likan crossfit-porukka, mutta nyt jälkikäteen tuli läimäytettyä käpälällä otsaan, sillä olisin voinut poiketa supisuomalaisesta tuppisuumeiningistä, ja kysäistä ihan mielenkiinnosta, olivatko he löytäneet hyvät lajipuitteet treenille (sporttivaatteista päätelleen jonkimoista aktiivilomaa oli myös vietetty). Veikkaisin siis, että samainen kaupunki tarjoaisi moneen muuhunkin lajiin hurahtaneille oikein passelit puitteet!
Safkailu
Ruoka oli Budapestissä todella halpaa, ja kaupungiltakin löytyi mukavasti ruokapaikkoja, jossa tarjolla oli ihan “oikeaa ruokaa”. Huoneistohotellissa tai vuokrakämpässä majaillessa olisikin päässyt hyödyntämään hyvin kauppahallien hyvinvarusteltuja edullisia ja laadukkaita liha-, hedelmä- ja kasvisvalikoimia, joita toki oli laajalti tarjolla myös tavallisissa marketeissakin. Kahvilatkin olivat toinen toistan laadukkaampia, eikä edulliset hinnatkaan haitanneet meitä kahta kahvin sydänystävää.
Missään muualla päin maailmaa vieraillessani en myöskään ole törmännyt yhtä laajaan light-limu- ja energiajuomavalikoimiin (molemmat kuuluvat paheisiini, ups). Nämä toki olivat hyvinkin markettikohtaisia, mutta parhaimmillaan valikoimaa oli hyllytolkulla, eikä lähellekään kaikkia kerennyt yhden reissun aikana mitenkään maistelemaan.
Katsotaan siis, jos tuonne joskus vielä sattuisin uudemmankin kerran eksymään. Ihastuttiin niin paljon Budapestiin, että en pitäisi tätä kovinkaan suurena ihmeenä!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Reissussa rähjääntyy
Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Hei piia! Oon aikasemminki jotain kyselly noista sun takareisistä, niin mitenkä ne nykyisin voi? Ootan malttamattomana jos saisit sen postauksen tehtyä noista takareisistä 😀 Muistelisin että sulta olis revennyt jänne osittain toisesta reidestä joskus? Oliko minkä lihaksen? Ja muistatko mitään siitä ajasta miten lähdit liikkeelle uudestaan? Leikattiinko se? 🙂
Dämn! Oon ihan kokonaan unohtanut tämän lupaukseni! Yritän tästä tykittää joku päivä oikein kunnolla, mutta tässä vähän esimakua!
Alkuperäinen vammani vuodelta 2008 on siis osittain melkolailla mysteeri (kukaan ei ole löytänyt syytä, mutta sen epäillään johtuvan iskusta selkääni), joka aiheuttaa melko symmetrisesti oireita ja melkoisia rajoitteita vielä tänäkin päivänä. Takareisien pahimmat oireet kuitenkin helpottivat lihaskalvojen avausleikkauksen (faskiotomia) myötä, jonka palautumisvaiheessa multa tosiaan repsahti vasemman takareiden istuinkyhmyyn kiinnittävä jänne osittain irti sieltä persuuksista, ja täydellinen palautuminen (eli treeniä normaalisti) vei tästä lisävaivasta ekstrana puoli vuotta. Tästä ensimmäiset kolme kuukautta meni lähinnä maatessa, sillä istumaan en pystynyt ollenkaan ja pystyssä pitkään oleminen teki myös pahaa. Välillä tämä on oireillut edelleen (etenkin kuivassa kisakunnossa), mutta pääosin olen kyllä ollut kuivilla vesillä tämän suhteen. 🙂
Mulle jäi ihan samat fiilikset kesän Budapestin reissusta! Nyt jo suunnittelen ensi kesälle uutta, mutta reilusti pidempää “leiritystä”.
Mäkivedot ja aamulenkit sujui mahtavasti auringonpaisteessa Gellertin puistossa ja salille päädyin Allee-ostoskeskuksessa olevaan Gilda Maxiin. Ihan ok sali, mutta ensi kerralla pitää kyllä tsekata nämä sun vierailemat.
Scitec Nutritionin kaupassa taisin saada jonkun tukkualennuksen, kun hieman hurahdin pulveripönttöjen äärellä…
Satuitko muuten löytään mitään kivaa treenivaatekauppaa, jossa eri merkkejä kuin Suomessa? …Vaikka Nike on kyllä munkin kestosuosikki.
Blogista sulle iso kiitos. Mahtavaa luettavaa joka kerta.
Kiitos ihanasta kommentista ja piristävästä palautteesta! Tuolla Budapestissä oli kyllä huippuja ulkoilu- ja puistoalueita! Mietin myös, että se joen keskellä ollut puistosaari olisi ihana vetää joskus aamulenkillä hölkäten läpi, kun juoksureitti oli vielä päällystetty pehmentävällä tartan-päällysteellä, jota yleensä löytyy vain yleisurheilukenttien juoksuradoilta. Suosittelen vahvasti ainakin tuota Cutler Gold Gymiä jo ihan treeninähtävyytenä, sillä poikkeaa aika reilusti suomalaisesta salimeiningistä, mutta ihan positiivisella ja piristävällä tavalla! Jos toisen salin valloittamiseen jää aikaa, niin tuo Flex Gym oli myös aika todella jees ja monipuolinen erilaisiin (etenkin toiminnallisiin) treeneihin, vaikkakin Cutler Gold Gymillä laite- ja painovalikoima oli huomattavasti kattavampi ja “osuvampi” omaan mieleen. 🙂
Treenivaatteita katselin itse monien muiden yleisten vaateketjujen urheilumallistoista (Tally Weijl, Bershka tms.), mutta muita erityisiä en bongannut. Niketkin ovat omia selkeitä lemppareitani ja oma treenivaatekokoelma on jo melko kattava, niin pitää olla jo aika silmiinpistävä kappale, että lähtisin ainakaan korkealla hinnalla kotiuttamaan. 🙂