FITNESS CLASSIC 2018 – TUOMARIN NÄKÖKULMA

Härreguud taas mikä viikonloppu takana! Viime viikonloppuna pamautettiinkin teholäjäys fitnesstä suomalaisten kevääseen Helsingin Kulttuuritalolla perinteisen Fitness Classic 2018 -kisojen merkeissä. Jaa mitä mä tein siellä? Öh, vähän kaikkea! Suurinosa ajasta meni kuitenkin tuomarin uniformussa painellessa, vaikka ehdinhän mäkin FASTin messuosastollakin fiilistelemään sekä nuuhkimaan viikonlopun meininkiä ajoittain näidenkin pestien ulkopuolelta.
Näin tuomarinäkökulmasta viikonlopun aikana eri sarjoissa nähtiin todella upeita kilpailijoita ja viimeisteltyjä paketteja. Erityisesti muutamista sarjoista mieleen jäi melkoisen mahtavia ilmestyksiä. Erityisen lujaa sydämeni kehräsi katsellessani fitnessin vapaaohjelmia, ja pitkästä aikaa lavalla nähtiin jopa viisi kilpailijaa, ja vielä niin, että joka ikinen vapaaohjelma oli todella miellyttävää ja upeaa katsottavaa. Vapareista paistoi sielu, panostus, tunne ja huolittelu. Voi että, jos tästä saadaan vihdoin tämä (sattuneesta syystä) sydämeni vienyt laji Suomessa vihdoin ansaitsemaansa nousuun!
Se, mitä en vaan voi korostaa tarpeeksi ihan yleisesti kaikkien lajien kohdalla, on kuitenkin se lavapakettiin panostaminen. Näissä lajeissa ei todellakaan riitä se, että kunto on viritetty aivan huippuunsa, ja eiväthän ne tuomarit näe sitä (eikä se vaikuta arvosteluun, vaikka näkisiätkin), kuinka paljon olet itse valmistautumiseen panostanut tai kuinka kovaa ja pitkään olet treenannut. Tuomarit näkevät vain sen, mitä lavalla seisoo heidän silmiensä edessä. Jos kunto on kohdallaan ja rakenne hyvä, mutta eteen köntystää vaisu tai hätäilevä yksilö, jolla presentaatio ei ole selkeästikään luonnollista saati miellyttävää katsella, niin kyllä se ikävä kyllä monesti sijoituksissa näkyy (ihan arvostelukriteerien puolesta).

Etenkin mieskilpailijoilla tämä lavapresentaation kintaalla viittaaminen tuntuu olevan huomattavasti yleisempää, enkä sitten tiedä onko se vastoin suomalaista (miehistä) kulttuuria pyrkiä tuomaan itseään esille. Ei, vaikka sehän nimenomaan on sitä itsevarmaa ja tyylikästä katseltavaa olla jotain muuta kuin jäykkä ja täysin ilmeetön.
Toki täytyy kyllä sanoa, että naisillakin hiomatonta presentaatiota näkyy suhteessa aivan liikaa, ja lavalla näkyy paljon joko hötkyilyä, yliyrittämistä ja yli-innokkuutta tai vastaavasti todella vaisua, anteeksi pyytelevää tai muuten vaan panostamatonta ulosantia. Kylmä fakta on se, että jos sijoitukset jaetaan tilanteessa, jossa kilpailijalla on korot jalassa, niin niillä koroilla oikeasti pitää opetella kävelemään. Nimenomaan vielä niin, ettei vain pysyttäisi pystyssä tai mukiinmenevästi päästäisi niillä eteenpäin, vaan sen pitäisi oikeasti olla sulavaa ja vaivatonta.
Ei riitä, että osataan aktivoida latsit täydellisesti ylätaljaa vedettäessä tai noudattaa prikulleen valmentajan tekemää suunnitelmaa, jos se varsinainen arvostelutilanne ja olosuhteisiin sisältyvät tekijät eivät ole kivenkovaa hanskassa. Ei myöskään riitä, että kisa-asu täynnä blingiä, mutta jos sen malli (tai sävy) ei mätsää kilpailijan fysiikkaan, niin asuun pulitetut pennoset eivät tässä auta. Oman lajin ykkösnimiltä kopioidut nyanssit poseerauksessa eivät myöskään välttämättä sovi sinulle, jos oma liikehdintä ja elekieli ei muuten ole sujuvaa ja sulavaa.
Toivoisin kaikella rakkaudella, että tähän oikeasti panostettaisiin vielä lisää, ja asiaan ymmärrettäisiin tarttua niin valmentajien kuin itse urheilijoidenkin kohdalla tarpeeksi näpäkästi. Preppaaminen kisoihin ei kuitenkaan koskaan ole mikään kepeästi vihellelty juttu, niin miksi sabotoida oma valmistautuminen ja itse todellinen “näytön paikka” jättämällä itse arvostelutilanne täysin toisarvoiseksi. Turha sitä dieettiä on koventaa ja kilpailijaa kireämmäksi vetää, jos se isoin “ongelma” ensisijaisesti onkin ihan vain siinä, ettei omaa pakettia saada täyteen iskuunsa seuraavallakaan kerralla. Tuomaristo kuitenkin tuomaroi juurikin sitä, mitä se näkee, ja jos silmiin osuu suorastaan häikäisevä, sulavasti liukuva ja upealla fysiikalla varustettu kilpailija, niin tällainen kokonaispaketti on aika kovaa valuuttaa sijapisteitä jaettaessa. Kovakin paketti voi näyttää lavalla todella heikolta, jos homma ei ole hanskassa, ja tietty myös päin vastoin.

Voisin kuitenkin tähän lopuksi todeta, että kyllä meillä Suomessa on laadukasta ja korkeatasoista menoa fitnesslajeissa kisalavoilla saakka, sillä tämä ei todellakaan ole tilanne kovinkaan monessa muussa maailman kolkassa. Fitness Classic 2018 oli taas yksi hyvä osoitus tästä, että kyllä täällä Suomessa osataan, ja toivotaan, että EM-kisoissa nähdään huikeaa menestystä Suomen joukkueelta! Boom!

Mahtavaa viikon starttia joka nuppiin!

Kurkkaa myös:
Fitness Classic ja oikeusmurhat
& Miltä näyttää vaparifitness treeninä?

Edellinen juttuni:
Mitä päälle? 7 x Keväiset yläosat!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram