ASIAT, JOITA KISAKAUDELLA RAKASTAN
Vaikka itsehän rakastan kehityskausien arkista tasaisuutta ja nousujohteisia treenejä yli kaiken, tuo kisakausi aina sopivissa väleissä mahtavaa vaihtelua ja erilaista fokusta mukanaan. Tuloksia kuoritaan esiin pikkuhiljaa ja vapaaohjelmaa viilataan viimeiseen iskuun. Kyllähän tämäkin välillä voimien päälle luonnollisesti ottaa, mutta pääsääntöisestihän tämä homma on silkkaa parhautta! Tässä pähkinänkuoreen sullottuna muutamia ylivoimaisesti kovimpia hittejä ja iskevimpiä asianhaaroja vaparifitnessurheilijan kisaprepillä. 😉
Kehityksen ja edistymisen merkkejä voi pistää merkille lähes päivittäin tai ainakin viikottain. Pidempään urheilleena tuota kehitystä ei muutoin niin helposti pääse todentamaan, sillä salin puolella lajinomaisen fysiikan rakentaminen on äärimmäisen hidasta touhua. Toki treenipainojen/-toistojen kasvu buustaa kisakauden ulkopuolellakin, ja vapaaohjelmapuolella taitojen kehittyminen nostattaa fiilistä mukavasti.
.
Vapaaohjelmavetojen tuoma euforia. Jumaliste, että potkii joka kerta, kun saa vedettyä onnistuneen kokonaisen vapaaohjelman läpi. Tätä fiilistä ei tule mistään muusta!
.
Pitkälle alkuun vireystilan selkeä kasvu, ja mustahan tulee ihan jäätävä superihminen. Esimerkiksi diplomityön ensimmäisen puolikkaan tein edellisellä pitkällä kisaprepillä, ja “luovan tauon” jälkeen jatkoin sen loppuun nyt tällä prepillä. Opiskeluissa olen muutenkin vetänyt aina parhaimmat arvosanat ja eniten kursseja usein juuri kisakausien aikana. 😀
.
Päivän tehokkaampi rytmittyminen. Aamu alkaa tehokkaasti treenillä, jonka jälkeen jatkuu tehokas tykitys. Illalla voi todeta, että jösses tänään on saatu asioita aikaiseksi.
.
Into laittaa ruokaa ja etenkin hyvää sellaista! Nam!
Kasvisten runsas määrä ja laaja kirjo ruuanlaitossa. Niitä tulee kyllä huitaistua kohti ääntä ja paljon!
.
Elämän pienien ilojen korostuminen. Jotenkin tässä vain aina käy näin. Mieskin naureskeli eräs ilta kotosalla, miten joku voikaan olla niin onnellinen siitä, että voi seuraavana päivänä laittaa huulilleen violettia huulipunaa. Saatoin hehkuttaa tätä pari kertaa kyseisen illan aikana. 😀
.
Kehonhuoltoon, rentoutumiseen ja muuhun hyvinvointiin tulee panostettua aina jotenkin extrapaljon. Nipistetympi ruokavalio vaikuttaa melko voimakkaasti palautumiseen, niin tätä tuppaan kompensoimaan huomattavasti muilla tavoin. Hierontaa, venyttelyä, putkirullailua, rentoutumista, hengitysharjoitteita, itsensä hemmottelua, kynttilöitä jne.
.
Lihaspaineiden heikentyessä yläkropassa hartioihin pamahtaa usein mukavasti lisää liikkuvuutta. Eli tässä kuraominaisuudessa on mukanaan jotain positiivista, hah!
.
Monipuolisuuden lisääntyminen treenissä. Vapaaohjelman “piikkaaminen” kisaiskuun tuo mukanaan erilaisia harjoitteita ja treeni-ideoita, ja tykkään yhdistellä näitä vahvasti myös perinteisen salitreenin kylkeen sekä aerobisten harjoitusten yhteyteen.
Noh, menkööt mukavasti kerran menee, ja pianhan sitä ollaan jo jännärin äärellä. Itseasiassa tasan kuuden viikon päästä sitä ollaankin lusittu jo yksi yö Toronton puolella, ja yritetään selvittää päätä sekä kroppaa jetlagista viikonlopun skabaa varten. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan riipaista kisasoppareihin nimi alle, ja pistää ne matkaan Atlantin toiselle puolelle, heh.
Pakko vielä lopuksi todeta, että kyllä tämä on vaan sitten kaikessa typeryydessään (haha, jep) niin huippua touhua, mutta mitäpä muutakaan sitä elämällään tekisi, ellei juuri niitä asioita, joita oikeasti rakastaa. Tänäänkin on paukuteltu vapaaohjelman parissa erittäin osuvia vetoja, ja huomenna homma jatkuu samalla agendalla! 😉
Huikeaa viikkoa sinne! Kaboom!
Kurkista myös: 8 viikkoa kisapreppiä takana
Edellinen juttuni: Helpot kikat paremman makuiseen ruokaan
♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Oi miten kiva postaus! Hienoa nähdä että sulla on todella terve suhtautuminen tohon kisaamiseen ja lajiin itsessään ja sen mukana tuomiin haasteisiin mm. ruokavaliossa jne.. tsemppiä! <3
Mun blogissa kanssa uutta postausta! <3 🙂
http://woundedlaughh.blogspot.fi/2017/04/eika-myoskaan-hyvinvointia-taydellista.html
Kiitos Jemina! Itselleni tämä on kilpaurheilulaji siinä missä aiempikin kasvattilajini, ja todellakin tykkään siitä mitä teen. 😉
Tsemppiä ja kireitä siimoja (tai miten tässä lajissa toivotellaankaan 😁) kisojen loppurutistuksille ja itse kisoihin! !
Pakko heittää nyt kysymys, mitä mietin jo aiemmin kun laitoit nuo tulevat kisat silloin blogiin..
Minulla ei siis ole muuta tietoa tästä lajista kuin lähinnä blogit joihin olen törmännyt ja fitnessblogeja tuntuu olevan aivan mielettömästi. Ja näissä aiemmissa on jotenkin tullut sellainen fiilis, että hirveästi joutuu kaikesta luopumaan ja ruualla kitkuttelemaan ja ajatukset on jossain ihan muussa kuin kisatapahtumassa ja siitä nauttimisesta – eli siinä viinissä ja herkuista mitä pääsee heti kisojen jälkeen ahtaamaan 😁.
Ja välillä mietin että jos se niin paljon ahdistuu tuosta ajasta, niin miksi tekee ja kisaa näinkin ultimaattisessa lajissa. Että ei liikkuisi vain sen tuomasta ilosta.. (Näin tiivistetysti, en tarkoita mollata ketään tietenkään. Kovaa työtä tekevät ja on se selvää että kaikkea ei voi suuhun laittaa kisojen alla ja ajankäytön kannalta ei ehkä ehdi niin paljon nähdä ystäviä yms)
Niin se kysymys oikeastaan on, että sulla oli aika monta kisaa siellä peräkkäin. Miten tsemppaat kaikki läpi, kun palaten tuohon aiempaan, että monen tekstistä paistaa se fiilis että kroppa on vedetty yhtä tai kahta kisaa varten ihan loppuun.
En nyt saanut ihan muotoiltu tätä ihan kokonaisuudessaan oikein, kun on niin monikysymyksinen toi mun ajatuskin 😁..
mutta se että vedät monta kisaa läpi, enkä näe että sulla alkaisi pääkoppa hajoilla, vaan että nauttisit tosiaan kisakauden läpi.. vaikka varmasti joudutkin monista jutuista luopumaan tuossa kisaprepillä ja etenkin ihan kisojen alla?!
Lisättäköön vielä:
Sun asenne kyllä on meletön, noin muutenkin kuin vain kisaamista kohtaa, todella tervehenkinen ja iloinen ja sun juttuja on todella mukavaa lukea. Aina uusia tekstejä odotellessa! 😊
Heips Janni ja kiitos ensinnäkin tsemeistä, terkuista sekä mahtavan analyyttisistä kysymyksistä! 😉
Kuten jo tuossa aiemmassa kommentissa totesin, niin itselleni vaparifitness on kilpaurheilulaji siinä missä oma kasvattilajinikin, joten en edes koe muiden silmissä näkyviä “haasteita ja uhrauksia” niinkään sellaisina, vaan ihan luonnollisena osana urheilijan elämää. Mitä tahansa elämässä haluaakaan saavuttaa tai toteuttaa isommalla mittakaavalla, niin se vaatii priorisointia ja valintoja. Olen jo tässä kasvanut hommaan sen verran kiinni, että tiedän missä voi rentoilla ja hönäillä sekä mistä taas on hyvä pitää kiinni milläkin hetkellä. 😉
Oma tuleva kisaputkeni on toisaalta melko “pitkä”, mutta on noita useamman kisan pidempiä komboja vedetty ennenkin, mutta toki ensimmäistä kertaa vietän täyttä matkalaukkuelämää tuon 1,5kk ajan rapakon takana. Kilpaurheilu vaatii aina oman strategiansa, ja pitää siis katsoa, että “piikkaako” fysiikkakierroksen kuntoa ihan jokaiseen skabaan ja miten ravinnolla sekä treenillä pelataan eri kisojen alla. Tämän tosiaan näkee myös vasta reissun päällä, että miten kroppa reagoi missäkin vaiheessa mihinkin tilanteeseen, ja sen mukaan sitten mennään. Mulla on kuitenkin itse kisaturneella tuo vapaaohjelma (ammattilaispuolella 2/3 arvostelusta) aika merkittävä tekijä, joten fysiikkakierros on sitten mitä on, jos kroppa ei jaksa loppurundista enää kuivattaa itseään täydellisen rapsakkaan kuosiin tms. Tiedän kuitenkin, ettei se ole täsmällisestä kisakunnon kuivuudesta se fysiikkakierroskaan kiinni, eli en edes jännäile tätä puolta. 🙂
Aivan varmasti kyllä tulee hetkiä vielä vastaan, joissa hetkellisesti voi hajottaa, mutta en nyt ikinä ennenkään ole näitä kovin voimakkaina kokenut eikä ole tarvinnut itkua tihrustaa tai kitistä jos väsyttää. Mieluummin otan tuntemukset vastaan sellaisina kuin ne tulee, ja keskityn repimään niistä mustaa huumoria irti. 😀 Ja senkin olen oppinut, että jos jonain hetkenä on nihkeä fiilis, niin se menee hetken päästä ohi. Ja onhan jokaisella muutenkin huonoja päiviä ihan muutenkin, niin miksei myös kisojen alla voisi olla ilman, että se suoraan liittyisi kisavalmistautumiseen 😀
Omassa lajissa tuo vapaaohjelma tuo kyllä positiivisella tavalla niin mainion ulottuvuuden tähän lajiin, enkä tiedä innostaisiko minua pelkässä fysiikkalajissa kilpaillakaan. Suorituskykyyn, ominaisuuksiin ja omiin taitoihin panostaminen on periaatteessa itselleni se ykkösjuttu, ja fysiikkapuoli tulee aina kyljessä sitten erittäin mielenkiintoisena ja buustaavana kombona mukana. Toisaalta vastaavasti tämän lajin myötä en tiedä haluaisinko välttämättä kilpailla myöskään lajissa, jossa tuo fysiikka ei enää olisi mukana, sillä tämä kombo on aivan älyttömän motivoiva ja mielenkiintoinen, vaikka tämä kieltämättä aika erikoinen yhdistelmälaji onkin. 🙂
Okei, kiitos!
Vastaus avasikin taas ymmärrystäni. En tosiaan tiennyt vaparifitneksestä mitään, kuten sitä että se ohjelma tosiaan on se tärkein osa.. 🙂
Menenkin tästä Googlen syövereihin vähän tutustumaan enemmän lajiin, onkin paljon mielenkiintoisempi kuin “perus” fitnekset ! 🙂
Ps. Mun mielestä kyllä loistava combo tuo laji! Tulee mieleen että siinä on kaikkea mitä keho voi toivoa, sekä lihasta että kehon todellista hallintaa.. punttia ja aerobista.